Kirjoittajalta Maija

Sielun ääni kuuluu hiljaisuudessa – matka kohti elämän rauhoittumista

Luin artikkelin, jossa kerrottiin, miten afrikkalaisen heimon jäsenet pysähtyivät pitkillä matkoillaan puolen tunnin välein odottamaan sieluaan, joka jäi heistä jälkeen. Koen ymmärtäväni tuon ajatuksen.

Ennen minulle kommentoitiin, että minulla on tuhat rautaa tulessa. Nyt ei ole tulessa yksikään rauta, vaan elämäni kuluu rauhalliseen tahtiin, sillä haluan, että sieluni pysyy mukana eikä unohdu jonnekin kiireiden ja levottomuuden taakse. Opiskelua, välillä töitä ja näitä kirjoitushommia. Harvakseltaan, ei edes viikottain, ystävien tapaamisia. Muuten vietän aikaani yksin hiljaisuudessa, kotona tai metsässä. Huomaan usein, että some, musiikki ja jopa kirjat ovat liikaa mielelleni. Tai ei ehkä mielelle vaan sielulle. Sielu ei pysyy matkassa, kuten niiden afrikkalaisten heimojäsenten kohdalla. Sielu tarvitsee hiljaisuutta ja pysähtymistä.

Luulen, että erittäin moni tunnistaa elämässään tilan, jossa vaivaa tietynlainen levottomuus koko ajan. Minua se on ainakin vaivannut läpi elämäni. Aina pinnan alla on ollut kummallinen kalvava ikävä tunne, joku ahdistus ja sitä on pitänyt paeta erilaisilla tavoilla. Minulle tyypillistä on ollut paeta sitä mm. ihmissuhteisiin, analysointiin ja masennukseen. Aina on ollut hyvä syy hakeutua muiden seuraan, laitella viestejä, loputtomiin analysoida elämää tai lamaantua masennukseen, ettei vaan tarvitsisi aidosti kohdata sitä tunnetta, mikä kaiken tuon säätämisen takana on. Monet meistä pakenevat sitä ahdistusta erilaiseen puuhailuun, harrastuksiin ja somettamiseen ja ihan mihin tahansa mitä vaan keksii, millä aikansa voi täyttää. Vaihdetaan ihmissuhdetta, työpaikkaa, ostetaan uusia vaatteita tai koneita, syödään ja juodaan.

Sen seurauksena, että olen karsinut elämästäni turhaa: tekemisiä, ajattelutapoja, tavaroita ja toimimattomia ihmissuhteita, olen alkanut löytämään tarpeeni kohdata sitä hiljaisuutta, joka on aiemmin ahdistanut. Olen viime aikoina itse asiassa miettinyt, että kuinka hiljaiseksi ja rauhalliseksi elämäni täytyy muuttua, että tunnen oman sieluni pysyvän mukana. Haluan tuntea ja tunnistaa oman energiani, enkä vain jotain ärsykepommituksesta väsynyttä levotonta olemusta. Kysymys on kuulunut: Miten voisin kokea voimaantuvani ja saavani itseni kasaan myös arkisen elämän keskellä?

Tietenkin välillä on pakko tehdä töitä ja opiskella, mutta sen vastapainoksi tarvitsen aitoa palautumista. Aikaisemmin en ole kunnolla ymmärtänyt, mitä se palautuminen on. Yritin palautua täyttämällä elämäni erilaisilla aktiviteeteilla ja tekemisellä. Tällä hetkellä palautuminen tuntuu olevan hiljaisuutta ja ehkä luonnossa liikkumista, ulkoilua, raitista ilmaa, hiljaa makaamista, hiljaa istumista, välillä tunteiden tuntemista ja omien syvien haavojen kohtaamista. Tunnistatko sinä sen, mikä on sinulle aidosti palauttavaa ja voimaannuttavaa?

Jokaisella meistä on oman elämäntilanteen puitteissa jonkinlainen mahdollisuus järjestää itselle hetkiä, joissa voi pysähtyä olemaan hiljaa. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus järjestää itselleen aikaa. Ymmärrän, että esimerkiksi lapsiperheessä tilanne ei ole sama kuin minulla, mutta uskon, että jokainen löytää hetken jostain. Eikä sen tarvitse olla pitkäkään aika, mutta toivon, että löytäisit itsellesi aikaa päivittäin. Jos tuntuu, että elämän täyttää lasten, perheen, työn ja harrastusten kuviot, niin ehkä olisi syytä miettiä, missä on aika sinulle. Harrastukset voivat tuntua siltä, että ne ovat sinun omaa aikaasi, mutta pystytkö silloin todella hiljentymään sen äärelle, mitä sielusi sinulle juttelee?

Aika monet suomalaiset hakeutuvat hiljaisuuteen metsään tai saunan lauteille. Luonnostaan hakeudumme sinne, missä mielemme helpommin rauhoittuu ja ehkä jopa hiljenee hetkeksi. Monelle hyvin totuttu tapa on kuitenkin ottaa pienenäkin pysähtyneenä hetkenä puhelin käteen ja uppoutua someen. Entistä useammin saan itseni kiinni siitä, että puhelimen räpellys turhauttaa ja tekee vain levottomaksi. Minkälaisen kuilun aiheutan itseni ja aitojen kokemusten välille, kun en kohtaa niitä ilman välikappaletta? Kävin jouluaattona lenkillä ja otin valokuvia kauniista auringonpaisteesta. Lenkin jälkeen tajusin, etten ollut katsonut tuota auringonpaistetta suoraan ilman kameraa kertaakaan.

Pelkäämmekö hiljaisuutta ja rauhaa?

Mieli yrittää keksiä tekemistä: aina on jokin kotityö tai asia mikä pitäisi hoitaa, koska mieli ei meinaa kestää sitä hiljaisuutta, joka sen kaiken säätämisen takana on. Uskon, että pohjimmiltamme pelkäämme ja pakoilemme tuota hiljaisuutta ja rauhaa. Rauhoittumisesta voisi seurata aivan uskomaton tyhjyys ja turhaksi itsensä tuntemisen fiilikset. Ja entäs ne kaikki piiloon painetut tunteet ja ajatukset, jotka voisivat nousta pintaan? Helpompi on pysyä liikkeessä. Kunnes elämä pakottaa meidät pysähtymään.

Hiljaiset hetket voivat todellakin tuntua ahdistavilta ja tylsiltä. Voi tuntua, että jos pysähtyisi kuuntelemaan, se hiljaisuus vetäisi niin voimakkaasti puoleensa, ettei saisi tehtyä sitä (vähääkään), mitä pitäisi saada aikaiseksi. Olemme niin tottuneita siihen, että paahdamme eteenpäin kovaa vauhtia, että aidon hiljaisuuden energia lamaannuttaa meitä ja tuntuu, että hidastumme liikaa, vaikka se saattaisi ollakin todellinen luontomme.

Minusta tuntuu, että jopa vaivaannumme siitä, kun joku osaa ottaa tuon tilansa ja hakeutua rauhaan. Ehkä alitajuisesti pelkäämme, että he löytävät hiljaisuudesta jotain sellaista, joka tekisi jonkinlaista välirikkoa välillemme. Tai ehkä olemme kateellisia, koska pohjimmiltamme haluaisimme itsekin uskaltaa olla rauhassa ilman suorittamista.

hämyinen metsä

Olen itse yrittänyt nyt olla tietoinen siitä, että mitkä tekemiseni ovat tämän hiljaisuuden ja tyhjyyden pakoilua ja mitkä aivan aidosti palauttavat. Kun olen niin tottunut siihen, että täytän kaiken tyhjyyden jollain puuhaamisella ja kuormittanut itseäni ihan turhaan, tuntuu, että nyt lähes kaikki on kuormittavaa. Tuntuu, että lähes kaikki muu paitsi se hiljaisuus itsessään, on hiljaisuuden pakoilua.

