Kategoria: Läsnäolo ja tasapaino

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Olen löytänyt luonnossa liikkumisen ja retkeilyn elämääni uudella tavalla. Toki olen viihtynyt luonnossa aiemminkin, käynyt kävelyillä ja retkillä, mutta luontosuhteeni on syventynyt. Koen, että liikun luonnossa tietoisempana siitä, että kuinka tervehdyttävä vaikutus sillä minuun on. Olen saanut uudenlaisen kosketuksen siihen, miten hyvää luonto ja metsä minulle tekevät.

Olen kävellyt polkua kyynelten sumentaessa silmäni. Olen istunut rannan suurimmalla kivellä tuijottamassa kaukaisuuteen, hengittänyt itseäni ehjemmäksi ja tuntenut kiven järkähtämättömyyden turvana allani. Olen antanut auringon häikäistä ja paistaa sydämeeni asti, valaisten koko olemukseni. Luonnossa on ollut tilaa kaikille tunnekokemuksilleni ja myös sille, että tunteet ovat saaneet tulla esiin sellaisenaan. Erityisesti, kun olen liikkunut luonnossa yksin, olen voinut antautua avoimemmin tunteilleni. Luonto ei arvota, luonto ei arvostele eikä millään tavalla kommentoi. Metsän suojassa itketyt itkut jäävät sinne ilman, että puut juoruaisivat niitä muualle tai nostaisivat ne esiin seuraavan herkän hetken tullessa.

cropped-luontomatkailu.jpg

Rakastan sitä, kun kävelen luonnossa ja yhtäkkiä huomaan jonkin pienen yksityiskohdan. Saatan pysähtyä, tarkastella tarkemmin ja pieni hymynkare poskillani jatkaa matkaani iloisena siitä, että huomasin jotain siinä hetkessä erityistä. Ohikulkiessani saatan koskettaa kädelläni heiniä, kuusenneulasia tai kelottuneen männyn sileää pintaa. Välillä huomaan keskittyväni vain siihen, etten kompastu polulla tai astu vesilammikkoon. Kun nostan katseeni, tulee koko kehoon olo, että saan avarampia näköaloja, en vain luontoon vaan koko elämääni.

Koen syvästi symbolisina puiden lomasta siivilöityvän valon ja puiden runkojen muodostamat varjot. Tunnen vahvasti myös luonnon rytmin. Loppukesän aikana aloin aistimaan, miten luonto hidastuu houkutellen myös minua hidastamaan tahtia, pysähtelemään enemmän ja kuuntelemaan kesän jäljiltä hiljenevää metsää. Minua kosketti ajatus, että miksi meidän ihmisten täytyy paahtaa syksy ja talvi samaa tahtia, vaikka luontokin houkuttelee meitä hiljentämään.

Luonnossa liikkuminen saa myös elämän toisenlaiseen järjestykseen. Koen, että parhaimmillaan päässä tapahtuu jokin intuitiivinen järjestyminen, joka selkeyttää ajattelua ja keventää oloa. Välillä näen vahvoja yhteyksiä luonnossa liikkumisen ja koko elämän kirjon välillä. Ne tunteet, joita luonnossa herää, yhdistyvät vahvasti siihen mitä koen myös arjessa. Ehkä juuri sen takia katseen nostaminen pois varpaiden kärjistä kohti laajempia näkymiä, tuntuu niin hyvältä. Jos elämässäni eksyn tuijottamaan vain jalkojani, tulee ikään kuin laput silmille, enkä näe kaikkea sitä kauneutta, mitä ympärilläni on.

Nykyisin ymmärrän antaa paljonkin arvoa sille, että luonto auttaa minua kohtaamaan tunteita, joita on vaikea kohdata. Jo itsessään luonnossa liikkuminen ja raitis ilma tekevät hyvää, mutta kun olen antanut luonnolle mahdollisuuden koskettaa syvemmältä, olen päässyt syvempään yhteyteen myös itseni kanssa. Metsän turva ja kallioiden järkkymättömyys ovat tuoneet minut lähemmäs omaa perusturvallisuuttani. Metsän syliin lasken huokaukseni ja annan tuulten ottaa ne mukaansa.

