Blogi

Iloa, Valoa ja Rakkautta

Kirjoitin viimeksi siitä, että olen karsinut suorittamista elämässäni. Vaikka tämä muutamien kuukausien mittainen matka on ollut omalla tavallaan raskas, se on ollut kuitenkin ennen kaikkea voimaannuttava. Uskallan omasta kokemuksestani käsin sanoa, että kun uskallat olla läsnä itsellesi ja itsessäsi, lisääntyvät elämässäsi ilo, valo ja rakkaus.

Ilo

Olen ollut elämässäni useita kertoja masentunut ja olen välillä jopa identifioinut itseni ”jatkuvasti masentuneeksi”. Tutustuttuani tunteisiini paremmin, olen ymmärtänyt, että masennus on tunne yhtälailla kuin muutkin tunteet. Masennus kuitenkin kätkee allensa useita ns. negatiivisia tunteita ja varmaankin siihen liittyy masennuksen lamaava vaikutus. Useiden tunteiden välttely vaikuttaa lopulta myös aivoihin aiheuttaen kokonaisvaltaisesti epätasapainoa.

Masennus kätkee allensa toki myös aidon olemuksemme. Uskon, että ilo on pohjimmiltaan meissä kaikissa, mutta pelot, huolet, viha ja muut tukahdutetut tunteet peittävät ilon. On ehkä jopa paradoksaalista, mutta kun olen uskaltanut kohdata vihaa ja surua, olen nähnyt myös pilkahduksia ilosta. Se, että uskallan olla läsnä kiukulle, on saattanut vapautua itkun kautta hymyyn.

Kerroin edellisessä postauksessani siitä, että tunnen tietynlaista tyhjyyttä, kun olen kuorinut suorittamista ja ripustautumista elämästäni. Masennus on ollut tapa reagoida noihin kuormituksiin ja nyt, kun olen vapauttanut tuota kuormaa on mahdollisuus reagoida toisin. Ilo tuntuu ujostelevan ja varovaisesti kokeilevan, että uskaltaako tulla esiin juuri sellaisena kuin on. Ihana kujeileva ilo pyörähtelee jälleen kehossa, vaikka ei vielä oikein uskalla tulla esille. Tunnistan saman ilon tunteen käväisseen elämässäni aiemminkin, mutta silloin se oli kiinnittynyt ulkoisiin seikkoihin. Nyt ilo syntyy puhtaasti minusta ja vain siksi, että minä olen iloinen. Minä olen iloa.

Lue lisää: Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Valo

Näkisitkö valoa, jos et tietäisi, mitä on pimeys? Et voi täysin selittää valoa ilman varjoja tai pimeyttä. Koen, että asia on juuri näin myös meidän ihmisten kasvun kohdalla. Oletko huomannut, että ne, jotka ovat selvinneet kovista koettelemuksista, loistavat ulospäin erityistä valoa? Tiesitkö, että sama valo loistaa myös sinun sisälläsi?

Antautumiseni surujen ja taakkojen edessä oli kaikessa synkkyydessään valoisaa. Ollessani kaikkein mustimmissa mietteissäni, koin kuitenkin, että suuntani on juuri oikea. Sisälläni oleva valo ohjasi eteenpäin ja valoi uskoa. Aiemmin olin masentunut, koska vastustin kaikkea pahaa oloa, jota mielessä ja kehossa vyöryi ja pahensin oloani entisestään. Nyt, kun myönsin itselleni ja läheisimmille, että olen murtunut, avautuikin eteeni mahdollisuuksia. Tummista sävyistä huolimatta olin eloisa ja eteenpäin suuntautunut.

Antautuminen pimeydelle tuo valoa pimeyteen. Kun on turvassa kohdatakseen pimeimmät ja vaikeimmatkin tunteensa, löytyy niiden alta valoa. Olet varmasti kokenut helpotuksen itkettyäsi vuolaasti. Se helpotus on valoa. Se helpotus on toivoa ja loputonta voimaa. Vaikka se ei jaksaisi vielä kannatella sinua vuorelta tuntuvien surujen yli, se kantaa kuitenkin juuri nyt ja on todiste siitä, että sinussa on valoa. Sinä olet valoa.

Rakkaus

Suorittaminen pitää sisällään valtavan määrän vaatimuksia. Vaatimukset voivat tulla ulkopuolelta, mutta yleensä suurin ja ankarin vaatimusten esittäjä on mielemme. Pitäisi olla sitä ja tätä ja pystyä siihen ja tuohon. En pysty, en kelpaa, olen huono, olen ällöttävä, olen riittämätön, olen… Lista on loputon. Emme todellakaan ole aina kovin tietoisia siitä, millä tavoin soimaamme itseämme tai millaisia alitajuisia uskomuksia kannamme mukanamme omasta itsestämme liittyen suorittamiseen. Tarkoitan suorittamisella mitä tahansa, mikä tehdään vailla sydämen ohjausta, vailla aitoa halua.

Kun syksyllä 2018, ollessani opintovapaalla, karsin kalenteristani yritystoimintani ja päätin olla lähtemättä opiskeluihin liittyvään työharjoitteluun, päiväni olivat melko tyhjiä tekemisestä. Toki opiskelutehtäviä, mutta pystyin viettämään myös useita päiviä viikosta niin, etten tehnyt käytännössä juuri mitään. Kohtasin valtavan määrän sisäisiä syytöksiä ja tunnetta siitä, miten huono olen, kun en tee yhtään mitään. Kohtasin pelkojani siitä, miten mitätön ja turha olen ilman töitä ja täyttä kalenteria, ilman yritystä, ilman työn tuomaa statusta, ilman työyhteisöä. Ilman monia asioita, jotka olivat rytmittäneet elämääni ja tuoneet tunnetta siitä, että olen jotain.

Olenko arvokas ja rakastettava ilman tätä kaikkea? Veikkaan, että aika moni meistä pelkää sitä, ettei olisi enää tärkeä, jos ei tekisi niin paljon. Suosittelen tarkastelemaan omaa elämää ja sitä, kuinka paljon tekemisestä on suorittamista, joka ei todellisuudessa tunnu edes hyvälle. Rohkaisen sukeltamaan noihin tunteisiin ja ajatuksiin.

Arvottomuuden ja rakkaudettomuuden tunteet tulivat yhtä aikaa kohdattavaksi monilla tavoin eri elämän osa-alueilla. Mitä oikein luulet olevasi? Pystynkö rakastamaan itseäni vai näenkö peilissä ennemmin jonkin turhan olennon? Olen vieläkin tuolla matkalla ja edelleen tutkin rakkautta. Kun olen sallinut itselleni myötätuntoa ja ymmärtänyt raskaita tunteita kohdatessani, että ansaitsen hyvää, olen myös tehnyt näkyvämmäksi rakkauden itsessäni. Kun pystyn näkemään rakkautta itsessäni, pystyn näkemään sitä myös muissa. Me olemme rakkautta.

Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Omannäköinen elämä. Minä luulin pitkään, vuosia, että elän tai vähintäänkin kuljen kohti omannäköistä elämää. Voi sitä unelmien määrää ja tunteja kiiltokuvien kiillottamiseksi. Olen kirjoittanut elämäni aikana varmasti satoja listoja siitä, miten laihdutan, saan tehtyä tekemättömiä hommia, miten siivoan, miten parisuhde pelastuu, miten muutun paremmaksi ihmiseksi ja viime vuosina, miten saan bisnekset kukoistamaan. Aina jotain paremmin. Silti sydäntä on kalvanut tyhjä tunne. Pelko, että entä jos en onnistu tai ehkä vielä syvemmällä pelko, että entä jos se onni ei tulekaan saavutettuani tavoitteet.

Olen todennut, että iso osa noista tavoitteista on tullut asetettua, koska olen ajatellut, että ne saavutettuani olen jollain tapaa hyväksytympi. En ole tuota ajatusta tiedostanut kovinkaan usein, mutta näen nyt selvemmin, että suuri osa suorittamisestani on ollut hyväksynnän hakemista. Huomaathan miten hyvä, taitava, kaunis ja tärkeä olen? Hyväksythän minut, rakastathan minua? Miten tyhjäksi on olo jäänyt, kun onni ei ole tullutkaan loistavilla kouluarvosanoilla, töissä itseään uuvuttamalla tai parisuhteessa riippumalla.

Muiden loputon auttaminen ei tehnytkään minusta korvaamatonta tai sen autuaampaa. Miten tyhjä olo onkaan kaikkien suoritettujen vuosien jälkeen: Tässä olen tällaisena, vaikka miten olen pyristellyt ja pyrkinyt muuhun. Jos peilaan menneisyyden haaveisiini, näyttää elämäni tällä hetkellä lähes täydellisesti epäonnistuneelta, mutta jostain syystä tämä tyhjyys ei tunnukaan siltä.

Suorittaminen on tarkoittanut aina jotain lisää. Vaikka elämä on heittänyt välillä ihan sananmukaisesti turvalleen, niin olen pompannut nopeasti ylös, ettei kukaan vain huomaisi, että nyt sattui ja pahasti. Ne muutamat kerrat, kun olen joutunut nöyrtymään voimieni uupuessa ovat olleet opettavaisia, mutta eivät riittäviä muuttamaan pinttyneitä toimintatapoja. Koskaan ei ole todella ollut aikaa parantaa haavojaan, toipua ja aidosti ymmärtää, minkä kaiken täytyy muuttua, että pysyn ehjänä ja voin kokea eläväni kuten sydämessäni koen oikeaksi.

Viime syksynä vaelsin väsyneenä ja kiukkuisena tunturissa. Yritin päivästä toiseen pysyä toisen vauhdissa ja samalla polulla ja täysin kykenemättömänä näkemään maisemia, vaihtoehtoisia reittejä tai sitä, että voin itse määritellä tahtini. Suoritin, yritin olla hyvä ja hyväksyttävä. Eräänä iltana istuessani nuotiolla romahdin. Ylitseni vyöryi vuosien aikana kertynyttä tuskaa, mielessä velloi elämän varrelta tapahtumia ja tuntui, että jokin muuri murtui. En enää yksinkertaisesta jaksanut pitää yllä kulissia, että jaksan ihan mitä vain. Nuo ärsyttävät askeleet tunturissa auttoivat minua murenemaan, myöntämään sen, että nyt olen vihdoinkin tullut sen eteen, etten pysty enempään.

Tuosta muutaman viikon päästä lopetin yritystoimintani ja pitkin syksyä vähensin muitakin velvotteita. Opiskelujen suhteen olen tehnyt vain sen, mikä on ollut täysin välttämätöntä. Olen viettänyt todella paljon aikaa itsekseni, välillä ilman somea ja puhelinta. Itselleni on ollut täysin uutta viettää päiväkausia itsekseni näkemättä ketään ja se on tuntunut todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä suorittaa enempää, vaikka välillä tuleekin olo, etten ole tarpeeksi juuri näin.

Olen alkanut löytää voimaani ja ääntäni. Olen pystynyt asettamaan rajoja tilanteissa, joissa olisin ennen taipunut muiden tahtoon tai hiljaisesti myöntynyt huonoon kohteluun. Sen vaellusreissun jälkeen olen käynyt valtavasti läpi menneitä tilanteita, joissa en ole osannut pitää rajojani, joissa olen pahoittanut mieleni ja vahingoittanut itseäni. Olen purkanut padonneita tunteitani ja tutustunut siihen valtavaan kuormaan, joka alkoi siellä nuotiolla purkautumaan. Sitä lastia tuntuu riittävän, mutta nyt tiedän osaavani ja uskaltavani päästää siitä irti, pala palalta.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten oikein täysin tiedä kuka olen, missä rajani menevät tai millainen ääneni on. Tiedän, että todellisuudessa rajani ovat varmasti nyt selkeämmät kuin koskaan aiemmin. Tunnen myös, että aito ääneni on muodostumassa. Ehkä tällainen olo on pojalla, jolla on äänenmurros. Ei oikein uskalla vielä sanoa mitään, kun ei tiedä, millainen kiljahdus suusta pääsee. Olen aloittanut kirjoittamaan monta kertaa tarinaani, mutta todennut, että saisin varmaan niin monta syytettä kunnianloukkauksesta, ettei teksti ole ehkä ihan julkaisukelpoista. Toisaalta, en halua myöskään kirjoittaa jotain, missä ei kuulu se, että tiedän, mistä kirjoitan. Odotan, että ääneni vahvistuu ja uskallan antaa sen kuulua.


Nyt ymmärrän, että sitä hyväksyntää, mitä olen hakenut ulkopuoleltani, olen kaivannut itseltäni. Kysymykset rakastatko, hyväksytkö ja huomaatko ovatkin olleet koko ajan kohdistettuna itselleni, mutta olen epätoivoisesti etsinyt vastausta muualta. Rakastanko itseäni, hyväksynkö ja huomaanko itseni sellaisena kuin olen?

Kaikenlainen ripustautumiseni menestymiseen, parisuhteisiin ja tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu tyhjältä juuri siitä syystä, että ymmärrän olleeni eksyksissä. Sen sijaan, että nyt etsisin koko ajan lisää, mietin, että miten voisin tehdä asiat yksinkertaisesti kasaamatta itselleni lisää kuormaa. Sen sijaan, että katsoisin koko ajan ulkopuolelleni, pyrin kääntämään katseeni useammin itseeni ja kuuntelemaan, mitä sydämeni haluaa minun huomaavan.

”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Näin pääset hetkessä kiinni nautinnolliseen elämään.

