Kategoria: Poimitut valinnat

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

Miten parantaa itsetuntemusta? Kuulen usein ihmisiltä kommentteja, etteivät he oikein tiedä, mitä heidän tarpeensa ovat tai mitä he elämältään haluavat. Kuulostaako tutulta? Uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus päästä paremmin kosketuksiin omaan itseen, kunhan annamme siihen mahdollisuuden.

Olen itse ollut useissa elämäntilanteissa ihan ulalla siitä, mitä todella haluan. Parempi itsetuntemus on paljastanut tarinoita ja uskomuksia, joiden päälle olen elämääni rakentanut. Niiden löytymisen myötä olen saanut paremmin yhteyden siihen, millaista elämää haluan, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mitä rajaan pois elämästäni.

Haluan esitellä sinulle nyt kolme keinoa, joilla voit parantaa itsetuntemustasi ja saada paremmin yhteyden siihen, millainen todella olet. Olen itse saanut näistä paljon apua matkallani ja toivon, että niistä olisi hyötyä myös sinulle.

1. Keskustele ihmisten kanssa, jotka koet erilaiseksi kuin sinä

Kuuntele tarkasti, miten he kokevat maailman, miten he puhuvat tunteista ja olemisestaan. Saatat huomata, että jonkun ajatukset resonoivat ja herättävät sinut ajattelemaan, että tuoltahan minustakin tuntuu. Tai noin minäkin haluaisin asioiden todella olevan. Toisen sanoittaessa tuntojaan, saattavat silmäsi avautua myös ongelmille, joita elämässäsi on. Saatat kuulla toisen sanoissa totuutta itsestäsi, joka ei kuitenkaan vielä näy käytännössä. Harmittavan usein, sisimpämme ja se miten elämme eivät vastaa toisiaan. Sen sijaan, että jäisit miettimään, että ei tuollainen ole minulle mahdollista, mieti, miten voisit sallia ja saada itsellesi niitä asioita, jotka toisen sanoissa kaikuvat tutuilta.

Joskus tällainen keskustelu voi avata todella tärkeitä oivalluksia. Kuunnellessani vahvasti yksinoloon kaipaavaa ystävääni tajusin, että hänen kuvauksensa oman tilan tarpeesta olivat hyvin tuttuja ajatuksia myös minulle. Palasia alkoi loksahdella paikoilleen, kun tajusin, että todellisuudessa yksinolon tarpeeni on aika suuri. Yhtäkkiä sain ymmärrystä siihen, miksi sosiaalinen työ lastensuojelulaitoksessa oli saanut minut kuormittumaan niin vahvasti. Vahvat riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet olivat töissä läsnä ja välillä epäilin jopa ammattitaitoani.

askeleet

Kun käytin sosiaalisuuteni töissä loppuun, minulla ei ollut jaksamista ihmissuhteisiini, en aina vastannut ystävien puheluihin ja tapasin heitä harvoin. Parisuhteessa pinnani oli lyhyt enkä jaksanut ottaa vastaan ristiriidoista tulevaa kuormitusta. Intensiivinen asiakastyö vaikeiden aiheiden parissa ja ajoittainen voimakas ärsyketulva äänekkäissä ja hektisissä tilanteissa on ollut minulle yksinkertaisesti liikaa. Tämän ymmärtäminen on tehnyt minut myötätuntoisemmaksi itseäni kohtaan ja tekemään muutoksia elämäni eri osa-alueilla.

2. Anna itsellesi aikaa ja järjestä mahdollisuuksia yksinoloon

Kun hääräämme arjen pyörityksessä, meille ei jää mahdollisuutta kuulla sitä, mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Syvimpien tuntojen avautuminen vaatii aikaa ja tilaa, joten tarvitset näitä mahdollisuuksia useammin kuin kerran kuussa. Voin melkein kuulla, miten joku sanoo, ettei tämä ole mahdollista, koska on lapset, työ, harrastukset ja kotityöt. Joku viisas on todennut, että jos sinulla ei ole aikaa meditoida kymmentä minuuttia, meditoi tunti.

omaa aikaa

Olen sitä mieltä, että mitä ruuhkaisemmaksi olemme elämämme järjestäneet, sitä suurempi tarve on järjestää aikaa myös itselle ja yksinoloon. Suosittelen myös, että käytät tuon ajan todella itsesi kuuntelemiseen etkä esimerkiksi somessa pörräilyyn. Jo 15 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään. Tuon hetken voit ottaa esimerkiksi juuri ennen nukahtamista, jos sen järjestäminen on muuten vaikeaa. Tai jos käyt lenkillä, älä laitakaan kuulokkeita korville, vaan lenkkeile omien ajatustesi seurassa.