Onnellisuus on läsnäoloa

Kerroin Radio Suomen haastattelussa, että uskon monien meistä painivan riittämättömyyden tunteen kanssa tavoitellessaan onnea ja onnellisuutta. Vertailemme itseämme herkästi muihin ja sosiaalinen media muokkaa käsityksiämme siitä, millaista elämän pitäisi olla. Hyvin usein nostamme itse riman todella korkealle ja vaadimme itseltämme paljon ennen kuin sallimme itsemme olla onnellisia.

Asetamme mielessämme päämääriä, jotka liittyvät ehkä johonkin, mitä olemme jonkun muun nähneet toteuttavan tai jonka kuvittelemme olevan onnemme lähde. Etsimme usein onnea itsemme ulkopuolelta toivoen, että esimerkiksi jokin uusi tavara tai saavutus toisi meille onnen tunteen. Hyvin tavallista on myös odottaa, että joku toinen ihminen tekisi meidät onnelliseksi. Kun vain löytäisin kumppanin tai jos pomo muuttaisi käytöstään, niin olisin onnellinen. Kunhan etenen urallani, kunhan saan rahaa lisää, kunhan omistan hienomman auton…

teetä ja onnea

Minulla ei ole tarjota sinulle mitään yksinkertaista kaavaa onnellisuuteen ja ikuiseen onneen. Uskon kuitenkin, että vahva läsnäolo käsillä olevassa hetkessä sisältää avaimen siihen, minkä käsitämme olevan onnellisuutta. Tosiasia on, että olemme jokainen itse vastuussa onnellisuudestamme. On totta, ettemme voi täysin vaikuttaa kaikkeen ympärillämme ja käännellä universumin nappeja toteuttamaan kaikki toiveemme, mutta voimme hyvin paljon vaikuttaa esimerkiksi omiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jotka saattavat olla onnemme tiellä. Voimme hyvin paljon vaikuttaa ajatteluumme ja siihen, mihin keskitymme. Voimme vaikuttaa siihen, näemmekö onnen aiheet ympärillämme vai emme.


5 keinoa, joiden avulla voit lisätä onnellisuutta

1. Päätä harjoitella onnellisuuden kokemista. Ihmisen mielessä pyörähtää ajatuksia päivän aikana noin 60 000 ajatusta. Ala kiinnittämään ajatteluusi huomiota ja vaihda valittavat ajatukset mukavampiin. Jos huomaat valittavasi mielessäsi keskityt siihen, mikä on huonosti tai mitä et halua elämääsi, pysäytä itsesi ja kysy itseltäsi: mitä haluan?

2. Keskity tähän hetkeen. Opi menneestä, mutta älä raahaa sitä turhaan mukanasi. Tulevaisuus tulee vuorollaan, et voi elää sitä kuitenkaan kuin vain juuri silloin, kun se tulee, joten ainoa hetki, jossa voit elää ja kokea on juuri nyt.

3. Liiku luonnossa, ulkoile. Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu tekevät hyvää monila eri mittareilla mitattuna. Ihminen on eläin, joten luonto on sille luonnollisin ympäristö.

4. Lopeta tuomitseminen. Mielemme tai kuten jotkut kutsuvat egomme, on mielellään äänessä ja tuomitsee omien tekemistemme lisäksi myös muiden tekemiset. Naapuri pitää liian kovaa ääntä, työkaveri valittaa ja milloin mitäkin. Ota vastuu omasta olostasi ja pyri näkemään itsesi ja muut myötätuntoisemmin.

5. Ole kiitollinen. Kiitollisuus kasvattaa onnellisuutta. Vaikeuksien ja stressin keskellä unohdamme herkästi, kuinka monista asioista voimme olla kiitollisia.