Kirjoitin viimeksi siitä, miten toisten ihmisten puheet voivat opettaa meille jotain itsestämme. Tapasin viime viikolla ystäväni ja juttelimme kuulumisistamme. Kerroin muutamista raskaista asioista, joita olen käynyt läpi viime aikoina ja ystäväni totesi minulle: ”Maija, nyt on sinun vuorosi nauttia.” Huomasin heti, että kehoni reagoi noihin sanoihin. Mielessäni häivähti suru siitä, että ystäväni on oikeassa. En nauti elämästäni, ainakaan kaikilla sen osa-alueilla. Itse asiassa koin, että muutamat osa-alueet ovat melko kaukana siitä, mitä toivoisin niiden olevan.

happyheart

Nuo sanat jäivät kaikumaan mieleeni ja sydämeeni. Kuuntelin niiden herättämiä tuntemuksia myös viikonlopun aikana. ”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Sanat herättivät minussa toivoa ja lopulta ne sytyttivät sisälläni valoja. Aloin näkemään, miten arvokkaita omat näkemykseni omasta hyvinvoinnistani ovat. Ymmärsin, että annan määräysvallan hyvinvoinnistani muille, jos en itse tee sen eteen mitään. Minun kuuluu sanoa, mitä haluan, mitä arvostan ja mihin vedän rajan. Minä voin itse päättää, mitä toivon lisää ja mitä karsin. Mietin, että nauttimisesta saisi hyvän teeman uuteen vuoteen. Näitä pohtiessani törmäsin Facebookissa Uskalla Innostua -sivuston päivitykseen: ”Ota hetki aikaa miettiä jotain, mitä voisit toteuttaa vielä tänä vuonna. Kirjoita itsellesi useampi merkki, josta tiedät, että onnistuit haluamallasi tavalla.” Palaset alkoivat loksahdella. Haluan nauttia nyt, enkä vasta ensi vuonna.

Tein päätöksen, että elämäni teema tämän vuoden loppuun ja vuodelle 2019 on: Nyt on miun vuoro nauttia! Kirjoitin kännykän muistioon listan, että mitä asioita haluan toteuttaa vielä tämän vuoden puolella. Listaan tuli hyvin konkreettisia juttuja, jotka liittyvät kaikille elämäni osa-alueille.

Kirjoitin myös pidemmän listan siitä, mitä tuo teema tarkoittaa pidemmällä aikavälillä. Totesin, että ansaitsen hemmottelua ja aikaa itseni kehittämiselle. Listaan tuli niin erilaisia hoitoja kuin myös valmennuksia ja seminaareja. Tämän lisäksi haluan panostaa ihmissuhteisiin, joista tunnen saavani voimaa. Rakastan ystäviäni ja heidän kanssaan yhdessä vietettävä aika on jäänyt viime vuosina aivan liian vähäiseksi. Haluan rakastavan parisuhteen, jossa kummallakin on tilaa olla oma itsensä, omine tarpeineen ja unelmineen.

Haluan myös huolehtia itsestäni paremmin ja suoda itselleni hyvää oloa tuovia asioita, kuten lukemista, jalkakylpyjä ja kukkakimppuja. Minulle nauttiminen on sitä, että ympäröin itseni kauniilla asioilla: viihdyn kodissani, nautin luonnosta ja ruokin ajatuksiani viisaiden ihmisten sanoilla. Listaan pääsivät myös liikunta, ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja retket.

voimaa luonnosta

Tiedän, että todella moni ansaitsee elämäänsä aivan saman teeman. Kun katson ja kuuntelen läheisiäni, monet painivat mm. työn kuormituksen, väsymyksen ja mielialaongelmien kanssa. Mieltä painavat niin talousongelmat kuin parisuhdehuolet. Laitamme itsemme koville työelämässä ja kotona. Vaadimme huippusuorituksia, ruoskimme itseämme ajatuksissamme ja podemme huonoa omaatuntoa sitten, kun emme mielestämme yltäneet siihen, mihin pitäisi pystyä. Ystävien syntymäpäivät unohtuvat, emme jaksa olla läsnä rakkaimmille, työ vie enemmän kuin antaa.

Tiedän sen uupumuksen ja toivottomuuden kehän, joka voi vallata mielen, kun jauhaa samoja ratoja elämässä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Asiat eivät tunnu helpottavan vuosien myötä, vaan kuorma kasvaa vain suuremmaksi. Kuormittunut mieli ajattelee kuormittuneita ajatuksia ja vähitellen alamme uskomaan ajatuksiamme. Ihmisen mielessä pyörähtää päivän aikana noin 60 000 ajatusta, joista läheskään kaikki eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaikka luulemme niin. Emme ole yhtä kuin ajatuksemme.

”Olen väsynyt..Olen aina tällainen.. En pysty parempaan..Parisuhteet ovat työläitä…Mikään ei riitä pomolle…Ei ole vaihtoehtoja…”

Miten tämä liittyy elämästä nauttimiseen? Ajatuksen voimalla on tässä suuri merkitys. Listani toivomistani asioista ovat vain listoja, kunnes toteutan ne. Miten on sitten mahdollista, että koen nauttivani elämästäni nyt ainakin 300% enemmän kuin vielä muutama päivä sitten? Mikään konkreettinen asia  ei ole elämässäni muuttunut (paitsi jouluvalojen ripustaminen parvekkeelle). Elämässäni on yhä ne samat kuormittavat tekijät, kuin oli silloin, kun ystäväni totesi tuon lauseen.

Olennaista on sen ymmärtäminen, etten ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni. Saatan tuntea itseni kuinka surkeaksi tahansa, mutta en ole surkea. Ihan sama kuin voin tuntea kylmää, mutta se ei tarkoita, että olen kylmä. Kun en anna olosuhteiden, uskomusten ja kehoni tunteiden määritellä minua, voin olla mitä tahansa ja voin kokea mitä tahansa. Entä jos uskomukseni, että parisuhteet ovat työläitä, ei olekaan totta? Miten tuon uskomuksen muuttuminen vaikuttaisi ajatteluun ja toimintaan – muuttuisiko parisuhde? Entä jos sinun ei olekaan vuodesta toiseen pakko kärsiä? Entäs jos väsymys onkin vain tunne kehossa eikä koko minuutta määrittävä ominaisuus?

Voisiko ollakin mahdollista, että voisit oppia ajattelemaan, että olet ihana, energinen, voimakas ja ihan mitä tahansa haluatkaan olla? Voiko olla, että taakkojen kantamisen sijaan, onkin nyt sinun vuorosi nauttia?

Elämästäni nauttiminen tuli mahdolliseksi juuri sillä hetkellä, kun muistin taas, etten ole sama kuin mieleni tarinat minusta. Voin nauttia elämästäni aivan joka hetki, jos vain haluan niin. Mites sitten ne kuormittavat asiat? Niiden vaikutus vähenee, kun en anna pelkoon perustuvien ajatusteni velloa mielessä. ”Miten tässä käy, miten pitäisi tehdä, onko tässä järkeä, menenkö tuonne vai tuonne..” Niiden sijaan päätän keskittyä niihin ajatuksiin, jotka tuovat hyvää oloa, uskoa parempaan, luottamusta ja rakkautta.

