Kategoria: Läsnäolo ja tasapaino

Mitä kadut kuolinvuoteellasi?

Mikä saa sydämesi syttymään?
Mihin mielesi palaa kerta toisensa jälkeen uteliaana, innostuneena?
Mitä haluaisit kokea?
Minkä tekemättä jättämistä katuisit kuolinvuoteellasi?

Kun opiskelin life coachiksi, kirjoitimme yhtenä harjoituksena muistopuheen itsellemme. Siis omiin hautajaisiimme. Luimme puheet ääneen toisillemme. Muistan, miten ääneni särkyi muutamassa kohdassa eikä lukemisesta meinannut tulla mitään. Kurkkua kuristi tekstissä asiat, joiden toteutumista elämässäni halusin, mutta jotka tuntuivat vaikeilta toteuttaa. Kirjoituksessa oli kuitenkin paljon myös sanoja elämänasenteestani ja tavastani elää ja olla ihmisten kanssa.

Olen useita kertoja elämässäni miettinyt myös sitä, mitä asioita haluan kokea ja miten haluan elää, ettei tarvitsisi katua. Yksi tärkeimmistä on muistopuheessakin esiin tullut elämänasenteeni. Toivon, että osaan elää positiivisena, tulevaisuuteen uskoen. Uskon, että kokisin heittäneeni elämääni hukkaan, jos huomaisin katkeroituneeni tai jääneeni jumiin pahaan oloon. Olen opetellut läsnäoloa, huolehtimisen ja murehtimisen vähentämistä. Vaikka on olemassa kaunis sanonta, että huokaus on rukous, voi huokaus olla myös merkki stressistä ja turhista huolista.

Mitä haluaisit kokea elämässäsi?

Riippumatta siitä, minkä ikäinen olet tai millaisessa elämäntilanteessa juuri nyt olet, toivoisin sinun miettivän, että mitä haluaisit kokea elämässäsi. Mikä toisi hymyn huulillesi tai olisi unelmiesi täyttymys? Mikä asia ilahduttaisi? Kun elämää ei millään tavalla suunnittele, saattaa jossain kohdassa huomata, että on tyytynyt elämään, joka ei sytytä tai tuntuu keskinkertaiselta. Tavallisessa ja rauhallisessa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta mielestäni on surullista, jos kokee, että oma elämä on tyytymistä eikä tunnu merkitykselliseltä.

Olen aina ollut kova haaveilemaan elämästäni. Minulla on ollut kaikenlaisia visioita siitä, kuinka elämän kuuluisi mennä. Välillä on vaikuttanut siltä, että mitä tarkemmin olen kuvitellut, sitä varmemmin asiat ovat tuntuneet menevän ihan toisella tavalla. Olen välillä ollut kovastikin ahdistunut siitä, ettei elämä näytä noudattavan sitä käsikirjoitusta, jota sille olen yrittänyt kaavailla. Tämä on toistunut niin suuremmissa kuin pienissäkin asioissa. Olen ollut surullinen siitä, miten asiat ovat menneet ja pettynyt sen takia myös itseeni. Välillä tuo pettymys on ollut suistaa minut pois raiteiltani.

Kun olen tutustunut itseni kehittämiseen, oman itsen johtamiseen, olen ymmärtänyt, että haaveilulla, suunnittelulla ja tavoitteilla on eroa. Olen ymmärtänyt myös vahvasti sen, että elämää ei voi ennakoida. Se, että elämä menee eri tavalla kuin on toivonut, ei ole virhe tai kenenkään vika. Voin haaveilla uudesta työpaikasta, mutta jos en tietoisemmin pohdi mitä haluan, saatan päätyä tekemään työtä, joka on ”tyhjää parempi”. Saatan suunnitella vaihtavani työpaikkaa, mutta jos en tee sen eteen mitään konkreettista, voi olla, että vuodet vierii ja huomaan olleeni samassa paikassa ”paremman puutteessa”. ”Tämähän on ihan hyvä työ.” Jos ihan hyvä tai paremman puutteessa on sinulle sopiva taso elämääsi, edellä kuvattu tilanne ei ole kohdallasi huono ollenkaan. Itse haluan enemmän tai ainakin jotain merkityksellisempää.

Palataan takaisin kysymykseen, mitä haluat elämässäsi kokea. Jos todella haluat pitää huolen siitä, ettei kuolinvuoteellasi tarvitse katua tekemättä jättämiäsi asioita, kannattaa tarttua tilaisuuteesi jo nyt. Millaista elämänasennetta ja elämäntapaa haluat toteuttaa? Missä haluaisit käydä? Kenet haluaisit tavata? Kenelle haluaisit sanoa, että hän on sinulle tärkeä? Mitä haluaisit tehdä?

Olen itse tehnyt bucket listin eli niin sanotun toivelistan asioista, joita haluan elämäni aikana kokea. Bucket list nimitys tulee englannin kielisestä sanonnasta ”to kick the bucket” eli potkaista tyhjää. Ajatuksena on siis listata asioita, joita haluaa toteuttaa ennen kuolemaansa. Jotkut puhuvat esimerkiksi joistain paikoista maailmassa, että ne ovat heidän bucket list-kohteitaan. Itselläni bucket listilta löytyy isojen haaveiden lisäksi pieniä hetkiä, kuten metsämansikoiden pujottaminen heinänkorteen. Olen kirjoittanut listaani noin 100 asiaa, joista osa on jo toteutunut ja tiedän, että lista tietenkin täydentyy ja muokkautuu elämän myötä.

Suosittelen sinullekin bucket listin tekemistä. Jo listan tekeminen itsessään on hyvä pysähtyminen oman itsen ja omien toiveiden äärelle. Millaiset asiat saavat elämäsi tuntumaan elämältä? Yksi arvostamistani henkisistä opettajista Wayne Dyer puhui usein siitä, että kenenkään ei pitäisi kuolla musiikin yhä soidessa sisällään. Hän tarkoitti tällä sitä, että jokaisen pitäisi soittaa elämänsä sävelmää eläessään, elää sydämen äänen mukaisesti ja toteuttaa itseään onpa intohimo mikä tahansa.

Suunnitelmien ja listojen tekeminen ei itsessään riitä. Elämä koostuu hetkistä, tunteista ja niiden aistimisesta. Kokemukset muodostavat sen kokonaisuuden, joka muotoutuu mielessämme ja muistoissamme elämäntarinaksi. Sinä vaikutat omilla teoillasi siihen, kuinka täyteläiseksi koet elämäsi nyt ja kelatessasi muistojasi taaksepäin. Älä tuhlaa aikaa epäröintiin tai menneiden murehtimiseen. Tartu tilaisuuteen, elä elämääsi juuri nyt, uskalla rakastaa, uskalla tuntea. Uskalla tuntea oma voimasi.

Paha olla – Miten päästää irti turhasta tunnekuormasta?

Oletko koskaan huomannut, että sisälläsi lymyilee jokin tunne, mutta et saa sitä sieltä pois? Onko rinnassasi puristanut paha olo, joka on jumittanut siellä pitkiä aikoja? Minulla on ollut tällaisia tunnejumituksia erilaisiin asioihin liittyen. Välillä olen tuntenut fyysistä kipua jossain kohtaa kehoa, joskus vihlaisee sydämestä tai muljahtaa ikävästi vatsanpohjassa. Joskus olotila muuttuu ahdistuneeksi ja levottomaksi ilman selkeää syytä.

Olen opetellut kuuntelemaan kehoani, kiputiloja ja epämääräisiä olotilojani ja usein sieltä on kaivautunut esille jokin tunne, jota en ole osannut tai uskaltanut aiemmin tuntea. Tiedän sen ”kauhun”, että mitä kaikkea sisältä lähteekään nousemaan, kun sille antaa tilaa. Tiedän kuitenkin myös sen keveyden ja selkeyden, joka syntyy siitä, kun saa purettua jotain kehossa pitkään kuljetettua kuormaa. On totta, että yhden jutun selvittyä, herkästi voi tulla ”tilalle” joku toinen vaikealta tuntuva tunne. Uskon, että vähitellen olo muuttuu helpommaksi ja selkeämmäksi, kun annan tunteiden nousta yksi toisensa jälkeen pintaan.

Minua on auttanut tunteiden kohtaamisessa ja tuntemisessa:

  • Pysähtyminen: selällään rauhassa kehon kuulostelu, kehon tuntemusten ”skannaaminen”.
  • Ajatusten salliminen: olen antanut ajatusten soljua, mutta palauttanut keskittymiseni takaisin kehoon kerta toisensa jälkeen. On ollut rentouttavaa, ettei mieltä ole tarvinnut yrittää tyhjentää.
  • Tunteiden salliminen: kun kehosta on alkanut nousta jokin tunne, vaikka pienenä häivähdyksenä tai fyysisenä tuntemuksena, olen keskittänyt huomioni siihen. Ilman arvostelua, ikäänkuin uteliaasti tarkkaillen. Olen antanut pahan olon, pelon, ahdistuksen, kivun tuntua sellaisena kuin se on tuntunut ja antanut myös kehon reagoida siihen haluamallaan tavalla.

Minulla ikävät tunteet purkautuvat kehosta usein itkun avulla. Olen todennut, että olen esimerkiksi vihan tunnetta piilotellut surun alle, joten on ehkä ihan luonnollistakin, että minun täytyy itkemällä purkaa ensin surua pois, että pääsen kiinni siihen, kuinka paljon vihastuttaa. Sinäkin saatat tunnistaa jonkin ikävältä tuntuvan ”suojatunteen”, jonka alta voi myöhemmin paljastua jotain muutakin. Itselleni tuo viha on ollut vaikea tunne tuntea ja tunnistaa, koska se on ollut alitajuisesti niin kielletty tunne.

Tiedän ihmisiä, joille tunteiden salliminen on luontevaa, mutta itselleni se ei ole ollut. Tästä syystä olen ollut elämäni aikana masentunut, ahdistunut sekä henkisesti ja fyysisesti jatkuvassa hälytystilassa. Uskon, että myös ongelmani kilpirauhasessa liittyvät siihen, etten ole pystynyt puhumaan omaa totuuttani, koska en ole tunnistanut omia tunteitani. Tunnistatko sinä fyysistä tai henkistä oireilua, joka voisi liittyä tunteiden tuntemisen vaikeuteen tai tunteiden tukahduttamiseen? Aina yhteyttä ei ole helppo nähdä tai tunnustaa. Laitamme henkisen pahoinvoinnin herkästi ulkoisten olosuhteiden ja vaikean elämäntilanteen syyksi. Lopulta on kuitenkin kyse siitä, että emme pysty tai uskalla tuntea olosuhteiden ja elämäntilanteen herättämiä tunteita. Olon tekee vaikeaksi tunteiden ja tilanteen kieltäminen, ei välttämättä itse tilanne. Hyvä uutinen on, että itseään ja omaa oloaan voi parantaa.

