Kategoria: Elämänmuutos

Iloa, Valoa ja Rakkautta

Kirjoitin viimeksi siitä, että olen karsinut suorittamista elämässäni. Vaikka tämä muutamien kuukausien mittainen matka on ollut omalla tavallaan raskas, se on ollut kuitenkin ennen kaikkea voimaannuttava. Uskallan omasta kokemuksestani käsin sanoa, että kun uskallat olla läsnä itsellesi ja itsessäsi, lisääntyvät elämässäsi ilo, valo ja rakkaus.

Ilo

Olen ollut elämässäni useita kertoja masentunut ja olen välillä jopa identifioinut itseni ”jatkuvasti masentuneeksi”. Tutustuttuani tunteisiini paremmin, olen ymmärtänyt, että masennus on tunne yhtälailla kuin muutkin tunteet. Masennus kuitenkin kätkee allensa useita ns. negatiivisia tunteita ja varmaankin siihen liittyy masennuksen lamaava vaikutus. Useiden tunteiden välttely vaikuttaa lopulta myös aivoihin aiheuttaen kokonaisvaltaisesti epätasapainoa.

Masennus kätkee allensa toki myös aidon olemuksemme. Uskon, että ilo on pohjimmiltaan meissä kaikissa, mutta pelot, huolet, viha ja muut tukahdutetut tunteet peittävät ilon. On ehkä jopa paradoksaalista, mutta kun olen uskaltanut kohdata vihaa ja surua, olen nähnyt myös pilkahduksia ilosta. Se, että uskallan olla läsnä kiukulle, on saattanut vapautua itkun kautta hymyyn.

Kerroin edellisessä postauksessani siitä, että tunnen tietynlaista tyhjyyttä, kun olen kuorinut suorittamista ja ripustautumista elämästäni. Masennus on ollut tapa reagoida noihin kuormituksiin ja nyt, kun olen vapauttanut tuota kuormaa on mahdollisuus reagoida toisin. Ilo tuntuu ujostelevan ja varovaisesti kokeilevan, että uskaltaako tulla esiin juuri sellaisena kuin on. Ihana kujeileva ilo pyörähtelee jälleen kehossa, vaikka ei vielä oikein uskalla tulla esille. Tunnistan saman ilon tunteen käväisseen elämässäni aiemminkin, mutta silloin se oli kiinnittynyt ulkoisiin seikkoihin. Nyt ilo syntyy puhtaasti minusta ja vain siksi, että minä olen iloinen. Minä olen iloa.

Lue lisää: Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Valo

Näkisitkö valoa, jos et tietäisi, mitä on pimeys? Et voi täysin selittää valoa ilman varjoja tai pimeyttä. Koen, että asia on juuri näin myös meidän ihmisten kasvun kohdalla. Oletko huomannut, että ne, jotka ovat selvinneet kovista koettelemuksista, loistavat ulospäin erityistä valoa? Tiesitkö, että sama valo loistaa myös sinun sisälläsi?

Antautumiseni surujen ja taakkojen edessä oli kaikessa synkkyydessään valoisaa. Ollessani kaikkein mustimmissa mietteissäni, koin kuitenkin, että suuntani on juuri oikea. Sisälläni oleva valo ohjasi eteenpäin ja valoi uskoa. Aiemmin olin masentunut, koska vastustin kaikkea pahaa oloa, jota mielessä ja kehossa vyöryi ja pahensin oloani entisestään. Nyt, kun myönsin itselleni ja läheisimmille, että olen murtunut, avautuikin eteeni mahdollisuuksia. Tummista sävyistä huolimatta olin eloisa ja eteenpäin suuntautunut.

Antautuminen pimeydelle tuo valoa pimeyteen. Kun on turvassa kohdatakseen pimeimmät ja vaikeimmatkin tunteensa, löytyy niiden alta valoa. Olet varmasti kokenut helpotuksen itkettyäsi vuolaasti. Se helpotus on valoa. Se helpotus on toivoa ja loputonta voimaa. Vaikka se ei jaksaisi vielä kannatella sinua vuorelta tuntuvien surujen yli, se kantaa kuitenkin juuri nyt ja on todiste siitä, että sinussa on valoa. Sinä olet valoa.

Rakkaus

Suorittaminen pitää sisällään valtavan määrän vaatimuksia. Vaatimukset voivat tulla ulkopuolelta, mutta yleensä suurin ja ankarin vaatimusten esittäjä on mielemme. Pitäisi olla sitä ja tätä ja pystyä siihen ja tuohon. En pysty, en kelpaa, olen huono, olen ällöttävä, olen riittämätön, olen… Lista on loputon. Emme todellakaan ole aina kovin tietoisia siitä, millä tavoin soimaamme itseämme tai millaisia alitajuisia uskomuksia kannamme mukanamme omasta itsestämme liittyen suorittamiseen. Tarkoitan suorittamisella mitä tahansa, mikä tehdään vailla sydämen ohjausta, vailla aitoa halua.

Kun syksyllä 2018, ollessani opintovapaalla, karsin kalenteristani yritystoimintani ja päätin olla lähtemättä opiskeluihin liittyvään työharjoitteluun, päiväni olivat melko tyhjiä tekemisestä. Toki opiskelutehtäviä, mutta pystyin viettämään myös useita päiviä viikosta niin, etten tehnyt käytännössä juuri mitään. Kohtasin valtavan määrän sisäisiä syytöksiä ja tunnetta siitä, miten huono olen, kun en tee yhtään mitään. Kohtasin pelkojani siitä, miten mitätön ja turha olen ilman töitä ja täyttä kalenteria, ilman yritystä, ilman työn tuomaa statusta, ilman työyhteisöä. Ilman monia asioita, jotka olivat rytmittäneet elämääni ja tuoneet tunnetta siitä, että olen jotain.