Voin tehdä elämästäni nautittavaa juuri niillä voimavaroilla ja keinoilla, joita JUURI NYT on käytettävissä, kunhan en lukittaudu uskottelemaan, etten voi, koska sitä tätä ja tuota. Pelot, huolet ja murheet tulevat siitä, kun murehdimme menneitä tai huolehdimme tulevaa. Todellisuudessa emme voi olla missään muualla kuin juuri tässä. Meidän ei tarvitse juuri nyt tietää, miten pääsemme johonkin haluamaamme lopputulokseen edes huomenna tai vuoden päästä, mutta voimme tehdä parhaamme juuri nyt. Voit ottaa askeleen kohti unelmiesi elämää juuri nyt, muuttamalla ajatuksiasi ja murtamalla uskomuksesi. Kokeile ja tulet hämmästymään.

Tervetuloa – Blogin oma Facebook-sivu on avattu!

Blogi ei ole mitään ilman lukijoita. Tai ehkä se on silloin vain kasa tyhjänä kumisevia sanoja. Toivon ihmisten löytävän Elämän kauniit hetket -blogin ja saavan siitä myös inspiraatiota omaan elämäänsä. Blogin Facebook-sivun tarkoituksena on toimia kanavana jakaa inspiraatiota blogitekstejä laajemmin ja nostankin sivulle välillä jotain minua koskettaneita artikkeleja, mietelauseita ja kuvia. Silloin tällöin jaan ryhmässä myös videomateriaalia, jota ei ainakaan toistaiseksi julkaista muualla kuin blogin sosiaalisessa mediassa.

mahtavaa

Toivon, että ajan kanssa Facebook-sivu rohkaisee ihmisiä jakamaan myös omia elämän kauniita hetkiä muiden seuraajien kanssa. Meillä jokaisella on upeat yksilölliset tarinamme ja ne ansaitsevat tulla kuulluiksi. Älä siis epäröi kertoa muillekin, jos olet kohdannut elämässäsi jotain sinua koskettavaa.

Tule tykkäämään sivusta, keskustelemaan ja seuraamaan, mitä mieleeni milloinkin juolahtaa. Voit etsiä sivun Facebookista nimellä Elämän kauniit hetket tai pääset suoraan sivulle klikkailemalla TÄSTÄ.

Elämän kauniit hetket löytyy myös Instagramista käyttäjänimellä @maijakaipiainen. Tule seurailemaan sinnekin. Instassa jaan tunnelmia elämästäni kuvin ja sanoin.

Ammatinvaihtaja matkalla kohti uutta ammatti-identiteettiä

Miten uusi ammatti-identiteetti muodostuu? Käsitän ammatti-identiteetin koostuvan osaamisesta, niistä verkostoista, joissa vaikuttaa sekä työstä, jota tekee. Lähdettyäni opiskelemaan matkailualaa tiesin, että ne verkostot, joissa olen aikaisemmin toiminut, eivät riitä menestyksekkääseen toimintaan matkailualalla. Elämänkokemukseni ja aiemman työkokemuksen ansiosta ymmärrän ihmisten ja verkostojen voiman, joten olen alkanut aktivoitumaan uusien yhteyksien löytämiseksi.

Tärkeintä on tietenkin oma aktiivisuus ja avoimuus uusille mahdollisuuksille. Olen pohtinut, että mitkä ovat ne ammatilliset painopistealueet, joilla haluan tulla tunnetuksi ja joihin haluan verkostoitumisessa panostaa. Nuo painopistealueet toimivat ikään kuin hakusanoina sille, mihin keskityn opinnoissani ja minkälaisiin verkostoihin suuntaudun.

Uskon, että mitä tarkemmin tiedän, mitä haluan, sitä parempiin tuloksiin voin päästä. Mietinnässä on myös, että mitkä ovat ne parhaat väylät, joiden kautta voin tuoda esille itseäni, osaamistani ja löytää uusia kontakteja. Tällä hetkellä luontevimmalta tuntuu olla esillä blogissa, LinkedInissä ja Instagramissa. Jokainen näistä kanavista tuo minua esille hiukan eri näkökulmista. Sosiaalisen median lisäksi haluan tietenkin aitoja kohtaamisia alan toimijoiden kanssa ja olen myös aktiivisesti hakeutunut tilaisuuksiin, joissa tapaan matkailualan ihmisiä ja kuulen alan ajankohtaisia kuulumisia.

etsintä

Tällä hetkellä koen oppimistani ja verkostoitumista ohjaaviksi painopisteiksi matkailun hyvin laajalla skaalalla sekä luontomatkailun ja valmentamisen. Olen utelias tutustumaan itselleni uuden alan trendeihin ja kentällä käytävään keskusteluun. Sen lisäksi haluan toteuttaa intohimojani, yhdistää luontoa ja valmentamista ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Matkailualasta haluan oppia lisää monipuolisesti eri näkökulmista. Minua kiinnostaa niin ruohonjuuritason työ kuin hallinnolliset näkökulmat ja rahoitus. Opintojeni alkumetreiltä lähtien olen kerta toisensa jälkeen hämmästynyt iloisesti alan monimuotoisuudesta, jota joku voisi kutsua myös pirstaloitumiseksi. Koulutukseni ansiosta tutustun alaa koskevaan lainsäädäntöön, teoreettiseen taustaan, palveluiden markkinointiin sekä esimiestehtäviin. Yksi painotukseni opinnoissani tulee olemaan yrittäjyys, joka on myös yksi tulevaisuuden haaveeni matkailualalla.

Toisena painopisteenä mielessäni on luontomatkailu ja luonnon arvo hyvinvoinnin lähteenä. Haluan ymmärtää, että millaisia mahdollisuuksia luonto tarjoaa matkailutoiminnalle ja tässä itselleni on ensiarvoisen tärkeää luonnonsuojelu, kestävät toimintatavat ja myös asiakkaiden kouluttaminen luonnossa liikkumiseen.

Erilaiset hyvinvointia korostavat lähestymistavat, kuten green care, metsäkylvyt, metsäjooga, metsämeditaatio ja metsään uppoutuminen ovat kiinnostavia ja näiden toteuttajiin haluan tutustua. Toisaalta minua kiinnostaa myös retkeily ja luonnossa liikkuminen. Pidän itseäni retkeilijänä vielä melko noviisina, mutta jokaisen retken, melontareissun ja vaelluksen myötä muutun kokeneemmaksi. Toivon, että vielä joskus pystyn tarjoamaan myös asiakkaille hyviä kokemuksia luonnossa liikkuen.

ammatillisetpainopisteet

Ihmisten valmentaminen oman hyvinvointinsa parantamiseksi on ollut vahva kiinnostuksenkohteeni jo vuosien ajan. Itsensä kehittäminen, oman elämän johtaminen ja oman potentiaalin vahvistaminen ovat teemoja, jotka resonoivat vahvasti. Pitkäaikainen haaveeni on pystyä yhdistämään jollain tapaa valmentamista, luontoa ja matkailua toisiinsa. Olen life coach ja käyn itse paljon valmennuksissa, joista saamani inspiraation myötä mieleeni on alkanut kehittyä suuntaviivoja siitä, mitä haluan tehdä myös itse. Haaveeni on tarjota ihmisille idyllinen ja rauhoittava ympäristö, jossa järjestetään laadukkaita valmennuksia ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Se, missä muodossa tuo haave tulee toteutumaan, jääköön vielä avoimeksi.