Välillä mietin, että vieläkö pystyn normaaliin toimintaan. Luulen, että aiemmin normaalina pitämääni tahtia ei voi enää tulla. Mieli yrittää kyllä moittia, että ethän sinä voi noin pienesti ja vähän tehdä ja olla. Mieli yrittää maalailla myös tulevaisuudesta kauhukuvia: et saavuta mitään, et ole yhtään mitään, et pysty elättämään itseäsi, jos haluat elää noin rauhassa ja hiljaisesti.

Myönnän pelkoni.

Mietityttää, että mitä tämän hiljaisuuden takana oikein odottaa.

Ymmärrän, että tämä ei ole vielä se tila, jossa asiat ovat tasapainossa. Minun on kohdattava pelkoni ja antauduttava hiljaisuudelle, että löydän sieltä sen rauhan, joka sillä on tarjottavanaan. Vuosien ajan kaipasin lomalla hiljaisuuteen, mutta löysin itseni kuitenkin kaupunkireissuilta ja kalenteri täynnä ohjelmaa. Nyt ymmärrän, että sillä hiljaisuuden kaipuulla on todellakin ollut viestinsä ja tarkoituksensa. Uskon, että on vaan kärsivällisesti opeteltava olemaan rauhassa ja hiljaisuudessa, jotta voi kuulla sen, mitä sydän ja sielu todella puhuvat.

Saadaksemme rauhan, meidän täytyy kohdata ne hiljaisuudessa lymyilevät tunteet – ahdistukset ja tuskat. Voi olla, ettet ainakaan alkuun pysty siihen yksin, joten älä epäröi jakaa ajatuksiasi jonkun kanssa. Kun saat kerrottua tunteistasi, voi esimerkiksi ystäväsi kokea sitä tunnetta kanssasi ja kuormasi vähitellen kevenee. Voit tietenkin hakeutua myös ammattilaisten, terapeuttien, valmentajien ja hoitajien juttusille. Itse olen saanut suuresti apua niin ystäviltäni ja valmentajaltani. Toivon todella, että uskallat astua tälle polulle kohti syvempää itsetuntemusta ja rauhaa. Itselläni matka on vielä kovin kesken, mutta huomaan, että levottomuuteni on vähentynyt huomattavasti muutamissa kuukausissa. Voimaa matkallesi!

Iloa, Valoa ja Rakkautta

Kirjoitin viimeksi siitä, että olen karsinut suorittamista elämässäni. Vaikka tämä muutamien kuukausien mittainen matka on ollut omalla tavallaan raskas, se on ollut kuitenkin ennen kaikkea voimaannuttava. Uskallan omasta kokemuksestani käsin sanoa, että kun uskallat olla läsnä itsellesi ja itsessäsi, lisääntyvät elämässäsi ilo, valo ja rakkaus.

Ilo

Olen ollut elämässäni useita kertoja masentunut ja olen välillä jopa identifioinut itseni ”jatkuvasti masentuneeksi”. Tutustuttuani tunteisiini paremmin, olen ymmärtänyt, että masennus on tunne yhtälailla kuin muutkin tunteet. Masennus kuitenkin kätkee allensa useita ns. negatiivisia tunteita ja varmaankin siihen liittyy masennuksen lamaava vaikutus. Useiden tunteiden välttely vaikuttaa lopulta myös aivoihin aiheuttaen kokonaisvaltaisesti epätasapainoa.

Masennus kätkee allensa toki myös aidon olemuksemme. Uskon, että ilo on pohjimmiltaan meissä kaikissa, mutta pelot, huolet, viha ja muut tukahdutetut tunteet peittävät ilon. On ehkä jopa paradoksaalista, mutta kun olen uskaltanut kohdata vihaa ja surua, olen nähnyt myös pilkahduksia ilosta. Se, että uskallan olla läsnä kiukulle, on saattanut vapautua itkun kautta hymyyn.

Kerroin edellisessä postauksessani siitä, että tunnen tietynlaista tyhjyyttä, kun olen kuorinut suorittamista ja ripustautumista elämästäni. Masennus on ollut tapa reagoida noihin kuormituksiin ja nyt, kun olen vapauttanut tuota kuormaa on mahdollisuus reagoida toisin. Ilo tuntuu ujostelevan ja varovaisesti kokeilevan, että uskaltaako tulla esiin juuri sellaisena kuin on. Ihana kujeileva ilo pyörähtelee jälleen kehossa, vaikka ei vielä oikein uskalla tulla esille. Tunnistan saman ilon tunteen käväisseen elämässäni aiemminkin, mutta silloin se oli kiinnittynyt ulkoisiin seikkoihin. Nyt ilo syntyy puhtaasti minusta ja vain siksi, että minä olen iloinen. Minä olen iloa.

Lue lisää: Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Valo

Näkisitkö valoa, jos et tietäisi, mitä on pimeys? Et voi täysin selittää valoa ilman varjoja tai pimeyttä. Koen, että asia on juuri näin myös meidän ihmisten kasvun kohdalla. Oletko huomannut, että ne, jotka ovat selvinneet kovista koettelemuksista, loistavat ulospäin erityistä valoa? Tiesitkö, että sama valo loistaa myös sinun sisälläsi?

Antautumiseni surujen ja taakkojen edessä oli kaikessa synkkyydessään valoisaa. Ollessani kaikkein mustimmissa mietteissäni, koin kuitenkin, että suuntani on juuri oikea. Sisälläni oleva valo ohjasi eteenpäin ja valoi uskoa. Aiemmin olin masentunut, koska vastustin kaikkea pahaa oloa, jota mielessä ja kehossa vyöryi ja pahensin oloani entisestään. Nyt, kun myönsin itselleni ja läheisimmille, että olen murtunut, avautuikin eteeni mahdollisuuksia. Tummista sävyistä huolimatta olin eloisa ja eteenpäin suuntautunut.

Antautuminen pimeydelle tuo valoa pimeyteen. Kun on turvassa kohdatakseen pimeimmät ja vaikeimmatkin tunteensa, löytyy niiden alta valoa. Olet varmasti kokenut helpotuksen itkettyäsi vuolaasti. Se helpotus on valoa. Se helpotus on toivoa ja loputonta voimaa. Vaikka se ei jaksaisi vielä kannatella sinua vuorelta tuntuvien surujen yli, se kantaa kuitenkin juuri nyt ja on todiste siitä, että sinussa on valoa. Sinä olet valoa.

Rakkaus

Suorittaminen pitää sisällään valtavan määrän vaatimuksia. Vaatimukset voivat tulla ulkopuolelta, mutta yleensä suurin ja ankarin vaatimusten esittäjä on mielemme. Pitäisi olla sitä ja tätä ja pystyä siihen ja tuohon. En pysty, en kelpaa, olen huono, olen ällöttävä, olen riittämätön, olen… Lista on loputon. Emme todellakaan ole aina kovin tietoisia siitä, millä tavoin soimaamme itseämme tai millaisia alitajuisia uskomuksia kannamme mukanamme omasta itsestämme liittyen suorittamiseen. Tarkoitan suorittamisella mitä tahansa, mikä tehdään vailla sydämen ohjausta, vailla aitoa halua.