Olenko arvokas ja rakastettava ilman tätä kaikkea? Veikkaan, että aika moni meistä pelkää sitä, ettei olisi enää tärkeä, jos ei tekisi niin paljon. Suosittelen tarkastelemaan omaa elämää ja sitä, kuinka paljon tekemisestä on suorittamista, joka ei todellisuudessa tunnu edes hyvälle. Rohkaisen sukeltamaan noihin tunteisiin ja ajatuksiin.

Arvottomuuden ja rakkaudettomuuden tunteet tulivat yhtä aikaa kohdattavaksi monilla tavoin eri elämän osa-alueilla. Mitä oikein luulet olevasi? Pystynkö rakastamaan itseäni vai näenkö peilissä ennemmin jonkin turhan olennon? Olen vieläkin tuolla matkalla ja edelleen tutkin rakkautta. Kun olen sallinut itselleni myötätuntoa ja ymmärtänyt raskaita tunteita kohdatessani, että ansaitsen hyvää, olen myös tehnyt näkyvämmäksi rakkauden itsessäni. Kun pystyn näkemään rakkautta itsessäni, pystyn näkemään sitä myös muissa. Me olemme rakkautta.

Oman äänen löytäminen vaatii antautumista

Omannäköinen elämä. Minä luulin pitkään, vuosia, että elän tai vähintäänkin kuljen kohti omannäköistä elämää. Voi sitä unelmien määrää ja tunteja kiiltokuvien kiillottamiseksi. Olen kirjoittanut elämäni aikana varmasti satoja listoja siitä, miten laihdutan, saan tehtyä tekemättömiä hommia, miten siivoan, miten parisuhde pelastuu, miten muutun paremmaksi ihmiseksi ja viime vuosina, miten saan bisnekset kukoistamaan. Aina jotain paremmin. Silti sydäntä on kalvanut tyhjä tunne. Pelko, että entä jos en onnistu tai ehkä vielä syvemmällä pelko, että entä jos se onni ei tulekaan saavutettuani tavoitteet.

Olen todennut, että iso osa noista tavoitteista on tullut asetettua, koska olen ajatellut, että ne saavutettuani olen jollain tapaa hyväksytympi. En ole tuota ajatusta tiedostanut kovinkaan usein, mutta näen nyt selvemmin, että suuri osa suorittamisestani on ollut hyväksynnän hakemista. Huomaathan miten hyvä, taitava, kaunis ja tärkeä olen? Hyväksythän minut, rakastathan minua? Miten tyhjäksi on olo jäänyt, kun onni ei ole tullutkaan loistavilla kouluarvosanoilla, töissä itseään uuvuttamalla tai parisuhteessa riippumalla.

Muiden loputon auttaminen ei tehnytkään minusta korvaamatonta tai sen autuaampaa. Miten tyhjä olo onkaan kaikkien suoritettujen vuosien jälkeen: Tässä olen tällaisena, vaikka miten olen pyristellyt ja pyrkinyt muuhun. Jos peilaan menneisyyden haaveisiini, näyttää elämäni tällä hetkellä lähes täydellisesti epäonnistuneelta, mutta jostain syystä tämä tyhjyys ei tunnukaan siltä.

Suorittaminen on tarkoittanut aina jotain lisää. Vaikka elämä on heittänyt välillä ihan sananmukaisesti turvalleen, niin olen pompannut nopeasti ylös, ettei kukaan vain huomaisi, että nyt sattui ja pahasti. Ne muutamat kerrat, kun olen joutunut nöyrtymään voimieni uupuessa ovat olleet opettavaisia, mutta eivät riittäviä muuttamaan pinttyneitä toimintatapoja. Koskaan ei ole todella ollut aikaa parantaa haavojaan, toipua ja aidosti ymmärtää, minkä kaiken täytyy muuttua, että pysyn ehjänä ja voin kokea eläväni kuten sydämessäni koen oikeaksi.

Viime syksynä vaelsin väsyneenä ja kiukkuisena tunturissa. Yritin päivästä toiseen pysyä toisen vauhdissa ja samalla polulla ja täysin kykenemättömänä näkemään maisemia, vaihtoehtoisia reittejä tai sitä, että voin itse määritellä tahtini. Suoritin, yritin olla hyvä ja hyväksyttävä. Eräänä iltana istuessani nuotiolla romahdin. Ylitseni vyöryi vuosien aikana kertynyttä tuskaa, mielessä velloi elämän varrelta tapahtumia ja tuntui, että jokin muuri murtui. En enää yksinkertaisesta jaksanut pitää yllä kulissia, että jaksan ihan mitä vain. Nuo ärsyttävät askeleet tunturissa auttoivat minua murenemaan, myöntämään sen, että nyt olen vihdoinkin tullut sen eteen, etten pysty enempään.

Tuosta muutaman viikon päästä lopetin yritystoimintani ja pitkin syksyä vähensin muitakin velvotteita. Opiskelujen suhteen olen tehnyt vain sen, mikä on ollut täysin välttämätöntä. Olen viettänyt todella paljon aikaa itsekseni, välillä ilman somea ja puhelinta. Itselleni on ollut täysin uutta viettää päiväkausia itsekseni näkemättä ketään ja se on tuntunut todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä suorittaa enempää, vaikka välillä tuleekin olo, etten ole tarpeeksi juuri näin.