Tunteiden tuntemiseen voi tarvita apua. Olen itse käynyt terapiassa ja tunnetaitovalmennuksessa. Minulla on ollut myös lähelläni muutamia ihmisiä, joiden seurassa olen uskaltanut olla tunteineni juuri sellainen kuin olen. Joskus apu saattaa tarjoutua yllättävältä taholta tai yllättävällä tavalla. Itkuhanat saattavat aueta elokuvaa katsoessa tai joku vastaanotettu viesti voi herättää vihaa, vaikka sisältö ei äkkiseltään siihen antaisi edes syytä. Kehomme ja alitajuinen mielemme kuitenkin reagoi välillä vähän yllättävästikin ja silloin tunteille kannattaa antaa tilaa. Kävin eilen rauhallisella joogatunnilla ja erään liikkeen aikana tunsin venytystä lantiollani. Samalla mieleeni nousi ajatuksia ja tuntemuksia, joiden myötä kyyneleet alkoivat valua silmistäni. Keho vapautti sallimisen myötä pahaa mieltä ja tunnin jälkeen olo oli todella rentoutunut ja vapautunut.

Tänään sain viestin, jossa lähettäjä kertoi nähneensä kauniin unen veljestäni, joka kuoli kuusi vuotta sitten. Viestin luettuani aloin välittömästi itkemään ja viestittelymme aikana suru nousi voimakkaammin pintaan. Annoin itkun tulla. Olo oli hetken aikaa niin lohduton, että mieleeni tuli ystäväni, jonka puoleen olisin halunnut kääntyä helpottaakseni oloani. Lohduksi riitti kuitenkin itkuni sekä aiemmin kuullut ystäväni sanat surun sallimisesta. Koin syvää kiitollisuutta siitä, että sain tuntea taas palan sitä surua, jonka tunnen välillä kehossani, mutta jota en aina osaa enkä edes uskalla tuntea.

Voimme siis auttaa toisiamme tuntemaan niin ikävältä tuntuvia kuin iloisempiakin tunteita. Lohtu, rakkaus ja ilo voivat muistua mieleen ja tuntua kehossa, vaikka juuri nyt niitä ei ulkopuolelta osoitettaisikaan. Aito myötätunto on juuri sitä, että myötäelämme tunnetta toisen kanssa. Voit osoittaa myötätuntoa itsellesi ja toiselle:

  • Tunteita sanoittamalla: saatat huomata jonkun toisen seurassa, että alat tuntea olosi esimerkiksi surulliseksi tai aistit toisen tunnetilan. Voit auttaa toista jo sillä, että sanot hänelle: Huomaan, että sinua surettaa… tai ei ole ihmekään, että tässä tilanteessa olet surullinen. Se, että teet toisen tunteen ”näkyväksi” auttaa toista tuntemaan ja hyväksymään tunteensa. Tämä toimii myös positiivisissa tunteissa, hyvää oloa voi vahvistaa puhumalla siitä ääneen.
  • Tunteita tuntemalla: kun aistit toisen ihmisen tunnetilan, saatat tuntea kehossasi tuntemuksia ikäänkuin tuo tunne olisi ”sinun”. Anna tuntemusten tuntua ja jos esimerkiksi itkettää, anna itkun tulla. Tuntemalla toisen tunteita hänen kanssaan, olet aidosti myötätuntoinen. Kun annat tunteen tuntua, se ei myöskään jää taakaksi kehoosi.

Koen, että tunteiden tuntemisen oppimisesta on ollut elämässäni todella merkittävää hyötyä. Alunperin ikävien tunteiden hyväksyminen on muodostunut vaikeaksi varmasti osittain opittuna eri ihmissuhteiden kautta. Kun suru, kiukku ja viha eivät ole olleet sallittuja, ne on täytynyt piilotella jonnekin syvälle kehoon. Siitä syystä niiden tunteminenkin on tuntunut pelottavalta ja niitä on pitänyt vältellä mm. mukautumalla tilanteisiin tavoilla, jotka eivät ole olleet itselle hyväksi. Kun tunteiden tunteminen on harjoittelun myötä muuttunut helpommaksi, olen huomannut muun muassa seuraavaa:

  • Jatkuva epämääräinen ahdistus ja pahan olon tunne rinnasta ovat hävinneet.
  • Analysointi ja tunneasioiden vatvominen on vähentynyt todella radikaalisti. Kysyn herkemmin myös toisilta, miltä heistä tuntuu – ei tarvitse arvailla (ja mielessä vatvoa).
  • Koen, että uutta tunnekuormaa syntyy vähän, koska uskallan tuntea tunteet jo tilanteissa tai vähintäänkin muutaman päivän sisällä tapahtuneesta.
  • Uskallan asettaa rajojani selkeämmin, jos huomaan jonkin tilanteen olevan hyvinvoinnilleni haitallinen.
  • Tunnen useammin iloa, onnellisuutta ja vapautuneisuutta.
  • Jaksamiseni on tasaisempaa, kun tunteiden ”pidättelyyn” ei mene enää niin paljon energiaa.
  • Olen muuttunut rohkeammaksi ja optimistisemmaksi tulevaisuuden suhteen.
  • Uskallan puhua tunteistani avoimemmin. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat muuttuneet aidommiksi tämän ansiosta. Koen elämäni täyteläisempänä.

Suosittelen sinua siis miettimään, että miten voit auttaa itseäsi tuntemaan myös niitä tunteita, joita sinun on vaikea hyväksyä tai tuntea. Kun saat pudotettua kuormaa hartioiltasi ja sydämeltäsi, alat voimaan myös fyysisesti paremmin. Itse olen tänään ”itkettänyt” itseäni myös kuuntelemalla musiikkia, joka on auttanut tunteiden purkamisessa. Keinoja on monia, joten tunnustele mitkä sopivat sinulle. Uskalla tuntea!

Tunnetyöskentelyyn haluan lämpimästi suositella myös valmentajani Johanna Remes-Koposen valmennusta ja kursseja. Olen jo yli kahden vuoden ajan purkanut hänen kanssaan mieleni ja sieluni solmuja ja saanut uskomattomia ja yllättäviäkin positiivisia tuloksia aikaan. Viimeisimpänä olen käynyt puolen vuoden Unelmat todeksi -valmennusta ja samaan aikaan osallistuin myös Tietoisuusakatemia -verkkovalmennukseen. Tietoa Johannan palveluista löydät klikkailemalla TÄSTÄ. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan ihan ”vain” tyytyväisen asiakkaan suosittelu. Johannalla on paljon myös ihan ilmaisia videoita ja tekstejä, joihin kannattaa käydä tutustumassa, että saat käsitystä hänen lähestymistavastaan.

Läsnäolon voimaa, osa 3 – Viekö sinua pelko vai rakkaus?

Oletko miettinyt, kuinka paljon päivittäisestä toiminnastasi on automaattista? Mitä paremmin olemme läsnä tälle hetkelle, sitä paremmin voimme tiedostaa toimintamme takana olevia motiiveja. Haluamme uskotella itsellemme, että valitsemme suuren osan toiminnastamme täysin vapaasti, mutta todellisuudessa erittäin suuri osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu ikäänkuin autopilotilla. Eikä siinä sinänsä mitään väärää ole, mutta jos haluat jotenkin muuttaa elämääsi, tästä faktasta kannattaa kiinnostua.

Heräät aamulla ja toistat päivästä toiseen samat rutiinit. Mietit samanlaisia ajatuksia herättyäsi, teet aamutoimet samassa järjestyksessä, menet tuttua reittiä töihin. Ajattelet samankaltaisia ajatuksia ja tunnet samankaltaisia tunteita. Ikävä todeta, mutta näin on, jos et ole tietoinen ja todellakin valitse toimia toisin.

Toistamme elämässämme samanlaisia kaavoja niin pitkään, kunnes tulemme tietoisemmiksi läsnäolevan hetken voimasta. Tässä hetkessä sinulla on vapaus valita toisin. Tässä hetkessä voit alkaa muuttamaan ajatteluasi ja toimintatapojasi. Olet kuitenkin opettanut aivojasi nykyiseen toimintaan vuosien ja todennäköisesti vuosikymmenten ajan, joten voit olla varma, että aivosi tulevat vastustamaan yrityksiäsi. Jos todella haluat muuttaa elämääsi, sinun täytyy alkaa luomaan itsellesi uudenlaisia tunteita, uudenlaista toimintaa ja sitä kautta aivoihin uudenlaisia kytkentöjä.

Toimitko pelosta käsin?

Niin tuskastuttavaa kuin se onkin, myös toimintamme takana olevat tunteet ja motiivit säilyvät hyvin samankaltaisina, jos emme ala tietoisesti muuttamaan niitä. Kirjoitin Läsnäolon voimaa -sarjan edellisessä osassa siitä, että saatamme menneisyyden peloista tai kohtaamattomista tunteista johtuen rajoittaa toimintaamme myös nykyhetkessä. Erittäin usein varovaisuudelle ei ole nykyisyydessä perusteita, mutta silti suljemme pois muutoksen mahdollisuuksia pysyessämme kiinni vanhoissa tunteissa ja toimintamalleissa.

Tiedän varsin hyvin omasta kokemuksestani, että mitä on toimia menneisyyden möröt niskassaan esimerkiksi uudessa parisuhteessa. Kannoin vuosikymmeniä mukanani kohtaamattomia haavoja, joihin jokainen kumppanini tahtomattaan onnistui sohimaan. Meni todellakin pitkään, ennen kuin ymmärsin, että samankaltaisina toistuvat ongelmat johtuvat osittain ja varmasti suurelta osin omista kohtaamattomista peloistani ja hoitamattomista haavoistani. Sain haavan vuotamaan, vaikka kumppanillani ei olisi ollut minkäänlaista tarkoitusta satuttaa minua.