Vaikka moni meistä haaveilee, että saisi olla edes hetken rauhassa, niin yksinolo voi kuitenkin tuntua oudolta. Usein kuulee esimerkiksi äitien kertovan sitä, että yksinollessa jaksoi sohvalla istua ehkä viisi minuuttia ja sitten pitikin rueta jo touhuamaan, kun oli vaan niin kummallista. Tekemättömyys ja hiljaisuus saattavat tuntua alkuun epämiellyttäviltä, mutta se kertoo siitä, että aivosi ovat jo ohjelmoituneet valtavaan ärsykepommitukseen.

Aivoihin on muodostunut vahvat yhteydet ”hyperaktiivisuudesta” ja koska ihmisen keho yrittää aina toimia energiaa säästäen, se yrittää pakottaa sinut palaamaan vanhaan aktiiviseen toimintatapaan. Kun olet tästä tietoinen, voit määrätietoisesti pitää huolen näistä rauhoittumisen hetkistä ja opettaa aivoja olemaan toisin. Vähitellen hiljaiset hetket muuttuvat helpommiksi ja alat suorastaan kaivata niitä. Jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua neurotieteilijä Joe Dispenzan kirjoihin ja haastatteluihin.

3. Kuuntele, mitä kehosi haluaa sinulle kertoa

Kehomme säilöö elämän aikana uskomattoman määrän informaatiota sekä hyvässä että pahassa. Ikävät kokemukset, piilotellut tunteet, traumat ja pelot kätkeytyvät kehoon luoden sinne jäykkyyksiä, kiputiloja, sairauksia sekä erilaisia epämääräisiä tunnetiloja. Monissa sananlaskuissa piilee tähän liittyen viisauksia: Kantaa huolia harteillaan, jokin tapahtuma tulee iholle, selkä pettää (kuorman alla), sydän särkyy, sappi kiehuu, ihan vain muutamia mainitakseni.

hengittäminen

Voit miettiä kehosi jännityksiä myös siinä valossa, että mikä tunnetila saa sinut esimerkiksi jännittämään hartiat tai kipuilevan alaselän. Ehkä tunnet tuota tunnetta huomaamattasi ja se ikäänkuin odottaa jäykistyneessä lihaksessa sitä, että antaisit tilaa sen huomioimiselle. Jos harrastat joogaa tai jotain muuta venytyksiä sisältävää lajia, voit tehdä harjoituksen myös tietoisena kehossa heräävistä reaktioista. Nouseeko jotain lihasta venyttäessä pintaan jokin tunne?

Olen itse saanut joskus todella jäykkää lihasta venytellessäni vahvan yhteyden kiukkuun ja vihaan. Annoin kivun tuntua lihaksessa ja samalla sähisin ja pihisin ulos tunnetta, joka oli ilmiselvästi jäänyt tuntematta silloin, kuin olisi ollut sen aika. Itse tein tämän ollessani yksin kotona, mutta toki voit kokeilla, millaisen säväyksen tällainen tunteelle antautuminen antaa ohjatulla venyttelytunnilla! 😉

Tärkeintä paremman itsetuntemuksen saavuttamisessa on se, että aidosti ja rehellisesti kuulet sen, mitä sisimmässäsi haluat. Mitä sydämesi puhuu, mikä tuntuu kehossa oikealta? Joskus pelko, ikävät kokemukset tai väsymys saattavat vääristää ajatuksia. Siitäkin syystä tarvitsemme aitojen viestien kuulemiseksi apua, aikaa ja tilaa sekä myös uskallusta. Ihan aina ei mielen tai kehon sopukoista nouse kovin mukavia juttuja käsittelyyn, mutta sekin tulee sitten tarpeeseen. Luota itseesi ja sisäiseen viisauteesi.

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Mitä on elämän yksinkertaistaminen?

Oletko miettinyt, että voisiko elämä olla yksinkertaisempaa? Minä olen, useita kertoja, useiden vuosien ajan. Yksinkertaistaminen on yleensä tarkoittanut minulle tavaroiden karsimista ja vähentämistä. Luulen, että tämä on useimmilla ensimmäisenä mielessään, kun he kaipaavat elämäänsä selkeyttä ja yksinkertaisuutta.