Olen alkanut löytää voimaani ja ääntäni. Olen pystynyt asettamaan rajoja tilanteissa, joissa olisin ennen taipunut muiden tahtoon tai hiljaisesti myöntynyt huonoon kohteluun. Sen vaellusreissun jälkeen olen käynyt valtavasti läpi menneitä tilanteita, joissa en ole osannut pitää rajojani, joissa olen pahoittanut mieleni ja vahingoittanut itseäni. Olen purkanut padonneita tunteitani ja tutustunut siihen valtavaan kuormaan, joka alkoi siellä nuotiolla purkautumaan. Sitä lastia tuntuu riittävän, mutta nyt tiedän osaavani ja uskaltavani päästää siitä irti, pala palalta.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten oikein täysin tiedä kuka olen, missä rajani menevät tai millainen ääneni on. Tiedän, että todellisuudessa rajani ovat varmasti nyt selkeämmät kuin koskaan aiemmin. Tunnen myös, että aito ääneni on muodostumassa. Ehkä tällainen olo on pojalla, jolla on äänenmurros. Ei oikein uskalla vielä sanoa mitään, kun ei tiedä, millainen kiljahdus suusta pääsee. Olen aloittanut kirjoittamaan monta kertaa tarinaani, mutta todennut, että saisin varmaan niin monta syytettä kunnianloukkauksesta, ettei teksti ole ehkä ihan julkaisukelpoista. Toisaalta, en halua myöskään kirjoittaa jotain, missä ei kuulu se, että tiedän, mistä kirjoitan. Odotan, että ääneni vahvistuu ja uskallan antaa sen kuulua.


Nyt ymmärrän, että sitä hyväksyntää, mitä olen hakenut ulkopuoleltani, olen kaivannut itseltäni. Kysymykset rakastatko, hyväksytkö ja huomaatko ovatkin olleet koko ajan kohdistettuna itselleni, mutta olen epätoivoisesti etsinyt vastausta muualta. Rakastanko itseäni, hyväksynkö ja huomaanko itseni sellaisena kuin olen?

Kaikenlainen ripustautumiseni menestymiseen, parisuhteisiin ja tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu tyhjältä juuri siitä syystä, että ymmärrän olleeni eksyksissä. Sen sijaan, että nyt etsisin koko ajan lisää, mietin, että miten voisin tehdä asiat yksinkertaisesti kasaamatta itselleni lisää kuormaa. Sen sijaan, että katsoisin koko ajan ulkopuolelleni, pyrin kääntämään katseeni useammin itseeni ja kuuntelemaan, mitä sydämeni haluaa minun huomaavan.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

Miten parantaa itsetuntemusta? Kuulen usein ihmisiltä kommentteja, etteivät he oikein tiedä, mitä heidän tarpeensa ovat tai mitä he elämältään haluavat. Kuulostaako tutulta? Uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus päästä paremmin kosketuksiin omaan itseen, kunhan annamme siihen mahdollisuuden.

Olen itse ollut useissa elämäntilanteissa ihan ulalla siitä, mitä todella haluan. Parempi itsetuntemus on paljastanut tarinoita ja uskomuksia, joiden päälle olen elämääni rakentanut. Niiden löytymisen myötä olen saanut paremmin yhteyden siihen, millaista elämää haluan, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mitä rajaan pois elämästäni.

Haluan esitellä sinulle nyt kolme keinoa, joilla voit parantaa itsetuntemustasi ja saada paremmin yhteyden siihen, millainen todella olet. Olen itse saanut näistä paljon apua matkallani ja toivon, että niistä olisi hyötyä myös sinulle.

1. Keskustele ihmisten kanssa, jotka koet erilaiseksi kuin sinä

Kuuntele tarkasti, miten he kokevat maailman, miten he puhuvat tunteista ja olemisestaan. Saatat huomata, että jonkun ajatukset resonoivat ja herättävät sinut ajattelemaan, että tuoltahan minustakin tuntuu. Tai noin minäkin haluaisin asioiden todella olevan. Toisen sanoittaessa tuntojaan, saattavat silmäsi avautua myös ongelmille, joita elämässäsi on. Saatat kuulla toisen sanoissa totuutta itsestäsi, joka ei kuitenkaan vielä näy käytännössä. Harmittavan usein, sisimpämme ja se miten elämme eivät vastaa toisiaan. Sen sijaan, että jäisit miettimään, että ei tuollainen ole minulle mahdollista, mieti, miten voisit sallia ja saada itsellesi niitä asioita, jotka toisen sanoissa kaikuvat tutuilta.

Joskus tällainen keskustelu voi avata todella tärkeitä oivalluksia. Kuunnellessani vahvasti yksinoloon kaipaavaa ystävääni tajusin, että hänen kuvauksensa oman tilan tarpeesta olivat hyvin tuttuja ajatuksia myös minulle. Palasia alkoi loksahdella paikoilleen, kun tajusin, että todellisuudessa yksinolon tarpeeni on aika suuri. Yhtäkkiä sain ymmärrystä siihen, miksi sosiaalinen työ lastensuojelulaitoksessa oli saanut minut kuormittumaan niin vahvasti. Vahvat riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet olivat töissä läsnä ja välillä epäilin jopa ammattitaitoani.

askeleet

Kun käytin sosiaalisuuteni töissä loppuun, minulla ei ollut jaksamista ihmissuhteisiini, en aina vastannut ystävien puheluihin ja tapasin heitä harvoin. Parisuhteessa pinnani oli lyhyt enkä jaksanut ottaa vastaan ristiriidoista tulevaa kuormitusta. Intensiivinen asiakastyö vaikeiden aiheiden parissa ja ajoittainen voimakas ärsyketulva äänekkäissä ja hektisissä tilanteissa on ollut minulle yksinkertaisesti liikaa. Tämän ymmärtäminen on tehnyt minut myötätuntoisemmaksi itseäni kohtaan ja tekemään muutoksia elämäni eri osa-alueilla.