Lue lisää:
Läsnäolon voimaa, osa 2
Nykyhetken hyväksyminen


Kun en pystynyt näkemään oman haavani, pelkoni ja ahdistukseni vaikutusta, syytin tilanteesta erittäin herkästi kumppania. En tiedostanut syvällä olevaa pelon ydintä ja saatoin ahdistua todella voimakkaasti haavaani osuvista tilanteista. Välillä yritin pakonomaisesti muuttaa tilannetta muokkaamalla käytöstäni tai yrittämällä vaikuttaa kumppanin toimintaan välillä melko kyseenalaisinkin keinoin. Jälkeenpäin tarkasteltuna kohtaamaton ja tunnistamaton pelko oli todella tuhoisaa itselleni ja myös parisuhteille. Toimimme tällaisilla haitallisilla tavoilla hyvin monenlaisissa tilanteissa, jos emme pysty kohtaamaan sitä, miksi tilanteet tuntuvat meistä pahalta.

Olen onneksi vähitellen alkanut ymmärtämään, mitä tarkoittaa, kun toimitaan pelosta käsin. Koen, että mikäli toimintamme tai ajattelumme takana on pelko, asiat tuntuvat jotenkin monimutkaisilta. Saatamme yrittää mielessämme ratkaista asioita, miettiä ja vatvoa sekä analysoida suuntaan ja toiseen. Mielestäni pelko aiheuttaa sulkeutumista. Se sulkee meitä ihmisinä: osoitamme tunteitamme vähemmän, kommunikoimme niukemmin ja saatamme vetäytyä vuorovaikutuksesta kokonaan. Saatamme kokea, että pakeneminen on hyvä ratkaisu. Pelko sulkee myös ajatteluamme: näemme hyvin vähän vaihtoehtoja tai vain yhden, jumitumme vanhoihin malleihin ja saatamme pyrkiä olemaan ajattelematta koko asiaa. Pelko aiheuttaa niin sanottuja negatiivisia tunteita: ahdistusta, kiukkua, vihaa. Kohtaamattomana pelkoon liittyvät tunteet aiheuttavat kipuja, väsymystä ja pahimmillaan paniikkioireita. Sillä ei ole mitään väliä, onko pelko relevantti vai ei. Jos kehossa on pelkoa, mieli ei erota sitä, onko syy todellinen vai ei.

Onko toiminnan takana rakkaus?

Käytän nyt sanaa rakkaus hyvin laajassa merkityksessä. En puhu romanttisesta rakkaudesta, vaan sisällämme olevasta rauhasta ja tasapainosta. Koen, että kun olemme yhteydessä syvimpään ytimeemme ja toimimme siitä käsin, olemme yhteydessä sisällämme olevaan rakkauteen.

Olen itse kokenut muutoksen pelosta rakkauteen mm. blogikirjoittamisen suhteen. Aiemmin, kun toimin yrittäjänä, koin usein kirjoittamisen jollain tapaa ahdistavana ja siihen liittyi paljon epävarmuutta. Kirjoitin harvoin ja yleensä minua vaivasi tunne, etten tiedä, mistä kirjoittaisin. Kun julkaisin tekstejäni, en halunnut jakaa niitä oikein missään. Kun lopetin yritystoimintani ja tein päätöksen jatkaa blogaamista, koin ihanan vapautumisen. Aloin kirjoittamaan sydämestäni, välittämättä niinkään siitä, mitä muut ajattelevat. Kun vapauduin kirjoittamaan omalla tyylilläni ja niistä aiheista, jotka ovat tuntuneet itselle henkilökohtaisesti tärkeiltä, olen alkanut saada positiivista palautetta teksteistäni. Aiheita tulvii mieleeni niin paljon, että niitä on varmaankin jo vuoden tarpeiksi. Tekstejä syntyy viikottain, yleensä yhtä aikaa on useampikin teksti muhimassa. Nautin tekemisestä. Muutos on radikaali verrattuna aikaisempaan.

Jos pohdin jotain elämässäni olevaa pulmaa tai yritän tehdä päätöstä jonkin asian suhteen, kuuntelen sisintäni, että millaisen tunteen asia minussa herättää. Koen, että rakkaus synnyttää sisällä lämpöä, rauhaa ja avautumista. Jos aiheeseen liittyy pelkoa, alkaa hyvin nopeasti analysointi tai tulee jollain tapaa sulkeutunut olo. Rakkaudesta käsin toimiessasi näet paljon mahdollisuuksia tai olet valmis etsimään reittejä päästäksesi tavoitteeseesi. Olet avoimempi itsellesi ja toisille, kommunikoit rikkaammin ja osoitat tunteitasi enemmän kuin pelkoon kietoutuessasi. Hakeudut voimakkaammin yhteyteen toisten kanssa. Rakkaudesta toimiessasi tunnet kasvavasi ihmisenä ja koet tekemisesi merkitykselliseksi. Kun rakkauden keskellä kohtaat pelkoja, pystyt rauhallisemmin ottamaan ne vastaan ja pelosta huolimatta toimimaan. Sisällämme oleva rauha luo meihin rohkeutta kohdata tilanteita, jotka ovat aiemmin tuntuneet mahdottomilta.

Rakkaus ilmenee elämässämme ns. positiivisina tunteina. Hyvä olo, rauha, ilo, innostuneisuus, leikkisyys, onnellisuus, kiitollisuus, ihastus ja tasapaino ovat esimerkkejä tunteista, jotka pohjautuvat rakkaudesta. Koemme kaikki tunteet eri tavoin ja omassa tunneskaalassasi rakkaus saattaa kuulostaa todella suurelta tunteelta. Itse koen, että rakkaus, ilo tai rauha on kuitenkin tietyllä tapaa ydinolemuksemme ja se, mitä kohti haluamme elämässämme mennä.

Miten päästä pelosta rakkauteen?

Tuntuuko sinusta nyt, että suuri osa elämästäsi on kuvaukseni perusteella pelon kautta elämistä? Jos siltä tuntuu, et ole tunteesi kanssa yksin. Kun emme ole läsnä tälle hetkelle, käytämme tiedostamattamme vanhoja toimintamallejamme ja ajaudumme herkästi toimimaan pelosta käsin. Onneksi voimme alkaa toimimaan toisin, harjoittelemaan onnellisuutta ja rakkautta sekä löytämään rauhaa tästä hetkestä.

Tässä vinkkejä siihen, miten voit auttaa itseäsi toimimaan enemmän rakkaudesta käsin ja kokea elämäsi täyteläisemmäksi.

1.Kohtaa pelkosi, haavasi ja syyt ahdistustesi takana. Tiedän, että toistan tätä viestiä ehkä tekstistäni toiseen, mutta olen itse saanut tunteitteni kohtaamisesta niin valtavan suuren avun, että uskallan suositella tätä muillekin. Syvimpien pelkojen kohtaaminen itsekseen voi olla vaikeaa, joten etsi avuksesi ihminen, joka ymmärtää tunnetyöskentelystä tai johon luotat niin täysin, että uskallat hänen seurassaan purkaa tunteitasi. En tarkoita, että purat ne häneen, vaan purat tunteitasi hänen ollessa rinnallasi, tukena ja myötätuntoisesti tuntemassa kanssasi.

2. Tunnista ja voimista tilanteita, joissa toimit rakkaudesta käsin tai jotka herättävät sinussa hyvää oloa. Uskon, että jokainen, synkässäkin elämäntilanteessa oleva, pystyy löytämään jonkin, vaikka ihan pienenkin asian, joka tuo hyvää oloa. Tee niitä asioita ja vietä niiden ihmisten kanssa aikaa, jotka voimistavat hyvää oloasi. Älä välitä siitä, ettet aina tiedä, mihin asiat johtavat, vaan luota tunteeseen. Suhtaudun itse tällä hetkellä matkailualan opintoihini tällä tavoin. En todellakaan tiedä, mihin tulevaisuus johtaa, mutta olen kiinnostunut alasta ja suunta tuntuu hyvältä, joten luotan sydänkompassiini.

3. Tee asioita, jotka tuntuvat voimistavan hyvinvointiasi ja voimaasi. Tiedän, että useat meistä miettivät, miten tuoda esille omaa itseään, kuinka olla oma itsensä kilpailuhenkisessä maailmassa ja olenko tällaisena riittävä. Meissä jokaisessa on sisällämme valtava voima, josta olet ehkä saanut kokemuksia myös omalla kohdallasi. Tee asioita, jotka saavat tuon voimasi heräämään. Ruoki ja ravitse omaa sisäistä valoasi ja anna sen näkyä myös ulospäin. Tee asioita siksi, että nautit niistä, älä siksi, että se näyttää hyvältä cv:ssä tai muuten muiden silmissä.

4. Salli itsellesi hyvää. Niin ihmeellistä kuin se onkin, meidän on joskus/usein vaikea sallia itsellemme hyvää. Milloin viimeksi olet antanut itsellesi luvan nauttia täysin siemauksin? Annoitko nautinnon näkyä ulospäin (ei välttämättä muille, mutta ulospäin)? Olen tajunnut, että itseni on ollut vaikea sallia itselleni onnellisuutta ja tiedän, etten ole taaskaan ainut, joka kokee näin. Joskus hyvältäkin tuntuvat tunteet voivat pelottaa ja tuntuu helpommalta vaan työntää niitä jollain verukkeella syrjään. Ehkä pelkäämme pudotusta onnesta synkkyyteen. Ehdotan, että suljet silmäsi ja nautiskelet olostasi niin täysillä kuin vain ikinä pystyt. Annat ilon ja onnen pursuilla just sellaisena kuin ne nyt jaksavat tulla esille ja nautit.

5. Uskalla olla oma itsesi juuri nyt. Olen kipuillut pitkään sen kanssa, etten osaa tai uskalla olla oma itseni. Ajattelin, että minun täytyy jotenkin eheytyä, kohdata mörköjäni ja tulla paremmaksi ihmiseksi, jotta voin olla oma itseni. Koin, että vasta, kun uskallan tulla näkyväksi kaikkine puolineni, olen aidosti oma itseni. Eräänä iltana lenkillä tajusin: Olen oma itseni koko ajan. Olen oma itseni myös silloin, kun en uskalla tuoda itsestäni esille jotain asiaa tai tarvitsen aikaa avatakseni suuni. Olen oma itseni myös siinä, että elämässäni on keskeneräisyyttä. Olen oma itseni myös siinä, että välillä räpiköin ja etsin omaa suuntaani. Minä ja toimintatapani voivat muuttua eikä se tee tämän hetken minusta epäaitoa. Olen aito juuri tällaisena ja annan sen näkyä.