Nämä kolme kärkeä edellä pyrin rakentamaan itselleni uutta ammatti-identiteettiä ja verkostoja. Olen avoin uusille tilaisuuksille ja yhteistyömahdollisuuksille, joten otan mielelläni vastaan yhteydenottoja, joista voi poikia jotain iloa ja hyötyä molemmin puolin.

Miksi sinä et jaksanut elää?

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tyhjyyttä ja surua, mitä sisälläni kannan. Olen menettänyt kaksi tärkeää ihmistä itsemurhan vuoksi. Heidän tekonsa ovat jättäneet elämääni aukon, jota ei voi mitenkään paikata. Heidän päätöksensä on musertanut surun alle kymmeniä ellei jopa satoja ihmisiä. Heidän päätöksensä päättää elämänsä on varmasti vaikuttanut laajemmalle kuin he ikinä osasivat kuvitella. He ovat olleet ihmisille tärkeämpiä ja rakkaampia, kuin he ikinä ymmärsivät. He olivat myös tärkeämpiä ja rakkaampia kuin mitä ikinä osasin heille osoittaa.

cropped-a-drop-on-a-feather_00442482.jpg

Läheisen itsemurha herättää valtavasti kysymyksiä. Olen valvonut useina öinä miettien, miten paha olo on täytynyt olla, että on päätynyt näin lopulliseen ratkaisuun. Olen pohtinut, että olisinko voinut tehdä jotain toisin, että tapahtunut olisi voitu estää. Olen muistellut yhteisiä aikoja, rakkaita muistoja ja miettinyt, missä kohtaa asiat lähtivät kääntymään liian raskaiden vaikeuksien puolelle. Ymmärrän, ettei näissä tapauksissa ollut mitään yhtä yksittäistä syytä, vaan elämän tasapaino oli järkkynyt eri vaiheissa eri syistä. En tule todennäköisesti koskaan saamaan lopullista vastausta siihen, miksi läheiseni ei jaksanut elää.

Eräs ihminen sanoi kauniisti, että jotkut sielut ovat vain niin herkkiä, etteivät he jaksa tätä nykyistä elämänmenoa. Sama henkilö kutsui taivasikäväksi sitä pienen hetken kestävää ymmärryksen tunnetta, jota saatan välillä kokea keskellä pahimpia tuskiani. Saatan hetken ajatella ymmärtäväni toisen päätöstä ulospääsynä maailmantuskasta.

Kun kirjoitan tätä, itken. Sanat eivät tunnu asettuvan kuten haluaisin, mutta se ei ole ihmekään. Ne eivät asetu tämän aiheen ympärillä muutenkaan. Sanat eivät vaan tunnu riittävän kuvaamaan niitä kaikkia kokemuksia ja tuntemuksia, joita nämä kahden rakkaan itsemurhat ovat saaneet aikaan. Kirjoitan tämän, koska koen, että apua tarvitsevat sekä itsemurhaa harkitsevat ja yrittäneet sekä ne ihmiset, joita on koskettanut jonkun itsemurha. En koe osaavani auttaa, mutta ehkä joku ajatus voi tuoda jollekin lohtua ja toivoa.

Maanantaina 10.9.2018 vietetään maailman itsemurhien ehkäisyn päivää. Toivon, että välität itsestäsi ja haet apua. Toivon, että välität läheisestäsi ja olet läsnä. Jos olet jo menettänyt jonkun sinulle tärkeän, toivon sinulle voimia hakea apua myös silloin.

Apua tarjoaa mm. terveyskeskukset, seurakunnat ja järjestöt. Hae apua, se ei ole välttämättä helppoa, mutta kannattaa. Itse sain apua jälkimmäisen itsemurhan jälkeen Kriisikeskuksen palveluista. Suomen mielenterveysseura tarjoaa monenlaisia matalankynnyksen palveluja. http://www.mielenterveysseura.fi

Läheisen itsemurhan kokeneille tarjoaa palveluja Surunauha ry. http://www.surunauha.fi

Kolme asiaa, jotka opin tulisilla hiilillä kävelystä

Kävin huhtikuun 2018 loppupuolella Lontoossa huippuvalmentaja Tony Robbinsin Unleash The Power Within-seminaarissa. Tiesin jo ilmoittautuessani, että seminaariohjelmaan kuuluu tulisilla hiilillä kävelyä. Ehdin jännittää kokemusta lähes vuoden verran, mutta en osannut todellakaan kuvitella millainen kokemus todellisuudessa oli. Prosessi oli paljon muutakin kuin itse hiilillä kävely.

Valmistauduimme suoritukseen tuntikausia monenlaisten harjoitusten avulla ja opimme itsestämme sekä mielenhallinnasta todella paljon. Hiilillä kävely ei ollut seminaarin huipennus, vaan se toteutettiin jo ensimmäisenä iltana. Ensimmäisen päivän opit siis syvenivät seuraavien kolmen päivän aikana vielä huimasti.

Hiilillä kävely ei tuntunut konkreettisena suorituksena juuri miltään. Hiukan jalkojen alla tuntui kuumotusta, mutta kun olin omalta vuoroltani päässyt, olin jopa hieman hämmentynyt, että siinäkö se nyt oli. Olenkin tullut huomaamaan, että tuosta saadut opit ovat jossain paljon syvemmällä kuin yksittäisessä kokemuksessa.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuon hiilillä kävelyn oli tarkoitus konkretisoida sitä mieletöntä kapasiteettia, joka meissä jokaisessa on, jos vain vapautamme sen. Olen nyt viikkojen ajan kypsytellyt oppimaani ja kokemaani ja haluan jakaa sinulle kolme asiaa, jotka opin ja joista voi olla hyötyä sinullekin.

1. Ihminen voi vaikuttaa omaan tilaansa todella paljon.

Treenasimme ennen hiilillä kävelyä läpi sitä, miten voimme vaikuttaa omaan tilaamme (”state”). Tonyn mukaan ihminen tarvitsee sydämenlyönnin verran aikaa muuttaakseen olonsa surkeasta mahtavaksi. Minustakin se kuulosti alkuun mahdottomalta, mutta seminaarissa opin, että hyvin vaikeatkin tunnetilat tai väsymys voivat väistyä hetkessä, toimiessani sen eteen.