2. Anna itsellesi aikaa ja järjestä mahdollisuuksia yksinoloon

Kun hääräämme arjen pyörityksessä, meille ei jää mahdollisuutta kuulla sitä, mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Syvimpien tuntojen avautuminen vaatii aikaa ja tilaa, joten tarvitset näitä mahdollisuuksia useammin kuin kerran kuussa. Voin melkein kuulla, miten joku sanoo, ettei tämä ole mahdollista, koska on lapset, työ, harrastukset ja kotityöt. Joku viisas on todennut, että jos sinulla ei ole aikaa meditoida kymmentä minuuttia, meditoi tunti.

omaa aikaa

Olen sitä mieltä, että mitä ruuhkaisemmaksi olemme elämämme järjestäneet, sitä suurempi tarve on järjestää aikaa myös itselle ja yksinoloon. Suosittelen myös, että käytät tuon ajan todella itsesi kuuntelemiseen etkä esimerkiksi somessa pörräilyyn. Jo 15 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään. Tuon hetken voit ottaa esimerkiksi juuri ennen nukahtamista, jos sen järjestäminen on muuten vaikeaa. Tai jos käyt lenkillä, älä laitakaan kuulokkeita korville, vaan lenkkeile omien ajatustesi seurassa.

Vaikka moni meistä haaveilee, että saisi olla edes hetken rauhassa, niin yksinolo voi kuitenkin tuntua oudolta. Usein kuulee esimerkiksi äitien kertovan sitä, että yksinollessa jaksoi sohvalla istua ehkä viisi minuuttia ja sitten pitikin rueta jo touhuamaan, kun oli vaan niin kummallista. Tekemättömyys ja hiljaisuus saattavat tuntua alkuun epämiellyttäviltä, mutta se kertoo siitä, että aivosi ovat jo ohjelmoituneet valtavaan ärsykepommitukseen.

Aivoihin on muodostunut vahvat yhteydet ”hyperaktiivisuudesta” ja koska ihmisen keho yrittää aina toimia energiaa säästäen, se yrittää pakottaa sinut palaamaan vanhaan aktiiviseen toimintatapaan. Kun olet tästä tietoinen, voit määrätietoisesti pitää huolen näistä rauhoittumisen hetkistä ja opettaa aivoja olemaan toisin. Vähitellen hiljaiset hetket muuttuvat helpommiksi ja alat suorastaan kaivata niitä. Jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua neurotieteilijä Joe Dispenzan kirjoihin ja haastatteluihin.

3. Kuuntele, mitä kehosi haluaa sinulle kertoa

Kehomme säilöö elämän aikana uskomattoman määrän informaatiota sekä hyvässä että pahassa. Ikävät kokemukset, piilotellut tunteet, traumat ja pelot kätkeytyvät kehoon luoden sinne jäykkyyksiä, kiputiloja, sairauksia sekä erilaisia epämääräisiä tunnetiloja. Monissa sananlaskuissa piilee tähän liittyen viisauksia: Kantaa huolia harteillaan, jokin tapahtuma tulee iholle, selkä pettää (kuorman alla), sydän särkyy, sappi kiehuu, ihan vain muutamia mainitakseni.

hengittäminen

Voit miettiä kehosi jännityksiä myös siinä valossa, että mikä tunnetila saa sinut esimerkiksi jännittämään hartiat tai kipuilevan alaselän. Ehkä tunnet tuota tunnetta huomaamattasi ja se ikäänkuin odottaa jäykistyneessä lihaksessa sitä, että antaisit tilaa sen huomioimiselle. Jos harrastat joogaa tai jotain muuta venytyksiä sisältävää lajia, voit tehdä harjoituksen myös tietoisena kehossa heräävistä reaktioista. Nouseeko jotain lihasta venyttäessä pintaan jokin tunne?

Olen itse saanut joskus todella jäykkää lihasta venytellessäni vahvan yhteyden kiukkuun ja vihaan. Annoin kivun tuntua lihaksessa ja samalla sähisin ja pihisin ulos tunnetta, joka oli ilmiselvästi jäänyt tuntematta silloin, kuin olisi ollut sen aika. Itse tein tämän ollessani yksin kotona, mutta toki voit kokeilla, millaisen säväyksen tällainen tunteelle antautuminen antaa ohjatulla venyttelytunnilla! 😉

Tärkeintä paremman itsetuntemuksen saavuttamisessa on se, että aidosti ja rehellisesti kuulet sen, mitä sisimmässäsi haluat. Mitä sydämesi puhuu, mikä tuntuu kehossa oikealta? Joskus pelko, ikävät kokemukset tai väsymys saattavat vääristää ajatuksia. Siitäkin syystä tarvitsemme aitojen viestien kuulemiseksi apua, aikaa ja tilaa sekä myös uskallusta. Ihan aina ei mielen tai kehon sopukoista nouse kovin mukavia juttuja käsittelyyn, mutta sekin tulee sitten tarpeeseen. Luota itseesi ja sisäiseen viisauteesi.

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Oletko miettinyt, että voisiko elämä olla yksinkertaisempaa? Minä olen, useita kertoja, useiden vuosien ajan. Yksinkertaistaminen on yleensä tarkoittanut minulle tavaroiden karsimista ja vähentämistä. Luulen, että tämä on useimmilla ensimmäisenä mielessään, kun he kaipaavat elämäänsä selkeyttä ja yksinkertaisuutta.