Olen itse kokenut elämässäni todella raskaita asioita ja välillä hämmästynytkin vaikeuksien ja surujen keskellä, miten valtava voima mielellä on. Veljeni kuoli joitakin vuosi sitten ja pari päivää hänen kuolemansa jälkeen minut valtasi vahva onnen tunne siitä, että olen itse elossa ja voin elää elämääni eteenpäin. Pohdin tuolloin, että pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa onnestani, kun minun oletetaan olevan surun murtama. Totesin, että oma pieni onnen hetkeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen myös todella surullinen eikä se tarkoita sitä, etteikö veljeni olisi ollut minulle äärettömän tärkeä. Minulla oli uskomus siitä, millainen surevan ihmisen pitäisi olla ja yhtäkkiä oma kokemukseni kyseenalaisti tuon uskomuksen. Annoin itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse märehtiä surun keskellä koko ajan, vaan saan myös nauttia elämästä juuri nyt sen verran, kuin kulloinkin jaksan ja haluan. Surusta huolimatta ja osittain juuri sen takia pystyin näkemään elämäni tärkeitä ja kauniita asioita selkeämmin.

pienet_asiat_tuovat_onnen

Kuten jo totesin, uskon, että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan läsnäolosta tälle hetkelle. Juuri nyt voi olla tärkeää toinen ihminen ja hänen kohtaamisensa, kaunis maisema, juoksulenkki tai omien haaveiden toteuttaminen. Kun olemme murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta, voimme aidommin kohdata ja kokea tämän hetken.  Kuinka usein onneasi himmentää huoli tulevasta? Itselläni on ainakin mestarillinen tapa mennä ajatuksissani hurjasti eteenpäin ja miettiä, esimerkiksi että onnistuukohan tämä projekti nyt sitten lopulta kuitenkaan. Olen kuitenkin opetellut olemaan liiaksi keskittymättä siihen, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti on ja keskittynyt siihen, että tässä hetkessä voin tehdä voitavani ja nauttia matkasta.

Jos unohdat ajan, menneen ja tulevan, onko sinulla juuri nyt ongelmia tai huolia? Kun keskityt vahvasti tähän hetkeen, aidosti koet sen, mitä on käsillä, suuri osa taakoista menettää merkitystään. Voimme tarjota aivoillemme muutakin ajateltavaa kuin stressi, huolet, surut ja murheet. Voimme tarjota niille kauniita asioita, kohtaamisia ja yhteydentunnetta. Sinulla on mahdollisuus muokata ajatteluasi, pienin askelin suuntaan, jossa valitset murehtimisen sijaan läsnäolon. Voit oppia olemaan onnellinen myös hankalien asioiden keskellä.

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset.

surun kohtaaminen

Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin.

Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa.

Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.

Olen tässä ja nyt

Tässä hetkessä läsnäolo auttaa asettamaan mittasuhteisiin useita asioita elämässä. Ihminen ei ole läsnä, kun hän haikailee menneitä tai pohtii tulevia. Tässä hetkessä oleminen vapauttaa murehtimasta, koska tällä hetkellä, juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää.

Tämä hetki on lyhyt, mutta silti samalla kuin ikuisuus.

1.    Läsnäolo auttaa keskittymään tähän hetkeen.
Tämä hetki on kaikkein tärkein. Tässä hetkessä teet teot, joilla on merkitystä. Useimmilla meistä on toiveena, että olisimme enemmän läsnä läheistemme elämässä. Läsnä voi olla vain nyt, joten tee asialle jotain nyt, laita vaikka viesti jollekin tärkeälle ihmiselle!

2.    Läsnäolo rauhoittaa.
Keskittyessäsi tähän hetkeen, sinun ei tarvitse murehtia menneitä eikä huolehtia tulevaa. Voit rauhoittua siihen, mitä on juuri nyt meneillään. Jos tulevaisuus pelottaa, voit antaa niiden asioiden tulla omalla painollaan ja pyrkiä tekemään juuri tästä hetkestä mahdollisimman hyvän.

tennarit


3.    Läsnäolo auttaa näkemään vaihtoehtoja.
Kun olemme jumissa aiemmissa toimintatavoissamme, meiltä saattaa jäädä huomaamatta hyvä ratkaisu käsillä olevaan asiaan. Toisaalta, saatamme kuvitella tulevaan tilanteeseen vain yhden ainoan ratkaisun ja koemme epäonnistuneemme, jos ratkaisu ei toimikaan. Kun olemme läsnä ja annamme erilaisille ratkaisuille mahdollisuuden, saatamme saada tilanteisiin uudenlaisia vastauksia.