Kun syksyllä 2018, ollessani opintovapaalla, karsin kalenteristani yritystoimintani ja päätin olla lähtemättä opiskeluihin liittyvään työharjoitteluun, päiväni olivat melko tyhjiä tekemisestä. Toki opiskelutehtäviä, mutta pystyin viettämään myös useita päiviä viikosta niin, etten tehnyt käytännössä juuri mitään. Kohtasin valtavan määrän sisäisiä syytöksiä ja tunnetta siitä, miten huono olen, kun en tee yhtään mitään. Kohtasin pelkojani siitä, miten mitätön ja turha olen ilman töitä ja täyttä kalenteria, ilman yritystä, ilman työn tuomaa statusta, ilman työyhteisöä. Ilman monia asioita, jotka olivat rytmittäneet elämääni ja tuoneet tunnetta siitä, että olen jotain.

Olenko arvokas ja rakastettava ilman tätä kaikkea? Veikkaan, että aika moni meistä pelkää sitä, ettei olisi enää tärkeä, jos ei tekisi niin paljon. Suosittelen tarkastelemaan omaa elämää ja sitä, kuinka paljon tekemisestä on suorittamista, joka ei todellisuudessa tunnu edes hyvälle. Rohkaisen sukeltamaan noihin tunteisiin ja ajatuksiin.

Arvottomuuden ja rakkaudettomuuden tunteet tulivat yhtä aikaa kohdattavaksi monilla tavoin eri elämän osa-alueilla. Mitä oikein luulet olevasi? Pystynkö rakastamaan itseäni vai näenkö peilissä ennemmin jonkin turhan olennon? Olen vieläkin tuolla matkalla ja edelleen tutkin rakkautta. Kun olen sallinut itselleni myötätuntoa ja ymmärtänyt raskaita tunteita kohdatessani, että ansaitsen hyvää, olen myös tehnyt näkyvämmäksi rakkauden itsessäni. Kun pystyn näkemään rakkautta itsessäni, pystyn näkemään sitä myös muissa. Me olemme rakkautta.

Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Omannäköinen elämä. Minä luulin pitkään, vuosia, että elän tai vähintäänkin kuljen kohti omannäköistä elämää. Voi sitä unelmien määrää ja tunteja kiiltokuvien kiillottamiseksi. Olen kirjoittanut elämäni aikana varmasti satoja listoja siitä, miten laihdutan, saan tehtyä tekemättömiä hommia, miten siivoan, miten parisuhde pelastuu, miten muutun paremmaksi ihmiseksi ja viime vuosina, miten saan bisnekset kukoistamaan. Aina jotain paremmin. Silti sydäntä on kalvanut tyhjä tunne. Pelko, että entä jos en onnistu tai ehkä vielä syvemmällä pelko, että entä jos se onni ei tulekaan saavutettuani tavoitteet.

Olen todennut, että iso osa noista tavoitteista on tullut asetettua, koska olen ajatellut, että ne saavutettuani olen jollain tapaa hyväksytympi. En ole tuota ajatusta tiedostanut kovinkaan usein, mutta näen nyt selvemmin, että suuri osa suorittamisestani on ollut hyväksynnän hakemista. Huomaathan miten hyvä, taitava, kaunis ja tärkeä olen? Hyväksythän minut, rakastathan minua? Miten tyhjäksi on olo jäänyt, kun onni ei ole tullutkaan loistavilla kouluarvosanoilla, töissä itseään uuvuttamalla tai parisuhteessa riippumalla.

Muiden loputon auttaminen ei tehnytkään minusta korvaamatonta tai sen autuaampaa. Miten tyhjä olo onkaan kaikkien suoritettujen vuosien jälkeen: Tässä olen tällaisena, vaikka miten olen pyristellyt ja pyrkinyt muuhun. Jos peilaan menneisyyden haaveisiini, näyttää elämäni tällä hetkellä lähes täydellisesti epäonnistuneelta, mutta jostain syystä tämä tyhjyys ei tunnukaan siltä.

Suorittaminen on tarkoittanut aina jotain lisää. Vaikka elämä on heittänyt välillä ihan sananmukaisesti turvalleen, niin olen pompannut nopeasti ylös, ettei kukaan vain huomaisi, että nyt sattui ja pahasti. Ne muutamat kerrat, kun olen joutunut nöyrtymään voimieni uupuessa ovat olleet opettavaisia, mutta eivät riittäviä muuttamaan pinttyneitä toimintatapoja. Koskaan ei ole todella ollut aikaa parantaa haavojaan, toipua ja aidosti ymmärtää, minkä kaiken täytyy muuttua, että pysyn ehjänä ja voin kokea eläväni kuten sydämessäni koen oikeaksi.

Viime syksynä vaelsin väsyneenä ja kiukkuisena tunturissa. Yritin päivästä toiseen pysyä toisen vauhdissa ja samalla polulla ja täysin kykenemättömänä näkemään maisemia, vaihtoehtoisia reittejä tai sitä, että voin itse määritellä tahtini. Suoritin, yritin olla hyvä ja hyväksyttävä. Eräänä iltana istuessani nuotiolla romahdin. Ylitseni vyöryi vuosien aikana kertynyttä tuskaa, mielessä velloi elämän varrelta tapahtumia ja tuntui, että jokin muuri murtui. En enää yksinkertaisesta jaksanut pitää yllä kulissia, että jaksan ihan mitä vain. Nuo ärsyttävät askeleet tunturissa auttoivat minua murenemaan, myöntämään sen, että nyt olen vihdoinkin tullut sen eteen, etten pysty enempään.

Tuosta muutaman viikon päästä lopetin yritystoimintani ja pitkin syksyä vähensin muitakin velvotteita. Opiskelujen suhteen olen tehnyt vain sen, mikä on ollut täysin välttämätöntä. Olen viettänyt todella paljon aikaa itsekseni, välillä ilman somea ja puhelinta. Itselleni on ollut täysin uutta viettää päiväkausia itsekseni näkemättä ketään ja se on tuntunut todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä suorittaa enempää, vaikka välillä tuleekin olo, etten ole tarpeeksi juuri näin.

Olen alkanut löytää voimaani ja ääntäni. Olen pystynyt asettamaan rajoja tilanteissa, joissa olisin ennen taipunut muiden tahtoon tai hiljaisesti myöntynyt huonoon kohteluun. Sen vaellusreissun jälkeen olen käynyt valtavasti läpi menneitä tilanteita, joissa en ole osannut pitää rajojani, joissa olen pahoittanut mieleni ja vahingoittanut itseäni. Olen purkanut padonneita tunteitani ja tutustunut siihen valtavaan kuormaan, joka alkoi siellä nuotiolla purkautumaan. Sitä lastia tuntuu riittävän, mutta nyt tiedän osaavani ja uskaltavani päästää siitä irti, pala palalta.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten oikein täysin tiedä kuka olen, missä rajani menevät tai millainen ääneni on. Tiedän, että todellisuudessa rajani ovat varmasti nyt selkeämmät kuin koskaan aiemmin. Tunnen myös, että aito ääneni on muodostumassa. Ehkä tällainen olo on pojalla, jolla on äänenmurros. Ei oikein uskalla vielä sanoa mitään, kun ei tiedä, millainen kiljahdus suusta pääsee. Olen aloittanut kirjoittamaan monta kertaa tarinaani, mutta todennut, että saisin varmaan niin monta syytettä kunnianloukkauksesta, ettei teksti ole ehkä ihan julkaisukelpoista. Toisaalta, en halua myöskään kirjoittaa jotain, missä ei kuulu se, että tiedän, mistä kirjoitan. Odotan, että ääneni vahvistuu ja uskallan antaa sen kuulua.