Oletko pysähtynyt miettimään, mitä haluat yksinkertaistamisella saavuttaa? Yleensä toimintaamme ja halujamme ohjaa pyrkimys saada kokea jotain tunnetta. Mitä tunnetta kaipaat halutessasi karsia turhaa? Viime kuukausina olen itse miettinyt, mitä tavoittelen sillä, että haluan yksinkertaisemman elämän. Mitä syvemmälle olen tunteisiini sukeltanut, sitä selkeämmin näen, että kaipaus yksinkertaisuuteen on samalla myös kaipausta turvaan ja varmuuteen. Mitä selkeämmät palaset minulla on elämässä, sen varmemmalta elämä tuntuu.

elämän yksinkertaistaminen

Kokisinko oloni turvallisemmaksi, jos vähentäisin tavaraa niin, ettei kaapeissani ja varastossa lojuisi mitään ylimääräistä? Voisin tuntea itseni varmemmaksi, kun tietäisin, missä tavarani ovat ja mitä omistan, mutta elämäni ei muuttuisi sen helpommin ennustettavaksi kuin aiemminkaan.


Uskon, että pursuilevat kaapit ja kasvavat tavararöykkiöt sitovat meidän energiaa niin paljon, että niistä eroon pääseminen luo tunnetta kontrollista. Järjestäessäni kotiani, pystyn kontrolloimaan edes jotain osa-aluetta elämässäni. Tähän tiivistyy mielestäni paljon: haluamme kokea pitävämme elämän hallinnassa ja kontrollissa. Elämän eri osa-alueiden luomassa kuormituksessa tavaroiden järjestäminen saattaa tuntua helpommin järjestettävältä ja kontrolloitavalta kuin vaikka ihmissuhteet. Eri asia sitten on, että tarvitseeko elämää ylipäätään kontrolloida, mutta se on jo oma aiheensa.

Elämää voi tarkastella sen kaikilta osa-alueilta kuten ylipursuilevaa varastoa.

Mistä elämäni oikein koostuu? Mitä on liikaa? Itselleni elämän yksinkertaistaminen on muuttunut entistä enemmän kokonaisvaltaiseksi karsimiseksi. Lopetin syksyn aikana oman sivutoimisen yritystoimintani, koska koin, että siihen liittyvät velvoitteet ja jatkuvat paine ideoida ja toteuttaa uutta, vei minulta enemmän kuin antoi. Olen tehnyt tietoisia päätöksiä olla ottamatta vastaan tarjottuja uusia keikkahommia tai suorittamatta tänä syksynä opintoihin liittyvää harjoittelua. Tavoitteenani on ollut raivata elämääni tilaa niille asioille, jotka todella merkitsevät ja voimaannuttavat.

tanssi

Elämän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen tarkoittavat minulle omien arvojen mukaan elämistä.




Mitä paremmin tunnen itseni ja sen, mitä elämässä todella haluan, sen helpompi minun on rajata ulkopuolelle ne asiat, jotka eivät vastaa sen hetkisiä arvoja ja tarpeita. Tavaroiden osalta se tarkoittaa sitä, että rajaan ulkopuolelle ne, joille ei ole käyttöä ja joista en pidä.

Ihmissuhteissa se on viime kuukausina tarkoittanut sitä, että olen viettänyt paljon aikaa itsekseni, sillä olen kokenut tarvitsevani aikaa kuulla omaa sisintäni paremmin. Fyysisen hyvinvoinnin osalta olen tehnyt valintoja olla lähtemättä kaikkein repivimpiin treeneihin, koska koen juuri nyt tarvitsevani enemmän ulkoilua ja lempeää liikettä. Työn ja opiskelujen osalta olen keskittynyt opintoihini ja kuten kerroin, luopunut itseäni liikaa kuormittavasta yrittäjyydestä.

Olen ollut aiempaa tarkempi siinä, että en heittäydy kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin, vaan vain niihin, joista on todella tullut tunne, että tästä polusta seuraa hyvää. Elämäni on selkeytynyt ja muuttunut vähitellen yksinkertaisemmaksi.

Mieti, että mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi aidosti tärkeimpiä ja mitä Sinä haluat tehdä. Kuuntele itseäsi tarkasti, sillä helposti mielemme alkaa selittää erilaisia juttuja, mitä pitää tehdä tai mitä täytyisi elämään sisältyä. Kaivele nyt kuitenkin sitä, mitä sinä aidosti haluat. Ymmärrä, että monet ”pitäisi” -ajatukset ovat vahvoja uskomuksiamme siitä, mitä kuvittelemme, että elämän kuuluisi olla. Uskomukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole totta.

Olen itse penkonut uskomattoman määrän pitäisi -ajatuksiani ja todennut, että monet niistä vievät minua suuntaan, johon en halua mennä. Miksi pitäisi omistaa auto? Miksi pitäisi tehdä täyttä työaikaa? Miksi pitäisi joka päivä saada jotain järkevää aikaiseksi? Miksi pitäisi selitellä omaa aktiivisuuttaan? Olen opintovapaalla ja välillä huomaan painetta siinä, kun päiväni tuntuvat lipuvan ilman, että saisin mitään erityistä aikaiseksi. Ikäänkuin olisin jollekin tilivelvollinen, miten aikani käytän tai kuinka tehokas olen.

Luulen, että tehokkuuteen liittyvät uskomukset ovat monilla muillakin vahvassa. Uskon kuitenkin, että elämä yksinkertaistuu, kun uskallamme kyseenalaistaa noita uskomuksia ja päästää irti jutuista, jotka eivät vastaa arvojamme.