Oman tilan muuttamista on harjoiteltava, että se muuttuu aina vain helpommaksi. Voimme löytää itsellemme avuksi esimerkiksi voimabiisejä tai muita apukeinoja huippuoloon pääsemiseksi. Itselläni toimii tällä hetkellä seminaarissa soitettujen biisien soittolista hyvänä triggerinä parempaan fiilikseen. Olen saanut itseni nousemaan väsymyksestä sängynpohjalta ja lopulta hyppinyt innosta, kuunnellessani noita biisejä. Seminaarissa aktivoimme kehoamme usein pomppimalla ja tanssimalla.

tanssi

Omaan kehoon vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa omaan tilaan. Testaa tätä: ota asento ja olemus, joka on masentuneella ja uupuneella ihmisellä. Hartiat ovat lysyssä, pää hiukan painuksissa, hengitys pinnallisempaa ja olemus kaikinpuolin hitaampi ja hiljaisempi. Millainen olotila tulee? Yritä nyt pysyä tässä olotilassa ja samalla nosta pää pystyyn, katse hiukan yläviistoon ja hymyile todella leveästi. Mitä huomaat? Aivot saavat kehon asennosta ja toiminnasta viestin, että olet iloinen ja on aikalailla mahdotonta tuntea itsensä masentuneeksi samanaikaisesti. Uskon, että hymyilemällä leveästi, vaikka ei hymyilyttäisikään, voi todella vaikuttaa mielialaansa.

Millainen olisi asentosi, jos tunnet itsesi voittamattomaksi ja itsevarmaksi, että pystyt ihan mihin vain? Onko sinulla jokin liike, tuuletus tai muu ele, jonka teet onnistumisen hetkellä? Ota tuo asento, kuvittele itsesi todella onnelliseksi, olet innoissasi onnistumisestasi, ylpeä itsestäsi ja lähes pakahdut hyvään fiilikseen. Tee ”voittajaliikkeesi” ja aisti, miten tämä vaikuttaa olotilaasi.

Where focus goes, there the energy flows.
– Anthony Robbins

Mitä mieltä olet, kuinka paljon voit vaikuttaa olotilaasi vain muuttamalla huomiosi kohdetta? Mihin keskityt? Mihin kiinnität huomiotasi? Jos olosi on jotenkin kehno, et todennäköisesti suoriudu yhtä hyvin kuin jos olosi olisi loistava. Kiinnitämme huomiomme herkästi kehon tuntemuksiin ja se, mitä tunnemme vaikuttaa vahvasti siihen, miten toimimme.

Jos olosi on väsynyt, se vaikuttaa todennäköisesti siihen, miten selviydyt tehtävistäsi. Jos keskityt siihen, miten vaikealta ja raskaalta tuntuu, todennäköisesti kaikki tuntuu vaikealta ja raskaalta. Kun epämukavassa olotilassa saat keskitettyä huomionsa johonkin täysin muuhun kuin omaan oloosi, todennäköisesti ainakin hetkeksi unohdat huonon fiiliksen. Parhaimmillaan se katoaa kokonaan ja saat muutettua omaa tilaasi pysyvämmin.

Me voimme vaikuttaa keskittymisessä kahteen asiaan:

  • Mihin keskitymme, mitä kuvittelemme mielessämme, esim. mihin keskitymme omassa kehossamme
  • Miten keskitymme, mihin suuntaan kuvittelemamme kuvat ”kulkevat”, kuinka voimakkaita mielen kuvat ovat, miten kirkkaina ne näkyvät, miten suurina tai pieninä

Annan sinulle esimerkin. Olet riidellyt kotona ennen töihin lähtöä ja olosi on kurja saapuessasi työpaikalle. Näet mielessäsi kohtauksia riitatilanteesta ja tunnet kehossasi riidan herättämiä tuntemuksia. Kuvat näkyvät mielessäsi suurina ja ”kuulet” äänet voimakkaina. Hetken päästä työkaveri tulee työpisteellesi ja alatte keskustelemaan mielenkiintoisesta työprojektista. Uppoudut keskusteluun ja innostut aiheesta. Näet nyt mielessäsi tähän työprojektiin liittyvät kuvat suurina ja kirkkaina. Riitaan liittyvät kuvat ovat ehkä kokonaan väistyneet tai jos ne välähtävät mielessäsi, ne ovat siirtyneet ikäänkuin kauemmaksi ja eivät vaikuta sinuun niin paljon.

Jos haluat vahvistaa innostavia mielikuvia, keskity näkemään ne mielessäsi, kirkasta niitä kuvitelmissasi ja tuo ne lähemmäksi. Keskity näkemään tekemistesi lopputulos onnistuneena, keskity tuntemaan iloa ja innostuneisuutta. Voit mielesi avulla vaikuttaa todella paljon siihen, mihin ja miten keskityt – käytä tuota mahdollisuutta hyväksesi parantaaksesi oloasi ja suoritustasi. Mieti myös sanoja, joita mielessäsi pyörität. Mitä sanoja käytä omista kokemuksistasi ja suunnitelmistasi? Käytä sanoja, jotka toimivat sinulle, motivoivat, innostavat ja luovat uskoa. Voit innostaa itseäsi puhumalla itsellesi innostavasti!

2. Aivot kaipaavat päättäväisyyttä.

Hyvätkin suunnitelmat voivat kaatua epäröintiin. Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen ja jättää herkästi toimimatta, jos ei ole pakko. Viime tippaan jättäminen on hyvin monelle tuttu energiasyöppö. Vaikeiden ja ehkä pelottavienkin asioiden edessä tarvitaan päättääväisyyttä. Jos annat aivoille mahdollisuuden päästää sinut pois tilanteesta, ne todennäköisesti keksivät vaikka minkä syyn, että voit perääntyä.

Mitä luulet, että jalkapohjilleni olisi hiilillä kävelyssä tapahtunut, jos olisin alkanut miettimään kesken kaiken: ”pystynkö, haluanko, osaanko…”? Päätin, että teen kävelyn. Otin treenin tosissani, pidin yllä hyvää olotilaani ja omalla vuorollani otin opit käyttööni ja suoriuduin kävelystä loistavasti. Päättäväisyys, jonka siellä koin, on auttanut minua jo näiden seminaaria seuranneiden kuuden viikon aikana. Tartun aiempaa nopeammin ikävimpiinkin juttuihin ja olen ylittänyt epäröintini useissa tilanteissa. Tonyn sanoin:

”If you can´t you MUST!”

Tony Robbins

Omien tavoitteiden toteuttamisessa on olennaista päättää toimia joka päivä uudelleen. Onnistuminen elämäntapamuutoksessa tai bisneksen kasvattamisessa vaativat sen, että joka päivä päätämme ottaa askelia eteenpäin. Joskus voi tuntua, että epätoivo iskee ja oma tavoite on liian kaukana, mutta onneksi tarvitsee päättää toimia vain nyt eikä tarvitse edes tietää, miten lopputulokseen lopulta pääsee. Tärkeintä on, että tekee asioita tavoitteensa eteen. Missä asioissa sinä kaipaat päättäväisyyttä? Ota se onnistujan asento, tee ”voittajaliikkeesi” ja tee se, mitä täytyy tehdä. Pystyt siihen kyllä!