Nyt ymmärrän, että sitä hyväksyntää, mitä olen hakenut ulkopuoleltani, olen kaivannut itseltäni. Kysymykset rakastatko, hyväksytkö ja huomaatko ovatkin olleet koko ajan kohdistettuna itselleni, mutta olen epätoivoisesti etsinyt vastausta muualta. Rakastanko itseäni, hyväksynkö ja huomaanko itseni sellaisena kuin olen?

Kaikenlainen ripustautumiseni menestymiseen, parisuhteisiin ja tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu tyhjältä juuri siitä syystä, että ymmärrän olleeni eksyksissä. Sen sijaan, että nyt etsisin koko ajan lisää, mietin, että miten voisin tehdä asiat yksinkertaisesti kasaamatta itselleni lisää kuormaa. Sen sijaan, että katsoisin koko ajan ulkopuolelleni, pyrin kääntämään katseeni useammin itseeni ja kuuntelemaan, mitä sydämeni haluaa minun huomaavan.

”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Näin pääset hetkessä kiinni nautinnolliseen elämään.

Kirjoitin viimeksi siitä, miten toisten ihmisten puheet voivat opettaa meille jotain itsestämme. Tapasin viime viikolla ystäväni ja juttelimme kuulumisistamme. Kerroin muutamista raskaista asioista, joita olen käynyt läpi viime aikoina ja ystäväni totesi minulle: ”Maija, nyt on sinun vuorosi nauttia.” Huomasin heti, että kehoni reagoi noihin sanoihin. Mielessäni häivähti suru siitä, että ystäväni on oikeassa. En nauti elämästäni, ainakaan kaikilla sen osa-alueilla. Itse asiassa koin, että muutamat osa-alueet ovat melko kaukana siitä, mitä toivoisin niiden olevan.

happyheart

Nuo sanat jäivät kaikumaan mieleeni ja sydämeeni. Kuuntelin niiden herättämiä tuntemuksia myös viikonlopun aikana. ”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Sanat herättivät minussa toivoa ja lopulta ne sytyttivät sisälläni valoja. Aloin näkemään, miten arvokkaita omat näkemykseni omasta hyvinvoinnistani ovat. Ymmärsin, että annan määräysvallan hyvinvoinnistani muille, jos en itse tee sen eteen mitään. Minun kuuluu sanoa, mitä haluan, mitä arvostan ja mihin vedän rajan. Minä voin itse päättää, mitä toivon lisää ja mitä karsin. Mietin, että nauttimisesta saisi hyvän teeman uuteen vuoteen. Näitä pohtiessani törmäsin Facebookissa Uskalla Innostua -sivuston päivitykseen: ”Ota hetki aikaa miettiä jotain, mitä voisit toteuttaa vielä tänä vuonna. Kirjoita itsellesi useampi merkki, josta tiedät, että onnistuit haluamallasi tavalla.” Palaset alkoivat loksahdella. Haluan nauttia nyt, enkä vasta ensi vuonna.

Tein päätöksen, että elämäni teema tämän vuoden loppuun ja vuodelle 2019 on: Nyt on miun vuoro nauttia! Kirjoitin kännykän muistioon listan, että mitä asioita haluan toteuttaa vielä tämän vuoden puolella. Listaan tuli hyvin konkreettisia juttuja, jotka liittyvät kaikille elämäni osa-alueille.

Kirjoitin myös pidemmän listan siitä, mitä tuo teema tarkoittaa pidemmällä aikavälillä. Totesin, että ansaitsen hemmottelua ja aikaa itseni kehittämiselle. Listaan tuli niin erilaisia hoitoja kuin myös valmennuksia ja seminaareja. Tämän lisäksi haluan panostaa ihmissuhteisiin, joista tunnen saavani voimaa. Rakastan ystäviäni ja heidän kanssaan yhdessä vietettävä aika on jäänyt viime vuosina aivan liian vähäiseksi. Haluan rakastavan parisuhteen, jossa kummallakin on tilaa olla oma itsensä, omine tarpeineen ja unelmineen.

Haluan myös huolehtia itsestäni paremmin ja suoda itselleni hyvää oloa tuovia asioita, kuten lukemista, jalkakylpyjä ja kukkakimppuja. Minulle nauttiminen on sitä, että ympäröin itseni kauniilla asioilla: viihdyn kodissani, nautin luonnosta ja ruokin ajatuksiani viisaiden ihmisten sanoilla. Listaan pääsivät myös liikunta, ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja retket.

voimaa luonnosta

Tiedän, että todella moni ansaitsee elämäänsä aivan saman teeman. Kun katson ja kuuntelen läheisiäni, monet painivat mm. työn kuormituksen, väsymyksen ja mielialaongelmien kanssa. Mieltä painavat niin talousongelmat kuin parisuhdehuolet. Laitamme itsemme koville työelämässä ja kotona. Vaadimme huippusuorituksia, ruoskimme itseämme ajatuksissamme ja podemme huonoa omaatuntoa sitten, kun emme mielestämme yltäneet siihen, mihin pitäisi pystyä. Ystävien syntymäpäivät unohtuvat, emme jaksa olla läsnä rakkaimmille, työ vie enemmän kuin antaa.

Tiedän sen uupumuksen ja toivottomuuden kehän, joka voi vallata mielen, kun jauhaa samoja ratoja elämässä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Asiat eivät tunnu helpottavan vuosien myötä, vaan kuorma kasvaa vain suuremmaksi. Kuormittunut mieli ajattelee kuormittuneita ajatuksia ja vähitellen alamme uskomaan ajatuksiamme. Ihmisen mielessä pyörähtää päivän aikana noin 60 000 ajatusta, joista läheskään kaikki eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaikka luulemme niin. Emme ole yhtä kuin ajatuksemme.

”Olen väsynyt..Olen aina tällainen.. En pysty parempaan..Parisuhteet ovat työläitä…Mikään ei riitä pomolle…Ei ole vaihtoehtoja…”

Miten tämä liittyy elämästä nauttimiseen? Ajatuksen voimalla on tässä suuri merkitys. Listani toivomistani asioista ovat vain listoja, kunnes toteutan ne. Miten on sitten mahdollista, että koen nauttivani elämästäni nyt ainakin 300% enemmän kuin vielä muutama päivä sitten? Mikään konkreettinen asia  ei ole elämässäni muuttunut (paitsi jouluvalojen ripustaminen parvekkeelle). Elämässäni on yhä ne samat kuormittavat tekijät, kuin oli silloin, kun ystäväni totesi tuon lauseen.

Olennaista on sen ymmärtäminen, etten ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni. Saatan tuntea itseni kuinka surkeaksi tahansa, mutta en ole surkea. Ihan sama kuin voin tuntea kylmää, mutta se ei tarkoita, että olen kylmä. Kun en anna olosuhteiden, uskomusten ja kehoni tunteiden määritellä minua, voin olla mitä tahansa ja voin kokea mitä tahansa. Entä jos uskomukseni, että parisuhteet ovat työläitä, ei olekaan totta? Miten tuon uskomuksen muuttuminen vaikuttaisi ajatteluun ja toimintaan – muuttuisiko parisuhde? Entä jos sinun ei olekaan vuodesta toiseen pakko kärsiä? Entäs jos väsymys onkin vain tunne kehossa eikä koko minuutta määrittävä ominaisuus?

Voisiko ollakin mahdollista, että voisit oppia ajattelemaan, että olet ihana, energinen, voimakas ja ihan mitä tahansa haluatkaan olla? Voiko olla, että taakkojen kantamisen sijaan, onkin nyt sinun vuorosi nauttia?