Ammatinvaihtaja matkalla kohti uutta ammatti-identiteettiä

Miten uusi ammatti-identiteetti muodostuu? Käsitän ammatti-identiteetin koostuvan osaamisesta, niistä verkostoista, joissa vaikuttaa sekä työstä, jota tekee. Lähdettyäni opiskelemaan matkailualaa tiesin, että ne verkostot, joissa olen aikaisemmin toiminut, eivät riitä menestyksekkääseen toimintaan matkailualalla. Elämänkokemukseni ja aiemman työkokemuksen ansiosta ymmärrän ihmisten ja verkostojen voiman, joten olen alkanut aktivoitumaan uusien yhteyksien löytämiseksi.

Tärkeintä on tietenkin oma aktiivisuus ja avoimuus uusille mahdollisuuksille. Olen pohtinut, että mitkä ovat ne ammatilliset painopistealueet, joilla haluan tulla tunnetuksi ja joihin haluan verkostoitumisessa panostaa. Nuo painopistealueet toimivat ikään kuin hakusanoina sille, mihin keskityn opinnoissani ja minkälaisiin verkostoihin suuntaudun.

Uskon, että mitä tarkemmin tiedän, mitä haluan, sitä parempiin tuloksiin voin päästä. Mietinnässä on myös, että mitkä ovat ne parhaat väylät, joiden kautta voin tuoda esille itseäni, osaamistani ja löytää uusia kontakteja. Tällä hetkellä luontevimmalta tuntuu olla esillä blogissa, LinkedInissä ja Instagramissa. Jokainen näistä kanavista tuo minua esille hiukan eri näkökulmista. Sosiaalisen median lisäksi haluan tietenkin aitoja kohtaamisia alan toimijoiden kanssa ja olen myös aktiivisesti hakeutunut tilaisuuksiin, joissa tapaan matkailualan ihmisiä ja kuulen alan ajankohtaisia kuulumisia.

etsintä

Tällä hetkellä koen oppimistani ja verkostoitumista ohjaaviksi painopisteiksi matkailun hyvin laajalla skaalalla sekä luontomatkailun ja valmentamisen. Olen utelias tutustumaan itselleni uuden alan trendeihin ja kentällä käytävään keskusteluun. Sen lisäksi haluan toteuttaa intohimojani, yhdistää luontoa ja valmentamista ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Matkailualasta haluan oppia lisää monipuolisesti eri näkökulmista. Minua kiinnostaa niin ruohonjuuritason työ kuin hallinnolliset näkökulmat ja rahoitus. Opintojeni alkumetreiltä lähtien olen kerta toisensa jälkeen hämmästynyt iloisesti alan monimuotoisuudesta, jota joku voisi kutsua myös pirstaloitumiseksi. Koulutukseni ansiosta tutustun alaa koskevaan lainsäädäntöön, teoreettiseen taustaan, palveluiden markkinointiin sekä esimiestehtäviin. Yksi painotukseni opinnoissani tulee olemaan yrittäjyys, joka on myös yksi tulevaisuuden haaveeni matkailualalla.

Toisena painopisteenä mielessäni on luontomatkailu ja luonnon arvo hyvinvoinnin lähteenä. Haluan ymmärtää, että millaisia mahdollisuuksia luonto tarjoaa matkailutoiminnalle ja tässä itselleni on ensiarvoisen tärkeää luonnonsuojelu, kestävät toimintatavat ja myös asiakkaiden kouluttaminen luonnossa liikkumiseen.

Erilaiset hyvinvointia korostavat lähestymistavat, kuten green care, metsäkylvyt, metsäjooga, metsämeditaatio ja metsään uppoutuminen ovat kiinnostavia ja näiden toteuttajiin haluan tutustua. Toisaalta minua kiinnostaa myös retkeily ja luonnossa liikkuminen. Pidän itseäni retkeilijänä vielä melko noviisina, mutta jokaisen retken, melontareissun ja vaelluksen myötä muutun kokeneemmaksi. Toivon, että vielä joskus pystyn tarjoamaan myös asiakkaille hyviä kokemuksia luonnossa liikkuen.

ammatillisetpainopisteet

Ihmisten valmentaminen oman hyvinvointinsa parantamiseksi on ollut vahva kiinnostuksenkohteeni jo vuosien ajan. Itsensä kehittäminen, oman elämän johtaminen ja oman potentiaalin vahvistaminen ovat teemoja, jotka resonoivat vahvasti. Pitkäaikainen haaveeni on pystyä yhdistämään jollain tapaa valmentamista, luontoa ja matkailua toisiinsa. Olen life coach ja käyn itse paljon valmennuksissa, joista saamani inspiraation myötä mieleeni on alkanut kehittyä suuntaviivoja siitä, mitä haluan tehdä myös itse. Haaveeni on tarjota ihmisille idyllinen ja rauhoittava ympäristö, jossa järjestetään laadukkaita valmennuksia ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Se, missä muodossa tuo haave tulee toteutumaan, jääköön vielä avoimeksi.

Nämä kolme kärkeä edellä pyrin rakentamaan itselleni uutta ammatti-identiteettiä ja verkostoja. Olen avoin uusille tilaisuuksille ja yhteistyömahdollisuuksille, joten otan mielelläni vastaan yhteydenottoja, joista voi poikia jotain iloa ja hyötyä molemmin puolin.

Kolme asiaa, jotka opin tulisilla hiilillä kävelystä

Kävin huhtikuun 2018 loppupuolella Lontoossa huippuvalmentaja Tony Robbinsin Unleash The Power Within-seminaarissa. Tiesin jo ilmoittautuessani, että seminaariohjelmaan kuuluu tulisilla hiilillä kävelyä. Ehdin jännittää kokemusta lähes vuoden verran, mutta en osannut todellakaan kuvitella millainen kokemus todellisuudessa oli. Prosessi oli paljon muutakin kuin itse hiilillä kävely.