Oletko pysähtynyt miettimään, mitä haluat yksinkertaistamisella saavuttaa? Yleensä toimintaamme ja halujamme ohjaa pyrkimys saada kokea jotain tunnetta. Mitä tunnetta kaipaat halutessasi karsia turhaa? Viime kuukausina olen itse miettinyt, mitä tavoittelen sillä, että haluan yksinkertaisemman elämän. Mitä syvemmälle olen tunteisiini sukeltanut, sitä selkeämmin näen, että kaipaus yksinkertaisuuteen on samalla myös kaipausta turvaan ja varmuuteen. Mitä selkeämmät palaset minulla on elämässä, sen varmemmalta elämä tuntuu.

elämän yksinkertaistaminen

Kokisinko oloni turvallisemmaksi, jos vähentäisin tavaraa niin, ettei kaapeissani ja varastossa lojuisi mitään ylimääräistä? Voisin tuntea itseni varmemmaksi, kun tietäisin, missä tavarani ovat ja mitä omistan, mutta elämäni ei muuttuisi sen helpommin ennustettavaksi kuin aiemminkaan.


Uskon, että pursuilevat kaapit ja kasvavat tavararöykkiöt sitovat meidän energiaa niin paljon, että niistä eroon pääseminen luo tunnetta kontrollista. Järjestäessäni kotiani, pystyn kontrolloimaan edes jotain osa-aluetta elämässäni. Tähän tiivistyy mielestäni paljon: haluamme kokea pitävämme elämän hallinnassa ja kontrollissa. Elämän eri osa-alueiden luomassa kuormituksessa tavaroiden järjestäminen saattaa tuntua helpommin järjestettävältä ja kontrolloitavalta kuin vaikka ihmissuhteet. Eri asia sitten on, että tarvitseeko elämää ylipäätään kontrolloida, mutta se on jo oma aiheensa.

Elämää voi tarkastella sen kaikilta osa-alueilta kuten ylipursuilevaa varastoa.

Mistä elämäni oikein koostuu? Mitä on liikaa? Itselleni elämän yksinkertaistaminen on muuttunut entistä enemmän kokonaisvaltaiseksi karsimiseksi. Lopetin syksyn aikana oman sivutoimisen yritystoimintani, koska koin, että siihen liittyvät velvoitteet ja jatkuvat paine ideoida ja toteuttaa uutta, vei minulta enemmän kuin antoi. Olen tehnyt tietoisia päätöksiä olla ottamatta vastaan tarjottuja uusia keikkahommia tai suorittamatta tänä syksynä opintoihin liittyvää harjoittelua. Tavoitteenani on ollut raivata elämääni tilaa niille asioille, jotka todella merkitsevät ja voimaannuttavat.

tanssi

Elämän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen tarkoittavat minulle omien arvojen mukaan elämistä.




Mitä paremmin tunnen itseni ja sen, mitä elämässä todella haluan, sen helpompi minun on rajata ulkopuolelle ne asiat, jotka eivät vastaa sen hetkisiä arvoja ja tarpeita. Tavaroiden osalta se tarkoittaa sitä, että rajaan ulkopuolelle ne, joille ei ole käyttöä ja joista en pidä.

Ihmissuhteissa se on viime kuukausina tarkoittanut sitä, että olen viettänyt paljon aikaa itsekseni, sillä olen kokenut tarvitsevani aikaa kuulla omaa sisintäni paremmin. Fyysisen hyvinvoinnin osalta olen tehnyt valintoja olla lähtemättä kaikkein repivimpiin treeneihin, koska koen juuri nyt tarvitsevani enemmän ulkoilua ja lempeää liikettä. Työn ja opiskelujen osalta olen keskittynyt opintoihini ja kuten kerroin, luopunut itseäni liikaa kuormittavasta yrittäjyydestä.

Olen ollut aiempaa tarkempi siinä, että en heittäydy kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin, vaan vain niihin, joista on todella tullut tunne, että tästä polusta seuraa hyvää. Elämäni on selkeytynyt ja muuttunut vähitellen yksinkertaisemmaksi.

Mieti, että mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi aidosti tärkeimpiä ja mitä Sinä haluat tehdä. Kuuntele itseäsi tarkasti, sillä helposti mielemme alkaa selittää erilaisia juttuja, mitä pitää tehdä tai mitä täytyisi elämään sisältyä. Kaivele nyt kuitenkin sitä, mitä sinä aidosti haluat. Ymmärrä, että monet ”pitäisi” -ajatukset ovat vahvoja uskomuksiamme siitä, mitä kuvittelemme, että elämän kuuluisi olla. Uskomukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole totta.