Elämästäni nauttiminen tuli mahdolliseksi juuri sillä hetkellä, kun muistin taas, etten ole sama kuin mieleni tarinat minusta. Voin nauttia elämästäni aivan joka hetki, jos vain haluan niin. Mites sitten ne kuormittavat asiat? Niiden vaikutus vähenee, kun en anna pelkoon perustuvien ajatusteni velloa mielessä. ”Miten tässä käy, miten pitäisi tehdä, onko tässä järkeä, menenkö tuonne vai tuonne..” Niiden sijaan päätän keskittyä niihin ajatuksiin, jotka tuovat hyvää oloa, uskoa parempaan, luottamusta ja rakkautta.

Voin tehdä elämästäni nautittavaa juuri niillä voimavaroilla ja keinoilla, joita JUURI NYT on käytettävissä, kunhan en lukittaudu uskottelemaan, etten voi, koska sitä tätä ja tuota. Pelot, huolet ja murheet tulevat siitä, kun murehdimme menneitä tai huolehdimme tulevaa. Todellisuudessa emme voi olla missään muualla kuin juuri tässä. Meidän ei tarvitse juuri nyt tietää, miten pääsemme johonkin haluamaamme lopputulokseen edes huomenna tai vuoden päästä, mutta voimme tehdä parhaamme juuri nyt. Voit ottaa askeleen kohti unelmiesi elämää juuri nyt, muuttamalla ajatuksiasi ja murtamalla uskomuksesi. Kokeile ja tulet hämmästymään.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

Miten parantaa itsetuntemusta? Kuulen usein ihmisiltä kommentteja, etteivät he oikein tiedä, mitä heidän tarpeensa ovat tai mitä he elämältään haluavat. Kuulostaako tutulta? Uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus päästä paremmin kosketuksiin omaan itseen, kunhan annamme siihen mahdollisuuden.

Olen itse ollut useissa elämäntilanteissa ihan ulalla siitä, mitä todella haluan. Parempi itsetuntemus on paljastanut tarinoita ja uskomuksia, joiden päälle olen elämääni rakentanut. Niiden löytymisen myötä olen saanut paremmin yhteyden siihen, millaista elämää haluan, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mitä rajaan pois elämästäni.

Haluan esitellä sinulle nyt kolme keinoa, joilla voit parantaa itsetuntemustasi ja saada paremmin yhteyden siihen, millainen todella olet. Olen itse saanut näistä paljon apua matkallani ja toivon, että niistä olisi hyötyä myös sinulle.

1. Keskustele ihmisten kanssa, jotka koet erilaiseksi kuin sinä

Kuuntele tarkasti, miten he kokevat maailman, miten he puhuvat tunteista ja olemisestaan. Saatat huomata, että jonkun ajatukset resonoivat ja herättävät sinut ajattelemaan, että tuoltahan minustakin tuntuu. Tai noin minäkin haluaisin asioiden todella olevan. Toisen sanoittaessa tuntojaan, saattavat silmäsi avautua myös ongelmille, joita elämässäsi on. Saatat kuulla toisen sanoissa totuutta itsestäsi, joka ei kuitenkaan vielä näy käytännössä. Harmittavan usein, sisimpämme ja se miten elämme eivät vastaa toisiaan. Sen sijaan, että jäisit miettimään, että ei tuollainen ole minulle mahdollista, mieti, miten voisit sallia ja saada itsellesi niitä asioita, jotka toisen sanoissa kaikuvat tutuilta.

Joskus tällainen keskustelu voi avata todella tärkeitä oivalluksia. Kuunnellessani vahvasti yksinoloon kaipaavaa ystävääni tajusin, että hänen kuvauksensa oman tilan tarpeesta olivat hyvin tuttuja ajatuksia myös minulle. Palasia alkoi loksahdella paikoilleen, kun tajusin, että todellisuudessa yksinolon tarpeeni on aika suuri. Yhtäkkiä sain ymmärrystä siihen, miksi sosiaalinen työ lastensuojelulaitoksessa oli saanut minut kuormittumaan niin vahvasti. Vahvat riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet olivat töissä läsnä ja välillä epäilin jopa ammattitaitoani.

askeleet

Kun käytin sosiaalisuuteni töissä loppuun, minulla ei ollut jaksamista ihmissuhteisiini, en aina vastannut ystävien puheluihin ja tapasin heitä harvoin. Parisuhteessa pinnani oli lyhyt enkä jaksanut ottaa vastaan ristiriidoista tulevaa kuormitusta. Intensiivinen asiakastyö vaikeiden aiheiden parissa ja ajoittainen voimakas ärsyketulva äänekkäissä ja hektisissä tilanteissa on ollut minulle yksinkertaisesti liikaa. Tämän ymmärtäminen on tehnyt minut myötätuntoisemmaksi itseäni kohtaan ja tekemään muutoksia elämäni eri osa-alueilla.

2. Anna itsellesi aikaa ja järjestä mahdollisuuksia yksinoloon

Kun hääräämme arjen pyörityksessä, meille ei jää mahdollisuutta kuulla sitä, mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Syvimpien tuntojen avautuminen vaatii aikaa ja tilaa, joten tarvitset näitä mahdollisuuksia useammin kuin kerran kuussa. Voin melkein kuulla, miten joku sanoo, ettei tämä ole mahdollista, koska on lapset, työ, harrastukset ja kotityöt. Joku viisas on todennut, että jos sinulla ei ole aikaa meditoida kymmentä minuuttia, meditoi tunti.

omaa aikaa

Olen sitä mieltä, että mitä ruuhkaisemmaksi olemme elämämme järjestäneet, sitä suurempi tarve on järjestää aikaa myös itselle ja yksinoloon. Suosittelen myös, että käytät tuon ajan todella itsesi kuuntelemiseen etkä esimerkiksi somessa pörräilyyn. Jo 15 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään. Tuon hetken voit ottaa esimerkiksi juuri ennen nukahtamista, jos sen järjestäminen on muuten vaikeaa. Tai jos käyt lenkillä, älä laitakaan kuulokkeita korville, vaan lenkkeile omien ajatustesi seurassa.

Vaikka moni meistä haaveilee, että saisi olla edes hetken rauhassa, niin yksinolo voi kuitenkin tuntua oudolta. Usein kuulee esimerkiksi äitien kertovan sitä, että yksinollessa jaksoi sohvalla istua ehkä viisi minuuttia ja sitten pitikin rueta jo touhuamaan, kun oli vaan niin kummallista. Tekemättömyys ja hiljaisuus saattavat tuntua alkuun epämiellyttäviltä, mutta se kertoo siitä, että aivosi ovat jo ohjelmoituneet valtavaan ärsykepommitukseen.

Aivoihin on muodostunut vahvat yhteydet ”hyperaktiivisuudesta” ja koska ihmisen keho yrittää aina toimia energiaa säästäen, se yrittää pakottaa sinut palaamaan vanhaan aktiiviseen toimintatapaan. Kun olet tästä tietoinen, voit määrätietoisesti pitää huolen näistä rauhoittumisen hetkistä ja opettaa aivoja olemaan toisin. Vähitellen hiljaiset hetket muuttuvat helpommiksi ja alat suorastaan kaivata niitä. Jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua neurotieteilijä Joe Dispenzan kirjoihin ja haastatteluihin.