Valmistauduimme suoritukseen tuntikausia monenlaisten harjoitusten avulla ja opimme itsestämme sekä mielenhallinnasta todella paljon. Hiilillä kävely ei ollut seminaarin huipennus, vaan se toteutettiin jo ensimmäisenä iltana. Ensimmäisen päivän opit siis syvenivät seuraavien kolmen päivän aikana vielä huimasti.

Hiilillä kävely ei tuntunut konkreettisena suorituksena juuri miltään. Hiukan jalkojen alla tuntui kuumotusta, mutta kun olin omalta vuoroltani päässyt, olin jopa hieman hämmentynyt, että siinäkö se nyt oli. Olenkin tullut huomaamaan, että tuosta saadut opit ovat jossain paljon syvemmällä kuin yksittäisessä kokemuksessa.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuon hiilillä kävelyn oli tarkoitus konkretisoida sitä mieletöntä kapasiteettia, joka meissä jokaisessa on, jos vain vapautamme sen. Olen nyt viikkojen ajan kypsytellyt oppimaani ja kokemaani ja haluan jakaa sinulle kolme asiaa, jotka opin ja joista voi olla hyötyä sinullekin.

1. Ihminen voi vaikuttaa omaan tilaansa todella paljon.

Treenasimme ennen hiilillä kävelyä läpi sitä, miten voimme vaikuttaa omaan tilaamme (”state”). Tonyn mukaan ihminen tarvitsee sydämenlyönnin verran aikaa muuttaakseen olonsa surkeasta mahtavaksi. Minustakin se kuulosti alkuun mahdottomalta, mutta seminaarissa opin, että hyvin vaikeatkin tunnetilat tai väsymys voivat väistyä hetkessä, toimiessani sen eteen.

Oman tilan muuttamista on harjoiteltava, että se muuttuu aina vain helpommaksi. Voimme löytää itsellemme avuksi esimerkiksi voimabiisejä tai muita apukeinoja huippuoloon pääsemiseksi. Itselläni toimii tällä hetkellä seminaarissa soitettujen biisien soittolista hyvänä triggerinä parempaan fiilikseen. Olen saanut itseni nousemaan väsymyksestä sängynpohjalta ja lopulta hyppinyt innosta, kuunnellessani noita biisejä. Seminaarissa aktivoimme kehoamme usein pomppimalla ja tanssimalla.

tanssi

Omaan kehoon vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa omaan tilaan. Testaa tätä: ota asento ja olemus, joka on masentuneella ja uupuneella ihmisellä. Hartiat ovat lysyssä, pää hiukan painuksissa, hengitys pinnallisempaa ja olemus kaikinpuolin hitaampi ja hiljaisempi. Millainen olotila tulee? Yritä nyt pysyä tässä olotilassa ja samalla nosta pää pystyyn, katse hiukan yläviistoon ja hymyile todella leveästi. Mitä huomaat? Aivot saavat kehon asennosta ja toiminnasta viestin, että olet iloinen ja on aikalailla mahdotonta tuntea itsensä masentuneeksi samanaikaisesti. Uskon, että hymyilemällä leveästi, vaikka ei hymyilyttäisikään, voi todella vaikuttaa mielialaansa.

Millainen olisi asentosi, jos tunnet itsesi voittamattomaksi ja itsevarmaksi, että pystyt ihan mihin vain? Onko sinulla jokin liike, tuuletus tai muu ele, jonka teet onnistumisen hetkellä? Ota tuo asento, kuvittele itsesi todella onnelliseksi, olet innoissasi onnistumisestasi, ylpeä itsestäsi ja lähes pakahdut hyvään fiilikseen. Tee ”voittajaliikkeesi” ja aisti, miten tämä vaikuttaa olotilaasi.

Where focus goes, there the energy flows.
– Anthony Robbins

Mitä mieltä olet, kuinka paljon voit vaikuttaa olotilaasi vain muuttamalla huomiosi kohdetta? Mihin keskityt? Mihin kiinnität huomiotasi? Jos olosi on jotenkin kehno, et todennäköisesti suoriudu yhtä hyvin kuin jos olosi olisi loistava. Kiinnitämme huomiomme herkästi kehon tuntemuksiin ja se, mitä tunnemme vaikuttaa vahvasti siihen, miten toimimme.

Jos olosi on väsynyt, se vaikuttaa todennäköisesti siihen, miten selviydyt tehtävistäsi. Jos keskityt siihen, miten vaikealta ja raskaalta tuntuu, todennäköisesti kaikki tuntuu vaikealta ja raskaalta. Kun epämukavassa olotilassa saat keskitettyä huomionsa johonkin täysin muuhun kuin omaan oloosi, todennäköisesti ainakin hetkeksi unohdat huonon fiiliksen. Parhaimmillaan se katoaa kokonaan ja saat muutettua omaa tilaasi pysyvämmin.

Me voimme vaikuttaa keskittymisessä kahteen asiaan:

  • Mihin keskitymme, mitä kuvittelemme mielessämme, esim. mihin keskitymme omassa kehossamme
  • Miten keskitymme, mihin suuntaan kuvittelemamme kuvat ”kulkevat”, kuinka voimakkaita mielen kuvat ovat, miten kirkkaina ne näkyvät, miten suurina tai pieninä

Annan sinulle esimerkin. Olet riidellyt kotona ennen töihin lähtöä ja olosi on kurja saapuessasi työpaikalle. Näet mielessäsi kohtauksia riitatilanteesta ja tunnet kehossasi riidan herättämiä tuntemuksia. Kuvat näkyvät mielessäsi suurina ja ”kuulet” äänet voimakkaina. Hetken päästä työkaveri tulee työpisteellesi ja alatte keskustelemaan mielenkiintoisesta työprojektista. Uppoudut keskusteluun ja innostut aiheesta. Näet nyt mielessäsi tähän työprojektiin liittyvät kuvat suurina ja kirkkaina. Riitaan liittyvät kuvat ovat ehkä kokonaan väistyneet tai jos ne välähtävät mielessäsi, ne ovat siirtyneet ikäänkuin kauemmaksi ja eivät vaikuta sinuun niin paljon.