Läsnäolon voimaa, osa 2 – Nykyhetken hyväksyminen

Todellisessa syvässä läsnäolossa on kyse käsillä olevan hetken hyväksymisestä. Itsessäni tämä ajatus on herättänyt paljon kysymyksiä sekä vastustusta. Olen kokenut, etten voi hyväksyä nykyhetkeä, koska asiat eivät ole niinkuin toivoisin niiden olevan.

Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän vastustelen nykyhetkeä, sen enemmän mieltäni painavat erilaiset pelot ja ahdistukset. Olen alkanut tutkia, että millä tavoin voisin paremmin hyväksyä tämän hetken ja toisaalta olen myös tutustunut siihen, millä eri tavoin yritän paeta sitä. Mielestäni olen päässyt asiassa eteenpäin ja pystyn jo useissa tilanteissa kohtaamaan nykyhetken paremmin kuin ennen. Kuitenkin, monia kertoja päivässä, joudun palauttelemaan itseäni ajatusteni virrasta tähän hetkeen.

Miksi nykyhetken hyväksyminen on tärkeää?

Kuten kirjoitin Läsnäolon voimaa -sarjan ensimmäisessä osassa, koen, että yksi suurimmista henkisen taakan syistä on se, ettemme ole läsnä tälle hetkelle. Uskon, että kuka tahansa toivoo oman henkisen kuormansa olevan pienempi.

Mieti hetki asioita, jotka painavat sinua elämässäsi tällä hetkellä eniten. Halutessasi, kirjoita asiat myös ylös paperille. Ota tälle oikeasti hetki aikaa. Kun olet miettinyt ainakin viisi sinua mietityttävää teemaa, tarkastele, kuinka moni noista murheista liittyy menneisyyteen tai tulevaan? Voisitko ajatella lakkaavasi murehtimasta edes joistakin niistä asioista, jotka löytyvät listaltasi?

Kun mielemme poukkoilee menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, kehomme on jatkuvassa hälytystilassa. Etsimme merkkejä siitä, pitäisikö jostain asiasta huolestua tai olisiko syytä välttää jotain tilanteita. Varuillaan olo on osa biologista perimäämme, olemme valppaina hyökkäämään, pakenemaan tai esittämään kuollutta eli lamaantumaan. Kun tarkastelemme nykyhetkeä varoitussignaalien läpi, näemme asiat erilaisina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Aiheutamme itsellemme turhaa stressiä.

Jos olet kokenut riittämättömyyttä edellisessä työpaikassasi etkä ole käsitellyt noita tunteitasi, todennäköisesti kohtaat samanlaisia tunteita myös nykyisessä työssä. Tai jos olet tullut edellisessä parisuhteessa loukatuksi, todennäköisesti skannaat uutta kumppaniasi, että löytyykö hänestä samanlaisia piirteitä kuin edellisestä. Voi olla, että saat uusia korjaavia kokemuksia, mutta voi myös olla, että hyvät jutut jäävät huomaamatta, jos aivosi ovat valmistautuneet näkemään vaaraa. Menneisyyden varjot värittävät kokemuksesi.

Pelostasi johtuen, saatat toimia menneisyyden toimintamallien mukaan, vaikka nykyisessä tilanteessa ei olisikaan mitään vaaraa. Haluatko antaa menneisyydelle niin suuren vallan, että jätät nykyhetken mahdollisuudet käyttämättä? Kerroin FB-livessä, miten itse olen kohdannut ihmissuhteessa pelkojani siitä, että uskallanko puhua itselleni vaikeista asioista. Alkuun löin ”luukut kiinni” ja halusin paeta, koska kokemukseni menneisyydestä oli, etten ollut tullut hyväksytyksi ja kuulluksi syvimpien aatosteni kanssa. Lopulta tulin tietoiseksi tästä pelosta ja aloin tietoisesti toimia toisin. Aloin opettelemaan luottamaan nykyhetkeen ja siihen, että ihminen, jonka kanssa keskustelen, haluaa todellakin kuulla, mitä minulla on sanottavaa. Jouduin pelon kanssa vastakkain useita kertoja, mutta vähitellen, kun uskalsin tuntea pelkoni ja tehdä sen näkyväksi, oloni ja uudenlainen toimintatapa helpottuivat.

Kuinka hyväksyä nykyhetki?

Kun olet aidosti läsnä, hyväksyt tämän hetken sellaisena kuin se on. Kyse ei ole siitä, että passiivisesti hyväksyisit, jos sinua kohdellaan väärin tai olisit toimimatta, jos siihen on todella tarvetta. Kyse on siitä, että kohtaat tämän hetken sellaisena kuin se on, yrittämättä arvottaa sitä. Hyväksyt ja tunnet tilanteessa syntyvät tunteet, mutta et jää niihin jumiin. Hyväksyt myös sen, jos tuntuu vaikealta. Voisiko olla mahdollista, että toteaisit jostain tilanteesta, että tämä on tilanne ja jättäisit arvostelemasta tilannetta hyväksi tai huonoksi? Miltä kuulostaa ajatus, että luomme itse mielessämme suurimman osan ongelmistamme?

Usein haluaisimme elämäntilanteemme olevan erilainen kuin mitä se on. Voisitko, elämäntilanteestasi huolimatta, olla kuitenkin läsnä tälle hetkelle? Elämäntilanteesi voi olla kuinka haastava tahansa, mutta sinulla on kuitenkin mahdollisuus keskittyä tähän hetkeen antamatta liikaa valtaa sille, mitä tapahtui eilen tai mahdollisesti tapahtuu huomenna. Elämäntilanne muotoutuu aina menneisyyden pohjalta, mutta läsnäolo syntyy aina vain nyt. Tiedät ehkä ihmisiä, jotka pysyvät aidosti rauhallisina ja kiinni hetkessä, vaikka kaikki näyttäisi romahtavan ympärillä. Kun vuosia sitten olin masennuksen vuoksi sängyn pohjalla, minua lohdutti ajatus, että juuri tällä sekuntilla, minulla ei ole mitään hätää. Mieleni velloi erittäin paljon menneen ja tulevan välillä, mutta pieninä hetkinä osasin palauttaa itseni hetkeen ja sain levähtää tuon henkäyksen verran.

Olen tätä tekstiä kirjoittaessani yövuorossa. Minua väsyttää ja totta puhuen, olisin mieluummin kotona peiton alla nukkumassa. Jos vastustan tätä hetkeä, keskityn väsymykseeni ja tuskailen, miten haluaisin asioiden olevan toisin. Voisin lisätä ”kierroksia” miettimällä, että olisin aikanaan voinut valita urani toisin tai edes valita työpaikan, jossa ei ole vuorotyötä. Kun hyväksyn tämän hetken, huomaan väsymykseni ja toimin pitääkseni itseni hereillä – en passiivisesti alistu, vaan teen sen, minkä koen juuri nyt tärkeäksi. Yritän tehdä tässä hetkessä oloni mahdollisimman mukavaksi. Voin myös tulevaisuudessa valita toisin, mutta nyt on turha miettiä sitä. Annan tulevaisuuden tulla aikanaan.

Tämän hetken hyväksyminen ei tarkoita sitä, että koko ajan tuntuisi hyvältä tai ikäviä tunteita ei heräisi. Läsnäolo on myös läsnäoloa tunteille. Tarjoatko itsellesi mahdollisuuden pysähtyä tuntemaan? Aina ei kesken arjen pyörityksen ole aikaa kuulostella miltä tuntuu, saatikka mahdollisuutta antaa kaikkien tunteiden tuntua ja näkyä. On kuitenkin tärkeää, että tarjoat itsellesi päivittäin aikaa tuntea päivän aikana syrjään sysätyt tunteesi. Oletko tullut ajatelleeksi kuinka paljon joudut sammuttamaan tunteita esimerkiksi työpäivän aikana? Mitä enemmän tunteita tulee padonneeksi, hyvin paljon tiedostamattaan, sitä enemmän kuormitumme ja väsymme. Ikävien tunteiden torppaaminen väsyttää, sillä keho ei pääse purkamaan tunteen herättämää hälytystä.

Tässä tietoisuusharjoitus siihen, miten voit auttaa itseäsi purkamaan päivän aikana syntynyttä tunnekuormaa:

  1. Asetu pitkällesi ilman mitään virikkeitä.
  2. Sulje silmäsi ja keskity hetkeksi hengitykseesi.
  3. Kysy itseltäsi: Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
  4. Kuuntele, mitä keho kertoo. Mieleesi voi nousta ajatuksia ja voit halutessasi käydä päivän tapahtumia läpi ja kuulostella, herättävätkö muistot kehossasi jotain reaktioita.
  5. Jos huomaat kehossa esim. jännityksiä tai kipuja, tarkkaile noita tuntemuksia yrittämättä muuttaa niitä.
  6. Jos pintaan nousee tunteita, anna tunteiden tuntua kehossa. Itke, jos itkettää, kihise kiukusta, jos kiukuttaa.
  7. Hyväksy myös se, jos kehosta ei nouse mitään erityistä. On hienoa, että tarjoat itsellesi kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja oppia tuntemaan itsesi paremmin.

Ikävien tunteiden ja tilanteiden hyväksyminen

Miten hyväksyä tunteet ja tilanteet, jotka tuntuvat pahalta? Tätä kysymystä olen pohtinut usein ja hartaasti. Tiedän, etten ole kysymykseni kanssa yksin. Helposti vastustamme tässä hetkessä herääviä ikäviä tunteita. Välttelemme niiden kohtaamista erilaisilla keinoilla, mutta samalla tulemme ajaneeksi itsemme vain syvemmälle ahdinkoon. Olet ehkä huomannut toimivasi näin. Joskus välttely piiloutuu erilaisten addiktioiden taakse, joista osa voi olla terveellisempiä kuin toiset. Olet saattanut paeta jotain tilannetta ja sen herättämiä ikäviä tunteita, koska sinulla ei ole ollut välineitä tunteittesi kohtaamiseen. Et ole sen takia millään tavalla huono ihminen. Tunteiden välttely on todella tavallista. Luulen, että kaikki meistä tekee tai on tehnyt sitä elämänsä aikana.

Jos tunteitaan juoksee pakoon, tulee elämästä jatkuvaa pakenemista. Ennen kuin aloin itse ymmärtämään tunteiden kohtaamisen tärkeyden, olin jatkuvasti tyytymätön ja jollain tapaa levoton. Näin paljon syitä pahaan olooni itseni ulkopuolella: työpaikassa, parisuhteessa, menneisyyden tapahtumissa ja milloin missäkin. Vaikka vatvoin asioita niin ystävien kuin ammattilaisten kanssa, en kuitenkaan uskaltanut kohdata ja TUNTEA syvimpiä tunteitani. Ongelmat seurasivat sitä tiiviimmin, mitä enemmän yritin niitä paeta. Ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, saattoi olo hetkeksi helpottaa, kunnes ongelmat toistuivat hyvin samankaltaisina kuin ennen.