3. Kuuntele, mitä kehosi haluaa sinulle kertoa

Kehomme säilöö elämän aikana uskomattoman määrän informaatiota sekä hyvässä että pahassa. Ikävät kokemukset, piilotellut tunteet, traumat ja pelot kätkeytyvät kehoon luoden sinne jäykkyyksiä, kiputiloja, sairauksia sekä erilaisia epämääräisiä tunnetiloja. Monissa sananlaskuissa piilee tähän liittyen viisauksia: Kantaa huolia harteillaan, jokin tapahtuma tulee iholle, selkä pettää (kuorman alla), sydän särkyy, sappi kiehuu, ihan vain muutamia mainitakseni.

hengittäminen

Voit miettiä kehosi jännityksiä myös siinä valossa, että mikä tunnetila saa sinut esimerkiksi jännittämään hartiat tai kipuilevan alaselän. Ehkä tunnet tuota tunnetta huomaamattasi ja se ikäänkuin odottaa jäykistyneessä lihaksessa sitä, että antaisit tilaa sen huomioimiselle. Jos harrastat joogaa tai jotain muuta venytyksiä sisältävää lajia, voit tehdä harjoituksen myös tietoisena kehossa heräävistä reaktioista. Nouseeko jotain lihasta venyttäessä pintaan jokin tunne?

Olen itse saanut joskus todella jäykkää lihasta venytellessäni vahvan yhteyden kiukkuun ja vihaan. Annoin kivun tuntua lihaksessa ja samalla sähisin ja pihisin ulos tunnetta, joka oli ilmiselvästi jäänyt tuntematta silloin, kuin olisi ollut sen aika. Itse tein tämän ollessani yksin kotona, mutta toki voit kokeilla, millaisen säväyksen tällainen tunteelle antautuminen antaa ohjatulla venyttelytunnilla! 😉

Tärkeintä paremman itsetuntemuksen saavuttamisessa on se, että aidosti ja rehellisesti kuulet sen, mitä sisimmässäsi haluat. Mitä sydämesi puhuu, mikä tuntuu kehossa oikealta? Joskus pelko, ikävät kokemukset tai väsymys saattavat vääristää ajatuksia. Siitäkin syystä tarvitsemme aitojen viestien kuulemiseksi apua, aikaa ja tilaa sekä myös uskallusta. Ihan aina ei mielen tai kehon sopukoista nouse kovin mukavia juttuja käsittelyyn, mutta sekin tulee sitten tarpeeseen. Luota itseesi ja sisäiseen viisauteesi.

Tervetuloa – Blogin oma Facebook-sivu on avattu!

Blogi ei ole mitään ilman lukijoita. Tai ehkä se on silloin vain kasa tyhjänä kumisevia sanoja. Toivon ihmisten löytävän Elämän kauniit hetket -blogin ja saavan siitä myös inspiraatiota omaan elämäänsä. Blogin Facebook-sivun tarkoituksena on toimia kanavana jakaa inspiraatiota blogitekstejä laajemmin ja nostankin sivulle välillä jotain minua koskettaneita artikkeleja, mietelauseita ja kuvia. Silloin tällöin jaan ryhmässä myös videomateriaalia, jota ei ainakaan toistaiseksi julkaista muualla kuin blogin sosiaalisessa mediassa.

mahtavaa

Toivon, että ajan kanssa Facebook-sivu rohkaisee ihmisiä jakamaan myös omia elämän kauniita hetkiä muiden seuraajien kanssa. Meillä jokaisella on upeat yksilölliset tarinamme ja ne ansaitsevat tulla kuulluiksi. Älä siis epäröi kertoa muillekin, jos olet kohdannut elämässäsi jotain sinua koskettavaa.

Tule tykkäämään sivusta, keskustelemaan ja seuraamaan, mitä mieleeni milloinkin juolahtaa. Voit etsiä sivun Facebookista nimellä Elämän kauniit hetket tai pääset suoraan sivulle klikkailemalla TÄSTÄ.

Elämän kauniit hetket löytyy myös Instagramista käyttäjänimellä @maijakaipiainen. Tule seurailemaan sinnekin. Instassa jaan tunnelmia elämästäni kuvin ja sanoin.

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Oletko miettinyt, että voisiko elämä olla yksinkertaisempaa? Minä olen, useita kertoja, useiden vuosien ajan. Yksinkertaistaminen on yleensä tarkoittanut minulle tavaroiden karsimista ja vähentämistä. Luulen, että tämä on useimmilla ensimmäisenä mielessään, kun he kaipaavat elämäänsä selkeyttä ja yksinkertaisuutta.

Oletko pysähtynyt miettimään, mitä haluat yksinkertaistamisella saavuttaa? Yleensä toimintaamme ja halujamme ohjaa pyrkimys saada kokea jotain tunnetta. Mitä tunnetta kaipaat halutessasi karsia turhaa? Viime kuukausina olen itse miettinyt, mitä tavoittelen sillä, että haluan yksinkertaisemman elämän. Mitä syvemmälle olen tunteisiini sukeltanut, sitä selkeämmin näen, että kaipaus yksinkertaisuuteen on samalla myös kaipausta turvaan ja varmuuteen. Mitä selkeämmät palaset minulla on elämässä, sen varmemmalta elämä tuntuu.

elämän yksinkertaistaminen

Kokisinko oloni turvallisemmaksi, jos vähentäisin tavaraa niin, ettei kaapeissani ja varastossa lojuisi mitään ylimääräistä? Voisin tuntea itseni varmemmaksi, kun tietäisin, missä tavarani ovat ja mitä omistan, mutta elämäni ei muuttuisi sen helpommin ennustettavaksi kuin aiemminkaan.


Uskon, että pursuilevat kaapit ja kasvavat tavararöykkiöt sitovat meidän energiaa niin paljon, että niistä eroon pääseminen luo tunnetta kontrollista. Järjestäessäni kotiani, pystyn kontrolloimaan edes jotain osa-aluetta elämässäni. Tähän tiivistyy mielestäni paljon: haluamme kokea pitävämme elämän hallinnassa ja kontrollissa. Elämän eri osa-alueiden luomassa kuormituksessa tavaroiden järjestäminen saattaa tuntua helpommin järjestettävältä ja kontrolloitavalta kuin vaikka ihmissuhteet. Eri asia sitten on, että tarvitseeko elämää ylipäätään kontrolloida, mutta se on jo oma aiheensa.

Elämää voi tarkastella sen kaikilta osa-alueilta kuten ylipursuilevaa varastoa.

Mistä elämäni oikein koostuu? Mitä on liikaa? Itselleni elämän yksinkertaistaminen on muuttunut entistä enemmän kokonaisvaltaiseksi karsimiseksi. Lopetin syksyn aikana oman sivutoimisen yritystoimintani, koska koin, että siihen liittyvät velvoitteet ja jatkuvat paine ideoida ja toteuttaa uutta, vei minulta enemmän kuin antoi. Olen tehnyt tietoisia päätöksiä olla ottamatta vastaan tarjottuja uusia keikkahommia tai suorittamatta tänä syksynä opintoihin liittyvää harjoittelua. Tavoitteenani on ollut raivata elämääni tilaa niille asioille, jotka todella merkitsevät ja voimaannuttavat.

tanssi

Elämän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen tarkoittavat minulle omien arvojen mukaan elämistä.




Mitä paremmin tunnen itseni ja sen, mitä elämässä todella haluan, sen helpompi minun on rajata ulkopuolelle ne asiat, jotka eivät vastaa sen hetkisiä arvoja ja tarpeita. Tavaroiden osalta se tarkoittaa sitä, että rajaan ulkopuolelle ne, joille ei ole käyttöä ja joista en pidä.