Jos haluat vahvistaa innostavia mielikuvia, keskity näkemään ne mielessäsi, kirkasta niitä kuvitelmissasi ja tuo ne lähemmäksi. Keskity näkemään tekemistesi lopputulos onnistuneena, keskity tuntemaan iloa ja innostuneisuutta. Voit mielesi avulla vaikuttaa todella paljon siihen, mihin ja miten keskityt – käytä tuota mahdollisuutta hyväksesi parantaaksesi oloasi ja suoritustasi. Mieti myös sanoja, joita mielessäsi pyörität. Mitä sanoja käytä omista kokemuksistasi ja suunnitelmistasi? Käytä sanoja, jotka toimivat sinulle, motivoivat, innostavat ja luovat uskoa. Voit innostaa itseäsi puhumalla itsellesi innostavasti!

2. Aivot kaipaavat päättäväisyyttä.

Hyvätkin suunnitelmat voivat kaatua epäröintiin. Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen ja jättää herkästi toimimatta, jos ei ole pakko. Viime tippaan jättäminen on hyvin monelle tuttu energiasyöppö. Vaikeiden ja ehkä pelottavienkin asioiden edessä tarvitaan päättääväisyyttä. Jos annat aivoille mahdollisuuden päästää sinut pois tilanteesta, ne todennäköisesti keksivät vaikka minkä syyn, että voit perääntyä.

Mitä luulet, että jalkapohjilleni olisi hiilillä kävelyssä tapahtunut, jos olisin alkanut miettimään kesken kaiken: ”pystynkö, haluanko, osaanko…”? Päätin, että teen kävelyn. Otin treenin tosissani, pidin yllä hyvää olotilaani ja omalla vuorollani otin opit käyttööni ja suoriuduin kävelystä loistavasti. Päättäväisyys, jonka siellä koin, on auttanut minua jo näiden seminaaria seuranneiden kuuden viikon aikana. Tartun aiempaa nopeammin ikävimpiinkin juttuihin ja olen ylittänyt epäröintini useissa tilanteissa. Tonyn sanoin:

”If you can´t you MUST!”

Tony Robbins

Omien tavoitteiden toteuttamisessa on olennaista päättää toimia joka päivä uudelleen. Onnistuminen elämäntapamuutoksessa tai bisneksen kasvattamisessa vaativat sen, että joka päivä päätämme ottaa askelia eteenpäin. Joskus voi tuntua, että epätoivo iskee ja oma tavoite on liian kaukana, mutta onneksi tarvitsee päättää toimia vain nyt eikä tarvitse edes tietää, miten lopputulokseen lopulta pääsee. Tärkeintä on, että tekee asioita tavoitteensa eteen. Missä asioissa sinä kaipaat päättäväisyyttä? Ota se onnistujan asento, tee ”voittajaliikkeesi” ja tee se, mitä täytyy tehdä. Pystyt siihen kyllä!

3. Onnistumisten huomaaminen kasvattaa itseluottamusta.

Pelot ja epävarmuudet rajoittavat toimintaamme. Omien onnistumisten aktiivinen muistelu ja huomioiminen kasvattavat itseluottamusta ja voimme voittaa pelkoja, jotka ovat rajoittaneet meitä. Tässä kohtaa on todella tärkeää muistaa, että vertaa tuloksia ja edistymistä omiin suorituksiinsa. Voit inspiroitua ja ottaa mallia muiden toiminnasta, mutta kehittymistä kannattaa mitata omaan edistymiseen verraten. Voit tsempata itseäsi aiempien onnistumisten perusteella: Kun sain lähdettyä lenkille toissapäivänä, pystyn siihen tänäänkin tai kun uskalsin ottaa sen vaikean asian puheeksi, pystyn kyllä tähänkin.

Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää myös muistaa palkita itseään omasta edistymisestään. Onnistumisten aktiivinen huomiointi kasvattaa pystyvyyden tunnetta ja itseluottamus kasvaa. Kun saat omalla päättäväisyydelläsi tehtyä jonkin tehtävän, niin juhlista sitä reilusti! Ei sillä ole väliä, vaikka homma ei olisi ollut kovin suuri. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

  • Voit listata aiempia onnistumisiasi ja iloita niistä oikein kunnolla!
  • Palkinto voi olla näyttävä tuuletus tai jokin suurempi juttu.
  • Laita vaikka nupit kaakkoon ja ota kunnon tanssailut kesken päivän tai reipas tuuletus ja huudahdus perään.
  • Suhtaudu onnistumisiisi ilolla ja onnella, sinä sait sen aikaiseksi! Yes! Olet huipputyyppi!
mahtavaa

Kaikki nämä edellä maininut vaativat jatkuvaa harjoittelua. Yksi seminaari tai hiilillä kävely ei tehnyt minustakaan voittamattoman itsevarmaa ja päättäväistä. Oikeastaan tulin paremmin tietoiseksi peloistani ja epävarmuuksistani, joita voin nyt työstää hyvillä työvälineillä. Pystyn nyt myös nopeasti muuttamaan omaa tilaani, jos tunnen itseni jotenkin väsyneeksi tai alakuloiseksi. Voin luvata, että sisältäsi löytyy paljon enemmän voimavaroja kuin osaat edes kuvitella. Itse laitan nyt hyvät biisit soimaan ja järjestän itselleni bileet ihan vain, koska voin!