Olet ehkä kuullut ajatuksen, että jos törmäät elämässäsi jatkuvasti samanlaisiin ongelmiin, on jonkin tilanteen tarjoama oppi jäänyt oppimatta. Olin kiusallisen tietoinen tästä ajatuksesta ihmetellessäni, että miksi samankaltaiset tilanteet toistuvat elämässäni. Nyt ymmärrän paremmin, että niin pitkään kuin en uskalla tuntea ikävältä tuntuvia tunteita ja niiden tuomia viestejä, jauhan samoja juttuja. Jos en uskalla olla läsnä elämän tuomille kivuille ja opeille, joudun kohtaamaan samankaltaisia pettymyksiä kerta toisensa jälkeen.

Kuinka sitten hyväksyä tilanteet, jotka herättävät todella voimakkaita vaikeita tunteita? Kuinka hyväksyä elämäntapahtumat, jotka tuntuvat vääriltä? Olen itse pohtinut näitä kysymyksiä erityisesti kahden minulle rakkaan ihmisen tehtyä itsemurhan. On inhimillistä käydä läpi kaikki kriisin vaiheet ja mielessään jopa kieltää tapahtunut, mutta oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää päästä myös eteenpäin. Olen seurannut läheltä kuinka eri tavoin ihmiset käsittelevät asioita ja kuinka paljon surun kuorma voi kasvaa siitä, että tunteita jää käsittelemättä tai jäädään kiinni johonkin katkeruuteen. Keskustelin erään ystäväni kanssa, joka on menettänyt nuoren veljensä ja hän kuvasi erään perheenjäsenensä pakenevan suruaan, vielä vuosien jälkeenkin, jatkuvaan puuhaamiseen ja toisaalta myös toisten vaikeita tunteita torppaamalla.

Minulle on ollut tärkeää tuntea kaikki raskaat tunteet, koskettaa omaa ikävää, kohdata suru kerta toisensa jälkeen ja antaa lupa myös kiukulle. Itselleni on ollut kuitenkin myös erittäin tärkeää todeta neutraalisti, että näin on tapahtunut. Asiat ovat niinkuin ne ovat. Välillä toki puskee pintaan takertuminen ja toiveet, että voitaisiin palata aikaan, jolloin läheiseni elivät, mutta lohtua löytyy myös siitä, että päästän irti tuosta takertumisesta. Kun olen läsnä tälle hetkelle, voin olla surullinen, mutta minun ei tarvitse olla epätoivoisesti kiinni menneessä. Surun alla on rauha siitä, että minulla ei ole mitään hätää tässä hetkessä.

Sisimmässäni on rauha

Minulle läsnäolo tässä hetkessä on rauhaa ja tasapainoa. Voin sanoa ihan rehellisesti, että saan kosketuksen tuohon rauhaan vain hetkittäin. Mitä enemmän olen tehnyt tietoisuusharjoituksia, sitä vahvempana tuon rauhan kuitenkin koen. Välillä, kun pelot ja surut valtaavat mielen, löydän aina vain nopeammin takaisin omaan sisäiseen voimaani ja rauhan ytimeen.

Läsnäoloon sisältyvä rauha on myös kokemusta turvasta. Vaikka elämäntilanne olisi kuinka myrskyinen tahansa tai tulevaisuus epävarma, läsnäolo tuo tunteen turvasta ja siitä, että elämä kantaa. Läsnäolon harjoittaminen kasvattaa turvan, luottamuksen ja rauhan kokemusta. Kun pystyy palauttamaan itsensä tähän hetkeen, vähenee myös poukkoilun ja levottoman puuhailun tarve.

Kirjoitan seuraavassa osassa siitä, miten tunnistaa hetket, jolloin pelkoon perustuvat tunteet ohjaavat ja kuinka vahvistaa rakkaudesta ja sisäisestä rauhasta käsin toimimista. Uskon ja tiedän, että jokaisella meistä on mahdollisuus lisätä sisäistä rauhaa ja läsnäoloa.

Läsnäolon voimaa, osa 1: Missä ajatuksesi kulkevat?

Riittääkö läsnäoloksi, että on paikalla? Mistä sinulle tulee vaikutelma, että joku ihminen on tilanteessa täysin läsnä? Havahdutko koskaan, että olet hautautunut mielessäsi muistoihin tai tulevaisuuden kuvioihin? Onko sinun helppo vain olla vai tarvitsetko jotain tekemistä pystyäksesi olemaan paikallasi?

Tässä juttusarjassa kirjoitan läsnäolosta, sen vaikeudesta ja keinoista, miten lisätä läsnäoloa elämässäsi. Ensimmäisessä osassa kerron mielemme harhailusta menneen ja tulevan välillä.

Uskon, että aito läsnäolo elämässä nostaa elämän nautinnollisuutta ja onnellisuuden tasoa moninkertaisesti. Olen sitä mieltä, että suuri osa henkisestä kuormituksestamme johtuu kahdesta seikasta.

  1. Emme ole läsnä tälle hetkelle, vaan elämme ajatuksissamme menneessä tai tulevassa
  2. Emme hyväksy käsillä olevaa hetkeä, vaan määrittelemme asiat, tapahtumat, tunteet tai ihmiset ongelmallisiksi, uhkaaviksi tai jollain tapaa huonoiksi.

Menneistä ja tulevasta huolehtiminen vievät pois läsnäolosta

Ihminen ajattelee päivän aikana noin 60 000 ajatusta. Kuinka tietoinen olet siitä, millaisia ajatuksia ajattelet? Väitän, että suurin osa meistä pyörittelee ajatuksia, jotka pääosin sijoittuvat menneeseen tai tulevaan. Yleensä tästä seuraa suruja ja pelkoja. Tietenkin ihminen voi olla myös kiitollinen menneistä tapahtumista tai odottaa innokkaana tulevaa, mutta silti pinnan alla voi olla pelkoja. “Nyt tuntuu hyvältä, mutta entä jos tämä onni ei kestäkään?”

Olen itse ollut elämäni varrella usein tilanteissa, joissa olen toivonut jonkin menneisyydessä tapahtuneen jatkuvan tai toistuvan samanlaisena. Kun asiat eivät ole menneet toivomallani tavalla, takertuminen menneeseen on aiheuttanut kärsimystä ja ahdistuneisuutta. Luulen, että minulta on jäänyt myös huomaamatta jotain tärkeää käsillä olleesta hetkestä, kun olen verrannut sitä menneeseen. Olen myös pelännyt jonkin menneisyydessä tapahtuneen toistuvan uudelleen. Olen etsinyt merkkejä, varoitussignaaleja, että onko uhkaa havaittavissa. Ikävä kyllä, kun etsii ongelmia, niitä yleensä silloin myös saa. Se mihin keskityn, sen vaikutus voimistuu, joten jos etsin merkkejä ongelmista, todennäköisesti niitä myös löydän. Olenko ymmärtänyt antaa läsnäolevalle hetkelle sen ansaitsemaa mahdollisuutta ollessani pelkojeni ohjailemana?

läsnäolo

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet yrittänyt ratkaista mielessäsi jotain tulevaisuuteen sijoittuvaa asiaa, tuloksetta? Minä ainakin tunnustan murehtineeni etukäteen todella monenlaisia asioita ja käyttäneeni siihen paljon aikaa ja energiaani. Mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä enemmän epäröimme ja saatamme yrittää keksiä vastauksia siihen, että miten pääsemme perille. Tosiasia on, että emme koskaan voi täysin ennustaa, miten elämämme menee tai miten jotkin asiat tulevat ratkeamaan tulevaisuudessa. On todella ikävää, jos jokin sinulle tärkeä asia jää kokonaan kokematta vain sen takia, ettet pysty täysin tietämään reittiä lopputulokseen. Entä jos kaikki menisikin paremmin kuin osaat edes koskaan kuvitella?

Ihminen hyppii herkästi näiden kahden ulottuvuuden välillä ja tekee päätöksensä tässä hetkessä niiden perusteella. Koska epäonnistuin menneisyydessä, epäonnistun todennäköisesti myös tulevaisuudessa, joten en aio nyt toimia. Miten monia asioita jää tekemättä sen perusteella, että kuvittelemme menneisyytemme olevan sama kuin tulevaisuutemme? Entä jos ne eivät olekaan yhtä kuin? Entä jos voisitkin omilla toimillasi ja ajatuksillasi vaikuttaa siihen, että menneisyys ei toista itseään?

Jos haluaa saada elämässään uudenlaisia tuloksia aikaan, täytyy alkaa myös ajattelemaan uudella tavalla. Ehdotan, että jos menneessä ja tulevassa ajatusten pyörittely aiheuttaa sinulle minkäänlaista pahaa oloa, ala opettelemaan läsnäolon taitoa. Voit aloittaa vaikka sillä, että tiedostat hetket, jolloin karkaat murehtimaan. Kysymykset: miltä minusta tuntuu juuri nyt tai mitä voin tehdä juuri nyt, auttavat sinua pääsemään kiinni tähän hetkeen.

Kuinka olla läsnä tässä hetkessä?

Tuntuuko sinusta, että elämä lipuu ohitsesi etkä ehdi saada siitä otetta? Mitä enemmän haahuilet muualla kuin läsnäolevassa hetkessä, sitä todennäköisemmin sinusta tuntuu juuri tuolta. Koemme elämämme aidommin, kun pystymme olemaan ilman menneisyyden tai tulevaisuuden vääristämiä linssejä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Läsnäoloa voi harjoittaa esimerkiksi monien eri hengitysharjoitusten avulla, mutta keskellä arkista aherrusta on aika hankala ottaa hetkiä hengittelemiselle. Vai onko? Toimiessani valmentajana ohjasin useille asiakkaille tai ryhmille minuutista viiteen kestäviä läsnäoloharjoituksia ja lähes poikkeuksetta ihmisten palaute oli, että he hämmästyivät lyhyen harjoituksen voimakasta vaikutusta.

Hengitys ja hengitykseen keskittyminen on yksi voimakkaimmista keinoista tuoda itsensä läsnä tähän hetkeen.