Ihmissuhteissa se on viime kuukausina tarkoittanut sitä, että olen viettänyt paljon aikaa itsekseni, sillä olen kokenut tarvitsevani aikaa kuulla omaa sisintäni paremmin. Fyysisen hyvinvoinnin osalta olen tehnyt valintoja olla lähtemättä kaikkein repivimpiin treeneihin, koska koen juuri nyt tarvitsevani enemmän ulkoilua ja lempeää liikettä. Työn ja opiskelujen osalta olen keskittynyt opintoihini ja kuten kerroin, luopunut itseäni liikaa kuormittavasta yrittäjyydestä.

Olen ollut aiempaa tarkempi siinä, että en heittäydy kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin, vaan vain niihin, joista on todella tullut tunne, että tästä polusta seuraa hyvää. Elämäni on selkeytynyt ja muuttunut vähitellen yksinkertaisemmaksi.

Mieti, että mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi aidosti tärkeimpiä ja mitä Sinä haluat tehdä. Kuuntele itseäsi tarkasti, sillä helposti mielemme alkaa selittää erilaisia juttuja, mitä pitää tehdä tai mitä täytyisi elämään sisältyä. Kaivele nyt kuitenkin sitä, mitä sinä aidosti haluat. Ymmärrä, että monet ”pitäisi” -ajatukset ovat vahvoja uskomuksiamme siitä, mitä kuvittelemme, että elämän kuuluisi olla. Uskomukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole totta.

Olen itse penkonut uskomattoman määrän pitäisi -ajatuksiani ja todennut, että monet niistä vievät minua suuntaan, johon en halua mennä. Miksi pitäisi omistaa auto? Miksi pitäisi tehdä täyttä työaikaa? Miksi pitäisi joka päivä saada jotain järkevää aikaiseksi? Miksi pitäisi selitellä omaa aktiivisuuttaan? Olen opintovapaalla ja välillä huomaan painetta siinä, kun päiväni tuntuvat lipuvan ilman, että saisin mitään erityistä aikaiseksi. Ikäänkuin olisin jollekin tilivelvollinen, miten aikani käytän tai kuinka tehokas olen.

Luulen, että tehokkuuteen liittyvät uskomukset ovat monilla muillakin vahvassa. Uskon kuitenkin, että elämä yksinkertaistuu, kun uskallamme kyseenalaistaa noita uskomuksia ja päästää irti jutuista, jotka eivät vastaa arvojamme.

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Olen löytänyt luonnossa liikkumisen ja retkeilyn elämääni uudella tavalla. Toki olen viihtynyt luonnossa aiemminkin, käynyt kävelyillä ja retkillä, mutta luontosuhteeni on syventynyt. Koen, että liikun luonnossa tietoisempana siitä, että kuinka tervehdyttävä vaikutus sillä minuun on. Olen saanut uudenlaisen kosketuksen siihen, miten hyvää luonto ja metsä minulle tekevät.

Olen kävellyt polkua kyynelten sumentaessa silmäni. Olen istunut rannan suurimmalla kivellä tuijottamassa kaukaisuuteen, hengittänyt itseäni ehjemmäksi ja tuntenut kiven järkähtämättömyyden turvana allani. Olen antanut auringon häikäistä ja paistaa sydämeeni asti, valaisten koko olemukseni. Luonnossa on ollut tilaa kaikille tunnekokemuksilleni ja myös sille, että tunteet ovat saaneet tulla esiin sellaisenaan. Erityisesti, kun olen liikkunut luonnossa yksin, olen voinut antautua avoimemmin tunteilleni. Luonto ei arvota, luonto ei arvostele eikä millään tavalla kommentoi. Metsän suojassa itketyt itkut jäävät sinne ilman, että puut juoruaisivat niitä muualle tai nostaisivat ne esiin seuraavan herkän hetken tullessa.

cropped-luontomatkailu.jpg

Rakastan sitä, kun kävelen luonnossa ja yhtäkkiä huomaan jonkin pienen yksityiskohdan. Saatan pysähtyä, tarkastella tarkemmin ja pieni hymynkare poskillani jatkaa matkaani iloisena siitä, että huomasin jotain siinä hetkessä erityistä. Ohikulkiessani saatan koskettaa kädelläni heiniä, kuusenneulasia tai kelottuneen männyn sileää pintaa. Välillä huomaan keskittyväni vain siihen, etten kompastu polulla tai astu vesilammikkoon. Kun nostan katseeni, tulee koko kehoon olo, että saan avarampia näköaloja, en vain luontoon vaan koko elämääni.

Koen syvästi symbolisina puiden lomasta siivilöityvän valon ja puiden runkojen muodostamat varjot. Tunnen vahvasti myös luonnon rytmin. Loppukesän aikana aloin aistimaan, miten luonto hidastuu houkutellen myös minua hidastamaan tahtia, pysähtelemään enemmän ja kuuntelemaan kesän jäljiltä hiljenevää metsää. Minua kosketti ajatus, että miksi meidän ihmisten täytyy paahtaa syksy ja talvi samaa tahtia, vaikka luontokin houkuttelee meitä hiljentämään.

Luonnossa liikkuminen saa myös elämän toisenlaiseen järjestykseen. Koen, että parhaimmillaan päässä tapahtuu jokin intuitiivinen järjestyminen, joka selkeyttää ajattelua ja keventää oloa. Välillä näen vahvoja yhteyksiä luonnossa liikkumisen ja koko elämän kirjon välillä. Ne tunteet, joita luonnossa herää, yhdistyvät vahvasti siihen mitä koen myös arjessa. Ehkä juuri sen takia katseen nostaminen pois varpaiden kärjistä kohti laajempia näkymiä, tuntuu niin hyvältä. Jos elämässäni eksyn tuijottamaan vain jalkojani, tulee ikään kuin laput silmille, enkä näe kaikkea sitä kauneutta, mitä ympärilläni on.

Nykyisin ymmärrän antaa paljonkin arvoa sille, että luonto auttaa minua kohtaamaan tunteita, joita on vaikea kohdata. Jo itsessään luonnossa liikkuminen ja raitis ilma tekevät hyvää, mutta kun olen antanut luonnolle mahdollisuuden koskettaa syvemmältä, olen päässyt syvempään yhteyteen myös itseni kanssa. Metsän turva ja kallioiden järkkymättömyys ovat tuoneet minut lähemmäs omaa perusturvallisuuttani. Metsän syliin lasken huokaukseni ja annan tuulten ottaa ne mukaansa.

Ammatinvaihtaja matkalla kohti uutta ammatti-identiteettiä

Miten uusi ammatti-identiteetti muodostuu? Käsitän ammatti-identiteetin koostuvan osaamisesta, niistä verkostoista, joissa vaikuttaa sekä työstä, jota tekee. Lähdettyäni opiskelemaan matkailualaa tiesin, että ne verkostot, joissa olen aikaisemmin toiminut, eivät riitä menestyksekkääseen toimintaan matkailualalla. Elämänkokemukseni ja aiemman työkokemuksen ansiosta ymmärrän ihmisten ja verkostojen voiman, joten olen alkanut aktivoitumaan uusien yhteyksien löytämiseksi.

Tärkeintä on tietenkin oma aktiivisuus ja avoimuus uusille mahdollisuuksille. Olen pohtinut, että mitkä ovat ne ammatilliset painopistealueet, joilla haluan tulla tunnetuksi ja joihin haluan verkostoitumisessa panostaa. Nuo painopistealueet toimivat ikään kuin hakusanoina sille, mihin keskityn opinnoissani ja minkälaisiin verkostoihin suuntaudun.