3. Onnistumisten huomaaminen kasvattaa itseluottamusta.

Pelot ja epävarmuudet rajoittavat toimintaamme. Omien onnistumisten aktiivinen muistelu ja huomioiminen kasvattavat itseluottamusta ja voimme voittaa pelkoja, jotka ovat rajoittaneet meitä. Tässä kohtaa on todella tärkeää muistaa, että vertaa tuloksia ja edistymistä omiin suorituksiinsa. Voit inspiroitua ja ottaa mallia muiden toiminnasta, mutta kehittymistä kannattaa mitata omaan edistymiseen verraten. Voit tsempata itseäsi aiempien onnistumisten perusteella: Kun sain lähdettyä lenkille toissapäivänä, pystyn siihen tänäänkin tai kun uskalsin ottaa sen vaikean asian puheeksi, pystyn kyllä tähänkin.

Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää myös muistaa palkita itseään omasta edistymisestään. Onnistumisten aktiivinen huomiointi kasvattaa pystyvyyden tunnetta ja itseluottamus kasvaa. Kun saat omalla päättäväisyydelläsi tehtyä jonkin tehtävän, niin juhlista sitä reilusti! Ei sillä ole väliä, vaikka homma ei olisi ollut kovin suuri. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

  • Voit listata aiempia onnistumisiasi ja iloita niistä oikein kunnolla!
  • Palkinto voi olla näyttävä tuuletus tai jokin suurempi juttu.
  • Laita vaikka nupit kaakkoon ja ota kunnon tanssailut kesken päivän tai reipas tuuletus ja huudahdus perään.
  • Suhtaudu onnistumisiisi ilolla ja onnella, sinä sait sen aikaiseksi! Yes! Olet huipputyyppi!
mahtavaa

Kaikki nämä edellä maininut vaativat jatkuvaa harjoittelua. Yksi seminaari tai hiilillä kävely ei tehnyt minustakaan voittamattoman itsevarmaa ja päättäväistä. Oikeastaan tulin paremmin tietoiseksi peloistani ja epävarmuuksistani, joita voin nyt työstää hyvillä työvälineillä. Pystyn nyt myös nopeasti muuttamaan omaa tilaani, jos tunnen itseni jotenkin väsyneeksi tai alakuloiseksi. Voin luvata, että sisältäsi löytyy paljon enemmän voimavaroja kuin osaat edes kuvitella. Itse laitan nyt hyvät biisit soimaan ja järjestän itselleni bileet ihan vain, koska voin!

Onnellisuus on läsnäoloa

Kerroin Radio Suomen haastattelussa, että uskon monien meistä painivan riittämättömyyden tunteen kanssa tavoitellessaan onnea ja onnellisuutta. Vertailemme itseämme herkästi muihin ja sosiaalinen media muokkaa käsityksiämme siitä, millaista elämän pitäisi olla. Hyvin usein nostamme itse riman todella korkealle ja vaadimme itseltämme paljon ennen kuin sallimme itsemme olla onnellisia.

Asetamme mielessämme päämääriä, jotka liittyvät ehkä johonkin, mitä olemme jonkun muun nähneet toteuttavan tai jonka kuvittelemme olevan onnemme lähde. Etsimme usein onnea itsemme ulkopuolelta toivoen, että esimerkiksi jokin uusi tavara tai saavutus toisi meille onnen tunteen. Hyvin tavallista on myös odottaa, että joku toinen ihminen tekisi meidät onnelliseksi. Kun vain löytäisin kumppanin tai jos pomo muuttaisi käytöstään, niin olisin onnellinen. Kunhan etenen urallani, kunhan saan rahaa lisää, kunhan omistan hienomman auton…

teetä ja onnea

Minulla ei ole tarjota sinulle mitään yksinkertaista kaavaa onnellisuuteen ja ikuiseen onneen. Uskon kuitenkin, että vahva läsnäolo käsillä olevassa hetkessä sisältää avaimen siihen, minkä käsitämme olevan onnellisuutta. Tosiasia on, että olemme jokainen itse vastuussa onnellisuudestamme. On totta, ettemme voi täysin vaikuttaa kaikkeen ympärillämme ja käännellä universumin nappeja toteuttamaan kaikki toiveemme, mutta voimme hyvin paljon vaikuttaa esimerkiksi omiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jotka saattavat olla onnemme tiellä. Voimme hyvin paljon vaikuttaa ajatteluumme ja siihen, mihin keskitymme. Voimme vaikuttaa siihen, näemmekö onnen aiheet ympärillämme vai emme.


5 keinoa, joiden avulla voit lisätä onnellisuutta

1. Päätä harjoitella onnellisuuden kokemista. Ihmisen mielessä pyörähtää ajatuksia päivän aikana noin 60 000 ajatusta. Ala kiinnittämään ajatteluusi huomiota ja vaihda valittavat ajatukset mukavampiin. Jos huomaat valittavasi mielessäsi keskityt siihen, mikä on huonosti tai mitä et halua elämääsi, pysäytä itsesi ja kysy itseltäsi: mitä haluan?

2. Keskity tähän hetkeen. Opi menneestä, mutta älä raahaa sitä turhaan mukanasi. Tulevaisuus tulee vuorollaan, et voi elää sitä kuitenkaan kuin vain juuri silloin, kun se tulee, joten ainoa hetki, jossa voit elää ja kokea on juuri nyt.

3. Liiku luonnossa, ulkoile. Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu tekevät hyvää monila eri mittareilla mitattuna. Ihminen on eläin, joten luonto on sille luonnollisin ympäristö.

4. Lopeta tuomitseminen. Mielemme tai kuten jotkut kutsuvat egomme, on mielellään äänessä ja tuomitsee omien tekemistemme lisäksi myös muiden tekemiset. Naapuri pitää liian kovaa ääntä, työkaveri valittaa ja milloin mitäkin. Ota vastuu omasta olostasi ja pyri näkemään itsesi ja muut myötätuntoisemmin.

5. Ole kiitollinen. Kiitollisuus kasvattaa onnellisuutta. Vaikeuksien ja stressin keskellä unohdamme herkästi, kuinka monista asioista voimme olla kiitollisia.

Olen itse kokenut elämässäni todella raskaita asioita ja välillä hämmästynytkin vaikeuksien ja surujen keskellä, miten valtava voima mielellä on. Veljeni kuoli joitakin vuosi sitten ja pari päivää hänen kuolemansa jälkeen minut valtasi vahva onnen tunne siitä, että olen itse elossa ja voin elää elämääni eteenpäin. Pohdin tuolloin, että pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa onnestani, kun minun oletetaan olevan surun murtama. Totesin, että oma pieni onnen hetkeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen myös todella surullinen eikä se tarkoita sitä, etteikö veljeni olisi ollut minulle äärettömän tärkeä. Minulla oli uskomus siitä, millainen surevan ihmisen pitäisi olla ja yhtäkkiä oma kokemukseni kyseenalaisti tuon uskomuksen. Annoin itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse märehtiä surun keskellä koko ajan, vaan saan myös nauttia elämästä juuri nyt sen verran, kuin kulloinkin jaksan ja haluan. Surusta huolimatta ja osittain juuri sen takia pystyin näkemään elämäni tärkeitä ja kauniita asioita selkeämmin.

pienet_asiat_tuovat_onnen

Kuten jo totesin, uskon, että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan läsnäolosta tälle hetkelle. Juuri nyt voi olla tärkeää toinen ihminen ja hänen kohtaamisensa, kaunis maisema, juoksulenkki tai omien haaveiden toteuttaminen. Kun olemme murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta, voimme aidommin kohdata ja kokea tämän hetken.  Kuinka usein onneasi himmentää huoli tulevasta? Itselläni on ainakin mestarillinen tapa mennä ajatuksissani hurjasti eteenpäin ja miettiä, esimerkiksi että onnistuukohan tämä projekti nyt sitten lopulta kuitenkaan. Olen kuitenkin opetellut olemaan liiaksi keskittymättä siihen, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti on ja keskittynyt siihen, että tässä hetkessä voin tehdä voitavani ja nauttia matkasta.