  • Tuo huomio hengitykseesi. Tunne, miten se virtaa sisään ja ulos.
  • Kun käyt töissä vessassa, ota minuutti hengittämiselle.
  • Odottaessasi auton kanssa liikennevaloissa, löysää otetta ratista ja hengitä syvään.
  • Kotona lasten kanssa voitte opetella yhdessä rentoutumista ja hengittämisen avulla rauhoittumista.
  • Seuraavan kerran ollessasi vaikeassa keskustelutilanteessa, muista tietoisesti hengittää rauhassa ja keskity tuntemaan oman kehosi keskikohta. Tämä ei vaadi keskustelun keskeyttämistä, vaan vie ihan vain pari sekuntia aikaa.

Aito ja syvä läsnäolo vaatii tämän hetken hyväksymistä. Tämä on meistä suurimmalle osalle se, mikä tuottaa hankaluutta. Kun koemme tilanteen, lähdemme automaattisesti arvottamaan sitä menneisyyden kokemusten perusteella. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Voit tiedostaa ajatuksesi ja todeta itsellesi lempeästi, että jaahas, taas meinaan reagoida kuten aina ennenkin. Anna itsellesi mahdollisuus valita läsnäolo. Mitä tietoisemmaksi tulet, sen paremmin voit antaa tämän hetken olla juuri niin kuin se on ja olla tuomitsematta sitä siltä pohjalta, mikä on ennen mennyt pieleen. Kirjoitan seuraavassa postauksessa siitä, miten voimme hyväksyä tämän hetken ja antautua läsnäololle.

Tässä vielä toiset viisi yksinkertaista askelta läsnäoloon. Voit tehdä nämä kaikki kerralla tai treenailla vain yhtä. Läsnäolon lisääminen vaatii toistoja ja harjoittelua.

  • Tule tietoiseksi siitä, että ajatuksesi harhailevat menneessä ja tulevassa.
  • Tuo ajatukset tähän hetkeen.
  • Keskity kaikilla aisteillasi siihen, mitä juuri nyt koet.
  • Voit keskittyä tuntemaan kehosi, asentosi ja kehon tuntemukset. Tämä onnistuu missä vain, hissimatkalla, kävellessäsi kadulla, istuessasi tietokoneen ääressä tai kotisohvalla.
  • Jos olet rauhallisessa paikassa, anna kehon tuntea kaikki tunteet, mitä se haluaa tuntea. Anna kehon toimia niin kuin se haluaa – jännitykset, tärinät ja muut keholliset tuntemukset ovat täysin sallittuja. Et huku tunteisiisi, vaikka siltä saattaisi tuntuakin.

Läsnäolo ei ole mikään passiivinen tila, vaan jos tilanne vaatii toimintaa, on syytä toimia. Jos kuitenkin pystyt toimimaan ilman, että toimit menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojen vallassa, olet paremmin läsnä sille, mitä juuri nyt koet. Elämä on arvokas kaikkine kokemuksineen, mutta vaikealtakin tuntuvat hetket ansaitsevat läsnäolon valon. Miksi lisäisit kärsimystäsi lisäämällä kuormaa tuomalla muistoja menneisyydestä? Tämä hetki voi olla kevyempi juuri sellaisena kuin se on.

Sielun ääni kuuluu hiljaisuudessa – matka kohti elämän rauhoittumista

Luin artikkelin, jossa kerrottiin, miten afrikkalaisen heimon jäsenet pysähtyivät pitkillä matkoillaan puolen tunnin välein odottamaan sieluaan, joka jäi heistä jälkeen. Koen ymmärtäväni tuon ajatuksen.

Ennen minulle kommentoitiin, että minulla on tuhat rautaa tulessa. Nyt ei ole tulessa yksikään rauta, vaan elämäni kuluu rauhalliseen tahtiin, sillä haluan, että sieluni pysyy mukana eikä unohdu jonnekin kiireiden ja levottomuuden taakse. Opiskelua, välillä töitä ja näitä kirjoitushommia. Harvakseltaan, ei edes viikottain, ystävien tapaamisia. Muuten vietän aikaani yksin hiljaisuudessa, kotona tai metsässä. Huomaan usein, että some, musiikki ja jopa kirjat ovat liikaa mielelleni. Tai ei ehkä mielelle vaan sielulle. Sielu ei pysyy matkassa, kuten niiden afrikkalaisten heimojäsenten kohdalla. Sielu tarvitsee hiljaisuutta ja pysähtymistä.

Luulen, että erittäin moni tunnistaa elämässään tilan, jossa vaivaa tietynlainen levottomuus koko ajan. Minua se on ainakin vaivannut läpi elämäni. Aina pinnan alla on ollut kummallinen kalvava ikävä tunne, joku ahdistus ja sitä on pitänyt paeta erilaisilla tavoilla. Minulle tyypillistä on ollut paeta sitä mm. ihmissuhteisiin, analysointiin ja masennukseen. Aina on ollut hyvä syy hakeutua muiden seuraan, laitella viestejä, loputtomiin analysoida elämää tai lamaantua masennukseen, ettei vaan tarvitsisi aidosti kohdata sitä tunnetta, mikä kaiken tuon säätämisen takana on. Monet meistä pakenevat sitä ahdistusta erilaiseen puuhailuun, harrastuksiin ja somettamiseen ja ihan mihin tahansa mitä vaan keksii, millä aikansa voi täyttää. Vaihdetaan ihmissuhdetta, työpaikkaa, ostetaan uusia vaatteita tai koneita, syödään ja juodaan.

Sen seurauksena, että olen karsinut elämästäni turhaa: tekemisiä, ajattelutapoja, tavaroita ja toimimattomia ihmissuhteita, olen alkanut löytämään tarpeeni kohdata sitä hiljaisuutta, joka on aiemmin ahdistanut. Olen viime aikoina itse asiassa miettinyt, että kuinka hiljaiseksi ja rauhalliseksi elämäni täytyy muuttua, että tunnen oman sieluni pysyvän mukana. Haluan tuntea ja tunnistaa oman energiani, enkä vain jotain ärsykepommituksesta väsynyttä levotonta olemusta. Kysymys on kuulunut: Miten voisin kokea voimaantuvani ja saavani itseni kasaan myös arkisen elämän keskellä?

Tietenkin välillä on pakko tehdä töitä ja opiskella, mutta sen vastapainoksi tarvitsen aitoa palautumista. Aikaisemmin en ole kunnolla ymmärtänyt, mitä se palautuminen on. Yritin palautua täyttämällä elämäni erilaisilla aktiviteeteilla ja tekemisellä. Tällä hetkellä palautuminen tuntuu olevan hiljaisuutta ja ehkä luonnossa liikkumista, ulkoilua, raitista ilmaa, hiljaa makaamista, hiljaa istumista, välillä tunteiden tuntemista ja omien syvien haavojen kohtaamista. Tunnistatko sinä sen, mikä on sinulle aidosti palauttavaa ja voimaannuttavaa?

Jokaisella meistä on oman elämäntilanteen puitteissa jonkinlainen mahdollisuus järjestää itselle hetkiä, joissa voi pysähtyä olemaan hiljaa. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus järjestää itselleen aikaa. Ymmärrän, että esimerkiksi lapsiperheessä tilanne ei ole sama kuin minulla, mutta uskon, että jokainen löytää hetken jostain. Eikä sen tarvitse olla pitkäkään aika, mutta toivon, että löytäisit itsellesi aikaa päivittäin. Jos tuntuu, että elämän täyttää lasten, perheen, työn ja harrastusten kuviot, niin ehkä olisi syytä miettiä, missä on aika sinulle. Harrastukset voivat tuntua siltä, että ne ovat sinun omaa aikaasi, mutta pystytkö silloin todella hiljentymään sen äärelle, mitä sielusi sinulle juttelee?

Aika monet suomalaiset hakeutuvat hiljaisuuteen metsään tai saunan lauteille. Luonnostaan hakeudumme sinne, missä mielemme helpommin rauhoittuu ja ehkä jopa hiljenee hetkeksi. Monelle hyvin totuttu tapa on kuitenkin ottaa pienenäkin pysähtyneenä hetkenä puhelin käteen ja uppoutua someen. Entistä useammin saan itseni kiinni siitä, että puhelimen räpellys turhauttaa ja tekee vain levottomaksi. Minkälaisen kuilun aiheutan itseni ja aitojen kokemusten välille, kun en kohtaa niitä ilman välikappaletta? Kävin jouluaattona lenkillä ja otin valokuvia kauniista auringonpaisteesta. Lenkin jälkeen tajusin, etten ollut katsonut tuota auringonpaistetta suoraan ilman kameraa kertaakaan.

Pelkäämmekö hiljaisuutta ja rauhaa?

Mieli yrittää keksiä tekemistä: aina on jokin kotityö tai asia mikä pitäisi hoitaa, koska mieli ei meinaa kestää sitä hiljaisuutta, joka sen kaiken säätämisen takana on. Uskon, että pohjimmiltamme pelkäämme ja pakoilemme tuota hiljaisuutta ja rauhaa. Rauhoittumisesta voisi seurata aivan uskomaton tyhjyys ja turhaksi itsensä tuntemisen fiilikset. Ja entäs ne kaikki piiloon painetut tunteet ja ajatukset, jotka voisivat nousta pintaan? Helpompi on pysyä liikkeessä. Kunnes elämä pakottaa meidät pysähtymään.

Hiljaiset hetket voivat todellakin tuntua ahdistavilta ja tylsiltä. Voi tuntua, että jos pysähtyisi kuuntelemaan, se hiljaisuus vetäisi niin voimakkaasti puoleensa, ettei saisi tehtyä sitä (vähääkään), mitä pitäisi saada aikaiseksi. Olemme niin tottuneita siihen, että paahdamme eteenpäin kovaa vauhtia, että aidon hiljaisuuden energia lamaannuttaa meitä ja tuntuu, että hidastumme liikaa, vaikka se saattaisi ollakin todellinen luontomme.

Minusta tuntuu, että jopa vaivaannumme siitä, kun joku osaa ottaa tuon tilansa ja hakeutua rauhaan. Ehkä alitajuisesti pelkäämme, että he löytävät hiljaisuudesta jotain sellaista, joka tekisi jonkinlaista välirikkoa välillemme. Tai ehkä olemme kateellisia, koska pohjimmiltamme haluaisimme itsekin uskaltaa olla rauhassa ilman suorittamista.

hämyinen metsä

Olen itse yrittänyt nyt olla tietoinen siitä, että mitkä tekemiseni ovat tämän hiljaisuuden ja tyhjyyden pakoilua ja mitkä aivan aidosti palauttavat. Kun olen niin tottunut siihen, että täytän kaiken tyhjyyden jollain puuhaamisella ja kuormittanut itseäni ihan turhaan, tuntuu, että nyt lähes kaikki on kuormittavaa. Tuntuu, että lähes kaikki muu paitsi se hiljaisuus itsessään, on hiljaisuuden pakoilua.