Uskon, että mitä tarkemmin tiedän, mitä haluan, sitä parempiin tuloksiin voin päästä. Mietinnässä on myös, että mitkä ovat ne parhaat väylät, joiden kautta voin tuoda esille itseäni, osaamistani ja löytää uusia kontakteja. Tällä hetkellä luontevimmalta tuntuu olla esillä blogissa, LinkedInissä ja Instagramissa. Jokainen näistä kanavista tuo minua esille hiukan eri näkökulmista. Sosiaalisen median lisäksi haluan tietenkin aitoja kohtaamisia alan toimijoiden kanssa ja olen myös aktiivisesti hakeutunut tilaisuuksiin, joissa tapaan matkailualan ihmisiä ja kuulen alan ajankohtaisia kuulumisia.

etsintä

Tällä hetkellä koen oppimistani ja verkostoitumista ohjaaviksi painopisteiksi matkailun hyvin laajalla skaalalla sekä luontomatkailun ja valmentamisen. Olen utelias tutustumaan itselleni uuden alan trendeihin ja kentällä käytävään keskusteluun. Sen lisäksi haluan toteuttaa intohimojani, yhdistää luontoa ja valmentamista ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Matkailualasta haluan oppia lisää monipuolisesti eri näkökulmista. Minua kiinnostaa niin ruohonjuuritason työ kuin hallinnolliset näkökulmat ja rahoitus. Opintojeni alkumetreiltä lähtien olen kerta toisensa jälkeen hämmästynyt iloisesti alan monimuotoisuudesta, jota joku voisi kutsua myös pirstaloitumiseksi. Koulutukseni ansiosta tutustun alaa koskevaan lainsäädäntöön, teoreettiseen taustaan, palveluiden markkinointiin sekä esimiestehtäviin. Yksi painotukseni opinnoissani tulee olemaan yrittäjyys, joka on myös yksi tulevaisuuden haaveeni matkailualalla.

Toisena painopisteenä mielessäni on luontomatkailu ja luonnon arvo hyvinvoinnin lähteenä. Haluan ymmärtää, että millaisia mahdollisuuksia luonto tarjoaa matkailutoiminnalle ja tässä itselleni on ensiarvoisen tärkeää luonnonsuojelu, kestävät toimintatavat ja myös asiakkaiden kouluttaminen luonnossa liikkumiseen.

Erilaiset hyvinvointia korostavat lähestymistavat, kuten green care, metsäkylvyt, metsäjooga, metsämeditaatio ja metsään uppoutuminen ovat kiinnostavia ja näiden toteuttajiin haluan tutustua. Toisaalta minua kiinnostaa myös retkeily ja luonnossa liikkuminen. Pidän itseäni retkeilijänä vielä melko noviisina, mutta jokaisen retken, melontareissun ja vaelluksen myötä muutun kokeneemmaksi. Toivon, että vielä joskus pystyn tarjoamaan myös asiakkaille hyviä kokemuksia luonnossa liikkuen.

ammatillisetpainopisteet

Ihmisten valmentaminen oman hyvinvointinsa parantamiseksi on ollut vahva kiinnostuksenkohteeni jo vuosien ajan. Itsensä kehittäminen, oman elämän johtaminen ja oman potentiaalin vahvistaminen ovat teemoja, jotka resonoivat vahvasti. Pitkäaikainen haaveeni on pystyä yhdistämään jollain tapaa valmentamista, luontoa ja matkailua toisiinsa. Olen life coach ja käyn itse paljon valmennuksissa, joista saamani inspiraation myötä mieleeni on alkanut kehittyä suuntaviivoja siitä, mitä haluan tehdä myös itse. Haaveeni on tarjota ihmisille idyllinen ja rauhoittava ympäristö, jossa järjestetään laadukkaita valmennuksia ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Se, missä muodossa tuo haave tulee toteutumaan, jääköön vielä avoimeksi.

Nämä kolme kärkeä edellä pyrin rakentamaan itselleni uutta ammatti-identiteettiä ja verkostoja. Olen avoin uusille tilaisuuksille ja yhteistyömahdollisuuksille, joten otan mielelläni vastaan yhteydenottoja, joista voi poikia jotain iloa ja hyötyä molemmin puolin.

Miksi sinä et jaksanut elää?

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tyhjyyttä ja surua, mitä sisälläni kannan. Olen menettänyt kaksi tärkeää ihmistä itsemurhan vuoksi. Heidän tekonsa ovat jättäneet elämääni aukon, jota ei voi mitenkään paikata. Heidän päätöksensä on musertanut surun alle kymmeniä ellei jopa satoja ihmisiä. Heidän päätöksensä päättää elämänsä on varmasti vaikuttanut laajemmalle kuin he ikinä osasivat kuvitella. He ovat olleet ihmisille tärkeämpiä ja rakkaampia, kuin he ikinä ymmärsivät. He olivat myös tärkeämpiä ja rakkaampia kuin mitä ikinä osasin heille osoittaa.

cropped-a-drop-on-a-feather_00442482.jpg

Läheisen itsemurha herättää valtavasti kysymyksiä. Olen valvonut useina öinä miettien, miten paha olo on täytynyt olla, että on päätynyt näin lopulliseen ratkaisuun. Olen pohtinut, että olisinko voinut tehdä jotain toisin, että tapahtunut olisi voitu estää. Olen muistellut yhteisiä aikoja, rakkaita muistoja ja miettinyt, missä kohtaa asiat lähtivät kääntymään liian raskaiden vaikeuksien puolelle. Ymmärrän, ettei näissä tapauksissa ollut mitään yhtä yksittäistä syytä, vaan elämän tasapaino oli järkkynyt eri vaiheissa eri syistä. En tule todennäköisesti koskaan saamaan lopullista vastausta siihen, miksi läheiseni ei jaksanut elää.

Eräs ihminen sanoi kauniisti, että jotkut sielut ovat vain niin herkkiä, etteivät he jaksa tätä nykyistä elämänmenoa. Sama henkilö kutsui taivasikäväksi sitä pienen hetken kestävää ymmärryksen tunnetta, jota saatan välillä kokea keskellä pahimpia tuskiani. Saatan hetken ajatella ymmärtäväni toisen päätöstä ulospääsynä maailmantuskasta.

Kun kirjoitan tätä, itken. Sanat eivät tunnu asettuvan kuten haluaisin, mutta se ei ole ihmekään. Ne eivät asetu tämän aiheen ympärillä muutenkaan. Sanat eivät vaan tunnu riittävän kuvaamaan niitä kaikkia kokemuksia ja tuntemuksia, joita nämä kahden rakkaan itsemurhat ovat saaneet aikaan. Kirjoitan tämän, koska koen, että apua tarvitsevat sekä itsemurhaa harkitsevat ja yrittäneet sekä ne ihmiset, joita on koskettanut jonkun itsemurha. En koe osaavani auttaa, mutta ehkä joku ajatus voi tuoda jollekin lohtua ja toivoa.

Maanantaina 10.9.2018 vietetään maailman itsemurhien ehkäisyn päivää. Toivon, että välität itsestäsi ja haet apua. Toivon, että välität läheisestäsi ja olet läsnä. Jos olet jo menettänyt jonkun sinulle tärkeän, toivon sinulle voimia hakea apua myös silloin.

Apua tarjoaa mm. terveyskeskukset, seurakunnat ja järjestöt. Hae apua, se ei ole välttämättä helppoa, mutta kannattaa. Itse sain apua jälkimmäisen itsemurhan jälkeen Kriisikeskuksen palveluista. Suomen mielenterveysseura tarjoaa monenlaisia matalankynnyksen palveluja. http://www.mielenterveysseura.fi

Läheisen itsemurhan kokeneille tarjoaa palveluja Surunauha ry. http://www.surunauha.fi