4.    Läsnäolo lohduttaa.
Vaikeassa elämäntilanteessa tässä hetkessä läsnäolo voi olla lohdutus. Juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää. Jos elämässäsi on menneisyydessä tapahtunut jotain ikävää, joka kalvaa jatkuvasti mieltäsi, sinulla on siitä huolimatta lupa, tässä hetkessä huokaista ja todeta, että keskittyessäsi esimerkiksi hengitykseesi voit edes silmänräpäyksen tuntea lohtua siitä, että juuri nyt mikään ei uhkaa sinua.

5.    Läsnäolo antaa aivoille lepohetken.
Aivojen hyrrätessä omaa rataansa, ajatusten myllätessä ja sisäisen puheen pulputtaessa, ihminen usein kaipaa sitä, että saisi aivot narikkaan tai ajatukset katkolle. Voit läsnäoloharjoitusten avulla luoda itsellesi hetkiä, jolloin aivot saavat lepoa. Jo muutaman minuutin rauhoittuminen tekee hyvää. Rentoutumisharjoituksilla ja meditaatiolla on tutkimuksissa todettu olevan ihmisen fysiologialle positiivisia vaikutuksia. Stressihormonitasot laskevat, verenpaine laskee ja keskittymiskyky paranee.

Voit olla läsnä lounaslautasen äärellä, haistellen, maistellen ja rauhassa pureskellen.

6.    Läsnäolo auttaa pääsemään irti menneistä.
Kun harjoittelet keskittymistä tähän hetkeen, tulet huomaamaan, että menneistä irrottautuminen helpottuu. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö menneet tapahtumat olisi sinulle merkityksellisiä, mutta et enää määrittele elämääsi ja olemistasi niiden kautta. Sinulle vapautuu mahdollisuus olla juuri sitä, mitä tällä hetkellä olet.

7.    Läsnäolo vapauttaa tulevaisuuden huolehtimisesta.
Kuinka paljon päivän aikana pohdit tulevia asioita? Kun pystyt keskittymään tähän hetkeen, voit saada hoidettua työtehtäväsi tehokkaammin tai ilmaisemaan itseäsi aidommin ihmissuhteissasi. Pelkäätkö ihmissuhteesi tilaa ja huolehdit tulevista? Yritä keskittyä siihen, mitä juuri nyt koet ja haluat ilmaista.

8.    Läsnäolo auttaa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on.
Hyväksyminen on sitä, että hyväksyt tilanteen olevan juuri nyt tämä ja sen herättävän sinussa tällaisia tunteita. Hyväksyessään ihminen ei arvota tai arvostele tapahtumia tai tunteita, vaan enemminkin toteaa niiden olemassaolon ja hyväksyy ne ikään kuin todeten: ”Ai tällaista tällä kertaa.” Hyväksyminen vapauttaa sinut negatiivisten ajatusten ketjulta ja ikävien tunteiden lietsomiselta. Kun pystyt edes hetkeksi vapauttamaan itsesi ikävistä tunteista, saat helpotusta oloosi. Helpotat itse oloasi ja otat itse vastuun omasta hyvinvoinnistasi. Pystyt siihen ilman muiden syyllistämistä tai ilman ulkoisiin asioihin purkamista.

Tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa voi harjoitella elämässään monin eri tavoin. Ohjeita monenlaisiin harjoituksiin löytyy helposti ja ihanaa on se, että voit harjoitella läsnäoloa omalla kotisohvalla, autossa tai työpalaverissa. Läsnäoloharjoitus voi olla meditatiivinen hengitysharjoitus, mutta yhtälailla voit olla läsnä lounaslautasen äärellä, haistellen, maistellen ja rauhassa pureskellen. Suhtaudu samaan tapaan koko elämääsi ja läsnäolo tulee lisääntymään!