Välillä mietin, että vieläkö pystyn normaaliin toimintaan. Luulen, että aiemmin normaalina pitämääni tahtia ei voi enää tulla. Mieli yrittää kyllä moittia, että ethän sinä voi noin pienesti ja vähän tehdä ja olla. Mieli yrittää maalailla myös tulevaisuudesta kauhukuvia: et saavuta mitään, et ole yhtään mitään, et pysty elättämään itseäsi, jos haluat elää noin rauhassa ja hiljaisesti.

Myönnän pelkoni.

Mietityttää, että mitä tämän hiljaisuuden takana oikein odottaa.

Ymmärrän, että tämä ei ole vielä se tila, jossa asiat ovat tasapainossa. Minun on kohdattava pelkoni ja antauduttava hiljaisuudelle, että löydän sieltä sen rauhan, joka sillä on tarjottavanaan. Vuosien ajan kaipasin lomalla hiljaisuuteen, mutta löysin itseni kuitenkin kaupunkireissuilta ja kalenteri täynnä ohjelmaa. Nyt ymmärrän, että sillä hiljaisuuden kaipuulla on todellakin ollut viestinsä ja tarkoituksensa. Uskon, että on vaan kärsivällisesti opeteltava olemaan rauhassa ja hiljaisuudessa, jotta voi kuulla sen, mitä sydän ja sielu todella puhuvat.

Saadaksemme rauhan, meidän täytyy kohdata ne hiljaisuudessa lymyilevät tunteet – ahdistukset ja tuskat. Voi olla, ettet ainakaan alkuun pysty siihen yksin, joten älä epäröi jakaa ajatuksiasi jonkun kanssa. Kun saat kerrottua tunteistasi, voi esimerkiksi ystäväsi kokea sitä tunnetta kanssasi ja kuormasi vähitellen kevenee. Voit tietenkin hakeutua myös ammattilaisten, terapeuttien, valmentajien ja hoitajien juttusille. Itse olen saanut suuresti apua niin ystäviltäni ja valmentajaltani. Toivon todella, että uskallat astua tälle polulle kohti syvempää itsetuntemusta ja rauhaa. Itselläni matka on vielä kovin kesken, mutta huomaan, että levottomuuteni on vähentynyt huomattavasti muutamissa kuukausissa. Voimaa matkallesi!

”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Näin pääset hetkessä kiinni nautinnolliseen elämään.

Kirjoitin viimeksi siitä, miten toisten ihmisten puheet voivat opettaa meille jotain itsestämme. Tapasin viime viikolla ystäväni ja juttelimme kuulumisistamme. Kerroin muutamista raskaista asioista, joita olen käynyt läpi viime aikoina ja ystäväni totesi minulle: ”Maija, nyt on sinun vuorosi nauttia.” Huomasin heti, että kehoni reagoi noihin sanoihin. Mielessäni häivähti suru siitä, että ystäväni on oikeassa. En nauti elämästäni, ainakaan kaikilla sen osa-alueilla. Itse asiassa koin, että muutamat osa-alueet ovat melko kaukana siitä, mitä toivoisin niiden olevan.

happyheart

Nuo sanat jäivät kaikumaan mieleeni ja sydämeeni. Kuuntelin niiden herättämiä tuntemuksia myös viikonlopun aikana. ”Nyt on minun vuoroni nauttia.” Sanat herättivät minussa toivoa ja lopulta ne sytyttivät sisälläni valoja. Aloin näkemään, miten arvokkaita omat näkemykseni omasta hyvinvoinnistani ovat. Ymmärsin, että annan määräysvallan hyvinvoinnistani muille, jos en itse tee sen eteen mitään. Minun kuuluu sanoa, mitä haluan, mitä arvostan ja mihin vedän rajan. Minä voin itse päättää, mitä toivon lisää ja mitä karsin. Mietin, että nauttimisesta saisi hyvän teeman uuteen vuoteen. Näitä pohtiessani törmäsin Facebookissa Uskalla Innostua -sivuston päivitykseen: ”Ota hetki aikaa miettiä jotain, mitä voisit toteuttaa vielä tänä vuonna. Kirjoita itsellesi useampi merkki, josta tiedät, että onnistuit haluamallasi tavalla.” Palaset alkoivat loksahdella. Haluan nauttia nyt, enkä vasta ensi vuonna.

Tein päätöksen, että elämäni teema tämän vuoden loppuun ja vuodelle 2019 on: Nyt on miun vuoro nauttia! Kirjoitin kännykän muistioon listan, että mitä asioita haluan toteuttaa vielä tämän vuoden puolella. Listaan tuli hyvin konkreettisia juttuja, jotka liittyvät kaikille elämäni osa-alueille.

Kirjoitin myös pidemmän listan siitä, mitä tuo teema tarkoittaa pidemmällä aikavälillä. Totesin, että ansaitsen hemmottelua ja aikaa itseni kehittämiselle. Listaan tuli niin erilaisia hoitoja kuin myös valmennuksia ja seminaareja. Tämän lisäksi haluan panostaa ihmissuhteisiin, joista tunnen saavani voimaa. Rakastan ystäviäni ja heidän kanssaan yhdessä vietettävä aika on jäänyt viime vuosina aivan liian vähäiseksi. Haluan rakastavan parisuhteen, jossa kummallakin on tilaa olla oma itsensä, omine tarpeineen ja unelmineen.

Haluan myös huolehtia itsestäni paremmin ja suoda itselleni hyvää oloa tuovia asioita, kuten lukemista, jalkakylpyjä ja kukkakimppuja. Minulle nauttiminen on sitä, että ympäröin itseni kauniilla asioilla: viihdyn kodissani, nautin luonnosta ja ruokin ajatuksiani viisaiden ihmisten sanoilla. Listaan pääsivät myös liikunta, ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja retket.

voimaa luonnosta

Tiedän, että todella moni ansaitsee elämäänsä aivan saman teeman. Kun katson ja kuuntelen läheisiäni, monet painivat mm. työn kuormituksen, väsymyksen ja mielialaongelmien kanssa. Mieltä painavat niin talousongelmat kuin parisuhdehuolet. Laitamme itsemme koville työelämässä ja kotona. Vaadimme huippusuorituksia, ruoskimme itseämme ajatuksissamme ja podemme huonoa omaatuntoa sitten, kun emme mielestämme yltäneet siihen, mihin pitäisi pystyä. Ystävien syntymäpäivät unohtuvat, emme jaksa olla läsnä rakkaimmille, työ vie enemmän kuin antaa.

Tiedän sen uupumuksen ja toivottomuuden kehän, joka voi vallata mielen, kun jauhaa samoja ratoja elämässä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Asiat eivät tunnu helpottavan vuosien myötä, vaan kuorma kasvaa vain suuremmaksi. Kuormittunut mieli ajattelee kuormittuneita ajatuksia ja vähitellen alamme uskomaan ajatuksiamme. Ihmisen mielessä pyörähtää päivän aikana noin 60 000 ajatusta, joista läheskään kaikki eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaikka luulemme niin. Emme ole yhtä kuin ajatuksemme.

”Olen väsynyt..Olen aina tällainen.. En pysty parempaan..Parisuhteet ovat työläitä…Mikään ei riitä pomolle…Ei ole vaihtoehtoja…”

Miten tämä liittyy elämästä nauttimiseen? Ajatuksen voimalla on tässä suuri merkitys. Listani toivomistani asioista ovat vain listoja, kunnes toteutan ne. Miten on sitten mahdollista, että koen nauttivani elämästäni nyt ainakin 300% enemmän kuin vielä muutama päivä sitten? Mikään konkreettinen asia  ei ole elämässäni muuttunut (paitsi jouluvalojen ripustaminen parvekkeelle). Elämässäni on yhä ne samat kuormittavat tekijät, kuin oli silloin, kun ystäväni totesi tuon lauseen.

Olennaista on sen ymmärtäminen, etten ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni. Saatan tuntea itseni kuinka surkeaksi tahansa, mutta en ole surkea. Ihan sama kuin voin tuntea kylmää, mutta se ei tarkoita, että olen kylmä. Kun en anna olosuhteiden, uskomusten ja kehoni tunteiden määritellä minua, voin olla mitä tahansa ja voin kokea mitä tahansa. Entä jos uskomukseni, että parisuhteet ovat työläitä, ei olekaan totta? Miten tuon uskomuksen muuttuminen vaikuttaisi ajatteluun ja toimintaan – muuttuisiko parisuhde? Entä jos sinun ei olekaan vuodesta toiseen pakko kärsiä? Entäs jos väsymys onkin vain tunne kehossa eikä koko minuutta määrittävä ominaisuus?

Voisiko ollakin mahdollista, että voisit oppia ajattelemaan, että olet ihana, energinen, voimakas ja ihan mitä tahansa haluatkaan olla? Voiko olla, että taakkojen kantamisen sijaan, onkin nyt sinun vuorosi nauttia?

Elämästäni nauttiminen tuli mahdolliseksi juuri sillä hetkellä, kun muistin taas, etten ole sama kuin mieleni tarinat minusta. Voin nauttia elämästäni aivan joka hetki, jos vain haluan niin. Mites sitten ne kuormittavat asiat? Niiden vaikutus vähenee, kun en anna pelkoon perustuvien ajatusteni velloa mielessä. ”Miten tässä käy, miten pitäisi tehdä, onko tässä järkeä, menenkö tuonne vai tuonne..” Niiden sijaan päätän keskittyä niihin ajatuksiin, jotka tuovat hyvää oloa, uskoa parempaan, luottamusta ja rakkautta.

Voin tehdä elämästäni nautittavaa juuri niillä voimavaroilla ja keinoilla, joita JUURI NYT on käytettävissä, kunhan en lukittaudu uskottelemaan, etten voi, koska sitä tätä ja tuota. Pelot, huolet ja murheet tulevat siitä, kun murehdimme menneitä tai huolehdimme tulevaa. Todellisuudessa emme voi olla missään muualla kuin juuri tässä. Meidän ei tarvitse juuri nyt tietää, miten pääsemme johonkin haluamaamme lopputulokseen edes huomenna tai vuoden päästä, mutta voimme tehdä parhaamme juuri nyt. Voit ottaa askeleen kohti unelmiesi elämää juuri nyt, muuttamalla ajatuksiasi ja murtamalla uskomuksesi. Kokeile ja tulet hämmästymään.