Jos unohdat ajan, menneen ja tulevan, onko sinulla juuri nyt ongelmia tai huolia? Kun keskityt vahvasti tähän hetkeen, aidosti koet sen, mitä on käsillä, suuri osa taakoista menettää merkitystään. Voimme tarjota aivoillemme muutakin ajateltavaa kuin stressi, huolet, surut ja murheet. Voimme tarjota niille kauniita asioita, kohtaamisia ja yhteydentunnetta. Sinulla on mahdollisuus muokata ajatteluasi, pienin askelin suuntaan, jossa valitset murehtimisen sijaan läsnäolon. Voit oppia olemaan onnellinen myös hankalien asioiden keskellä.

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset.

surun kohtaaminen

Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin.

Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa.

Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.

Olen tässä ja nyt

Tässä hetkessä läsnäolo auttaa asettamaan mittasuhteisiin useita asioita elämässä. Ihminen ei ole läsnä, kun hän haikailee menneitä tai pohtii tulevia. Tässä hetkessä oleminen vapauttaa murehtimasta, koska tällä hetkellä, juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää.

Tämä hetki on lyhyt, mutta silti samalla kuin ikuisuus.

1.    Läsnäolo auttaa keskittymään tähän hetkeen.
Tämä hetki on kaikkein tärkein. Tässä hetkessä teet teot, joilla on merkitystä. Useimmilla meistä on toiveena, että olisimme enemmän läsnä läheistemme elämässä. Läsnä voi olla vain nyt, joten tee asialle jotain nyt, laita vaikka viesti jollekin tärkeälle ihmiselle!

2.    Läsnäolo rauhoittaa.
Keskittyessäsi tähän hetkeen, sinun ei tarvitse murehtia menneitä eikä huolehtia tulevaa. Voit rauhoittua siihen, mitä on juuri nyt meneillään. Jos tulevaisuus pelottaa, voit antaa niiden asioiden tulla omalla painollaan ja pyrkiä tekemään juuri tästä hetkestä mahdollisimman hyvän.

tennarit


3.    Läsnäolo auttaa näkemään vaihtoehtoja.
Kun olemme jumissa aiemmissa toimintatavoissamme, meiltä saattaa jäädä huomaamatta hyvä ratkaisu käsillä olevaan asiaan. Toisaalta, saatamme kuvitella tulevaan tilanteeseen vain yhden ainoan ratkaisun ja koemme epäonnistuneemme, jos ratkaisu ei toimikaan. Kun olemme läsnä ja annamme erilaisille ratkaisuille mahdollisuuden, saatamme saada tilanteisiin uudenlaisia vastauksia.

4.    Läsnäolo lohduttaa.
Vaikeassa elämäntilanteessa tässä hetkessä läsnäolo voi olla lohdutus. Juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää. Jos elämässäsi on menneisyydessä tapahtunut jotain ikävää, joka kalvaa jatkuvasti mieltäsi, sinulla on siitä huolimatta lupa, tässä hetkessä huokaista ja todeta, että keskittyessäsi esimerkiksi hengitykseesi voit edes silmänräpäyksen tuntea lohtua siitä, että juuri nyt mikään ei uhkaa sinua.

5.    Läsnäolo antaa aivoille lepohetken.
Aivojen hyrrätessä omaa rataansa, ajatusten myllätessä ja sisäisen puheen pulputtaessa, ihminen usein kaipaa sitä, että saisi aivot narikkaan tai ajatukset katkolle. Voit läsnäoloharjoitusten avulla luoda itsellesi hetkiä, jolloin aivot saavat lepoa. Jo muutaman minuutin rauhoittuminen tekee hyvää. Rentoutumisharjoituksilla ja meditaatiolla on tutkimuksissa todettu olevan ihmisen fysiologialle positiivisia vaikutuksia. Stressihormonitasot laskevat, verenpaine laskee ja keskittymiskyky paranee.

Voit olla läsnä lounaslautasen äärellä, haistellen, maistellen ja rauhassa pureskellen.

6.    Läsnäolo auttaa pääsemään irti menneistä.
Kun harjoittelet keskittymistä tähän hetkeen, tulet huomaamaan, että menneistä irrottautuminen helpottuu. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö menneet tapahtumat olisi sinulle merkityksellisiä, mutta et enää määrittele elämääsi ja olemistasi niiden kautta. Sinulle vapautuu mahdollisuus olla juuri sitä, mitä tällä hetkellä olet.

7.    Läsnäolo vapauttaa tulevaisuuden huolehtimisesta.
Kuinka paljon päivän aikana pohdit tulevia asioita? Kun pystyt keskittymään tähän hetkeen, voit saada hoidettua työtehtäväsi tehokkaammin tai ilmaisemaan itseäsi aidommin ihmissuhteissasi. Pelkäätkö ihmissuhteesi tilaa ja huolehdit tulevista? Yritä keskittyä siihen, mitä juuri nyt koet ja haluat ilmaista.

8.    Läsnäolo auttaa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on.
Hyväksyminen on sitä, että hyväksyt tilanteen olevan juuri nyt tämä ja sen herättävän sinussa tällaisia tunteita. Hyväksyessään ihminen ei arvota tai arvostele tapahtumia tai tunteita, vaan enemminkin toteaa niiden olemassaolon ja hyväksyy ne ikään kuin todeten: ”Ai tällaista tällä kertaa.” Hyväksyminen vapauttaa sinut negatiivisten ajatusten ketjulta ja ikävien tunteiden lietsomiselta. Kun pystyt edes hetkeksi vapauttamaan itsesi ikävistä tunteista, saat helpotusta oloosi. Helpotat itse oloasi ja otat itse vastuun omasta hyvinvoinnistasi. Pystyt siihen ilman muiden syyllistämistä tai ilman ulkoisiin asioihin purkamista.

Tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa voi harjoitella elämässään monin eri tavoin. Ohjeita monenlaisiin harjoituksiin löytyy helposti ja ihanaa on se, että voit harjoitella läsnäoloa omalla kotisohvalla, autossa tai työpalaverissa. Läsnäoloharjoitus voi olla meditatiivinen hengitysharjoitus, mutta yhtälailla voit olla läsnä lounaslautasen äärellä, haistellen, maistellen ja rauhassa pureskellen. Suhtaudu samaan tapaan koko elämääsi ja läsnäolo tulee lisääntymään!