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Olen löytänyt luonnossa liikkumisen ja retkeilyn elämääni uudella tavalla. Toki olen viihtynyt luonnossa aiemminkin, käynyt kävelyillä ja retkillä, mutta luontosuhteeni on syventynyt. Koen, että liikun luonnossa tietoisempana siitä, että kuinka tervehdyttävä vaikutus sillä minuun on. Olen saanut uudenlaisen kosketuksen siihen, miten hyvää luonto ja metsä minulle tekevät.

Olen kävellyt polkua kyynelten sumentaessa silmäni. Olen istunut rannan suurimmalla kivellä tuijottamassa kaukaisuuteen, hengittänyt itseäni ehjemmäksi ja tuntenut kiven järkähtämättömyyden turvana allani. Olen antanut auringon häikäistä ja paistaa sydämeeni asti, valaisten koko olemukseni. Luonnossa on ollut tilaa kaikille tunnekokemuksilleni ja myös sille, että tunteet ovat saaneet tulla esiin sellaisenaan. Erityisesti, kun olen liikkunut luonnossa yksin, olen voinut antautua avoimemmin tunteilleni. Luonto ei arvota, luonto ei arvostele eikä millään tavalla kommentoi. Metsän suojassa itketyt itkut jäävät sinne ilman, että puut juoruaisivat niitä muualle tai nostaisivat ne esiin seuraavan herkän hetken tullessa.

cropped-luontomatkailu.jpg

Rakastan sitä, kun kävelen luonnossa ja yhtäkkiä huomaan jonkin pienen yksityiskohdan. Saatan pysähtyä, tarkastella tarkemmin ja pieni hymynkare poskillani jatkaa matkaani iloisena siitä, että huomasin jotain siinä hetkessä erityistä. Ohikulkiessani saatan koskettaa kädelläni heiniä, kuusenneulasia tai kelottuneen männyn sileää pintaa. Välillä huomaan keskittyväni vain siihen, etten kompastu polulla tai astu vesilammikkoon. Kun nostan katseeni, tulee koko kehoon olo, että saan avarampia näköaloja, en vain luontoon vaan koko elämääni.

Koen syvästi symbolisina puiden lomasta siivilöityvän valon ja puiden runkojen muodostamat varjot. Tunnen vahvasti myös luonnon rytmin. Loppukesän aikana aloin aistimaan, miten luonto hidastuu houkutellen myös minua hidastamaan tahtia, pysähtelemään enemmän ja kuuntelemaan kesän jäljiltä hiljenevää metsää. Minua kosketti ajatus, että miksi meidän ihmisten täytyy paahtaa syksy ja talvi samaa tahtia, vaikka luontokin houkuttelee meitä hiljentämään.

Luonnossa liikkuminen saa myös elämän toisenlaiseen järjestykseen. Koen, että parhaimmillaan päässä tapahtuu jokin intuitiivinen järjestyminen, joka selkeyttää ajattelua ja keventää oloa. Välillä näen vahvoja yhteyksiä luonnossa liikkumisen ja koko elämän kirjon välillä. Ne tunteet, joita luonnossa herää, yhdistyvät vahvasti siihen mitä koen myös arjessa. Ehkä juuri sen takia katseen nostaminen pois varpaiden kärjistä kohti laajempia näkymiä, tuntuu niin hyvältä. Jos elämässäni eksyn tuijottamaan vain jalkojani, tulee ikään kuin laput silmille, enkä näe kaikkea sitä kauneutta, mitä ympärilläni on.

Nykyisin ymmärrän antaa paljonkin arvoa sille, että luonto auttaa minua kohtaamaan tunteita, joita on vaikea kohdata. Jo itsessään luonnossa liikkuminen ja raitis ilma tekevät hyvää, mutta kun olen antanut luonnolle mahdollisuuden koskettaa syvemmältä, olen päässyt syvempään yhteyteen myös itseni kanssa. Metsän turva ja kallioiden järkkymättömyys ovat tuoneet minut lähemmäs omaa perusturvallisuuttani. Metsän syliin lasken huokaukseni ja annan tuulten ottaa ne mukaansa.

Onnellisuus on läsnäoloa

Kerroin Radio Suomen haastattelussa, että uskon monien meistä painivan riittämättömyyden tunteen kanssa tavoitellessaan onnea ja onnellisuutta. Vertailemme itseämme herkästi muihin ja sosiaalinen media muokkaa käsityksiämme siitä, millaista elämän pitäisi olla. Hyvin usein nostamme itse riman todella korkealle ja vaadimme itseltämme paljon ennen kuin sallimme itsemme olla onnellisia.

Asetamme mielessämme päämääriä, jotka liittyvät ehkä johonkin, mitä olemme jonkun muun nähneet toteuttavan tai jonka kuvittelemme olevan onnemme lähde. Etsimme usein onnea itsemme ulkopuolelta toivoen, että esimerkiksi jokin uusi tavara tai saavutus toisi meille onnen tunteen. Hyvin tavallista on myös odottaa, että joku toinen ihminen tekisi meidät onnelliseksi. Kun vain löytäisin kumppanin tai jos pomo muuttaisi käytöstään, niin olisin onnellinen. Kunhan etenen urallani, kunhan saan rahaa lisää, kunhan omistan hienomman auton…

teetä ja onnea

Minulla ei ole tarjota sinulle mitään yksinkertaista kaavaa onnellisuuteen ja ikuiseen onneen. Uskon kuitenkin, että vahva läsnäolo käsillä olevassa hetkessä sisältää avaimen siihen, minkä käsitämme olevan onnellisuutta. Tosiasia on, että olemme jokainen itse vastuussa onnellisuudestamme. On totta, ettemme voi täysin vaikuttaa kaikkeen ympärillämme ja käännellä universumin nappeja toteuttamaan kaikki toiveemme, mutta voimme hyvin paljon vaikuttaa esimerkiksi omiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jotka saattavat olla onnemme tiellä. Voimme hyvin paljon vaikuttaa ajatteluumme ja siihen, mihin keskitymme. Voimme vaikuttaa siihen, näemmekö onnen aiheet ympärillämme vai emme.


5 keinoa, joiden avulla voit lisätä onnellisuutta

1. Päätä harjoitella onnellisuuden kokemista. Ihmisen mielessä pyörähtää ajatuksia päivän aikana noin 60 000 ajatusta. Ala kiinnittämään ajatteluusi huomiota ja vaihda valittavat ajatukset mukavampiin. Jos huomaat valittavasi mielessäsi keskityt siihen, mikä on huonosti tai mitä et halua elämääsi, pysäytä itsesi ja kysy itseltäsi: mitä haluan?

2. Keskity tähän hetkeen. Opi menneestä, mutta älä raahaa sitä turhaan mukanasi. Tulevaisuus tulee vuorollaan, et voi elää sitä kuitenkaan kuin vain juuri silloin, kun se tulee, joten ainoa hetki, jossa voit elää ja kokea on juuri nyt.

3. Liiku luonnossa, ulkoile. Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu tekevät hyvää monila eri mittareilla mitattuna. Ihminen on eläin, joten luonto on sille luonnollisin ympäristö.

4. Lopeta tuomitseminen. Mielemme tai kuten jotkut kutsuvat egomme, on mielellään äänessä ja tuomitsee omien tekemistemme lisäksi myös muiden tekemiset. Naapuri pitää liian kovaa ääntä, työkaveri valittaa ja milloin mitäkin. Ota vastuu omasta olostasi ja pyri näkemään itsesi ja muut myötätuntoisemmin.

5. Ole kiitollinen. Kiitollisuus kasvattaa onnellisuutta. Vaikeuksien ja stressin keskellä unohdamme herkästi, kuinka monista asioista voimme olla kiitollisia.

Olen itse kokenut elämässäni todella raskaita asioita ja välillä hämmästynytkin vaikeuksien ja surujen keskellä, miten valtava voima mielellä on. Veljeni kuoli joitakin vuosi sitten ja pari päivää hänen kuolemansa jälkeen minut valtasi vahva onnen tunne siitä, että olen itse elossa ja voin elää elämääni eteenpäin. Pohdin tuolloin, että pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa onnestani, kun minun oletetaan olevan surun murtama. Totesin, että oma pieni onnen hetkeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen myös todella surullinen eikä se tarkoita sitä, etteikö veljeni olisi ollut minulle äärettömän tärkeä. Minulla oli uskomus siitä, millainen surevan ihmisen pitäisi olla ja yhtäkkiä oma kokemukseni kyseenalaisti tuon uskomuksen. Annoin itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse märehtiä surun keskellä koko ajan, vaan saan myös nauttia elämästä juuri nyt sen verran, kuin kulloinkin jaksan ja haluan. Surusta huolimatta ja osittain juuri sen takia pystyin näkemään elämäni tärkeitä ja kauniita asioita selkeämmin.

pienet_asiat_tuovat_onnen

Kuten jo totesin, uskon, että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan läsnäolosta tälle hetkelle. Juuri nyt voi olla tärkeää toinen ihminen ja hänen kohtaamisensa, kaunis maisema, juoksulenkki tai omien haaveiden toteuttaminen. Kun olemme murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta, voimme aidommin kohdata ja kokea tämän hetken.  Kuinka usein onneasi himmentää huoli tulevasta? Itselläni on ainakin mestarillinen tapa mennä ajatuksissani hurjasti eteenpäin ja miettiä, esimerkiksi että onnistuukohan tämä projekti nyt sitten lopulta kuitenkaan. Olen kuitenkin opetellut olemaan liiaksi keskittymättä siihen, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti on ja keskittynyt siihen, että tässä hetkessä voin tehdä voitavani ja nauttia matkasta.

Jos unohdat ajan, menneen ja tulevan, onko sinulla juuri nyt ongelmia tai huolia? Kun keskityt vahvasti tähän hetkeen, aidosti koet sen, mitä on käsillä, suuri osa taakoista menettää merkitystään. Voimme tarjota aivoillemme muutakin ajateltavaa kuin stressi, huolet, surut ja murheet. Voimme tarjota niille kauniita asioita, kohtaamisia ja yhteydentunnetta. Sinulla on mahdollisuus muokata ajatteluasi, pienin askelin suuntaan, jossa valitset murehtimisen sijaan läsnäolon. Voit oppia olemaan onnellinen myös hankalien asioiden keskellä.

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset.

surun kohtaaminen

Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin.

Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa.

Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.