Olen itse penkonut uskomattoman määrän pitäisi -ajatuksiani ja todennut, että monet niistä vievät minua suuntaan, johon en halua mennä. Miksi pitäisi omistaa auto? Miksi pitäisi tehdä täyttä työaikaa? Miksi pitäisi joka päivä saada jotain järkevää aikaiseksi? Miksi pitäisi selitellä omaa aktiivisuuttaan? Olen opintovapaalla ja välillä huomaan painetta siinä, kun päiväni tuntuvat lipuvan ilman, että saisin mitään erityistä aikaiseksi. Ikäänkuin olisin jollekin tilivelvollinen, miten aikani käytän tai kuinka tehokas olen.

Luulen, että tehokkuuteen liittyvät uskomukset ovat monilla muillakin vahvassa. Uskon kuitenkin, että elämä yksinkertaistuu, kun uskallamme kyseenalaistaa noita uskomuksia ja päästää irti jutuista, jotka eivät vastaa arvojamme.

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Hoitava metsä vahvistaa luontoyhteyttä

Olen löytänyt luonnossa liikkumisen ja retkeilyn elämääni uudella tavalla. Toki olen viihtynyt luonnossa aiemminkin, käynyt kävelyillä ja retkillä, mutta luontosuhteeni on syventynyt. Koen, että liikun luonnossa tietoisempana siitä, että kuinka tervehdyttävä vaikutus sillä minuun on. Olen saanut uudenlaisen kosketuksen siihen, miten hyvää luonto ja metsä minulle tekevät.

Olen kävellyt polkua kyynelten sumentaessa silmäni. Olen istunut rannan suurimmalla kivellä tuijottamassa kaukaisuuteen, hengittänyt itseäni ehjemmäksi ja tuntenut kiven järkähtämättömyyden turvana allani. Olen antanut auringon häikäistä ja paistaa sydämeeni asti, valaisten koko olemukseni. Luonnossa on ollut tilaa kaikille tunnekokemuksilleni ja myös sille, että tunteet ovat saaneet tulla esiin sellaisenaan. Erityisesti, kun olen liikkunut luonnossa yksin, olen voinut antautua avoimemmin tunteilleni. Luonto ei arvota, luonto ei arvostele eikä millään tavalla kommentoi. Metsän suojassa itketyt itkut jäävät sinne ilman, että puut juoruaisivat niitä muualle tai nostaisivat ne esiin seuraavan herkän hetken tullessa.

cropped-luontomatkailu.jpg

Rakastan sitä, kun kävelen luonnossa ja yhtäkkiä huomaan jonkin pienen yksityiskohdan. Saatan pysähtyä, tarkastella tarkemmin ja pieni hymynkare poskillani jatkaa matkaani iloisena siitä, että huomasin jotain siinä hetkessä erityistä. Ohikulkiessani saatan koskettaa kädelläni heiniä, kuusenneulasia tai kelottuneen männyn sileää pintaa. Välillä huomaan keskittyväni vain siihen, etten kompastu polulla tai astu vesilammikkoon. Kun nostan katseeni, tulee koko kehoon olo, että saan avarampia näköaloja, en vain luontoon vaan koko elämääni.

Koen syvästi symbolisina puiden lomasta siivilöityvän valon ja puiden runkojen muodostamat varjot. Tunnen vahvasti myös luonnon rytmin. Loppukesän aikana aloin aistimaan, miten luonto hidastuu houkutellen myös minua hidastamaan tahtia, pysähtelemään enemmän ja kuuntelemaan kesän jäljiltä hiljenevää metsää. Minua kosketti ajatus, että miksi meidän ihmisten täytyy paahtaa syksy ja talvi samaa tahtia, vaikka luontokin houkuttelee meitä hiljentämään.

Luonnossa liikkuminen saa myös elämän toisenlaiseen järjestykseen. Koen, että parhaimmillaan päässä tapahtuu jokin intuitiivinen järjestyminen, joka selkeyttää ajattelua ja keventää oloa. Välillä näen vahvoja yhteyksiä luonnossa liikkumisen ja koko elämän kirjon välillä. Ne tunteet, joita luonnossa herää, yhdistyvät vahvasti siihen mitä koen myös arjessa. Ehkä juuri sen takia katseen nostaminen pois varpaiden kärjistä kohti laajempia näkymiä, tuntuu niin hyvältä. Jos elämässäni eksyn tuijottamaan vain jalkojani, tulee ikään kuin laput silmille, enkä näe kaikkea sitä kauneutta, mitä ympärilläni on.

Nykyisin ymmärrän antaa paljonkin arvoa sille, että luonto auttaa minua kohtaamaan tunteita, joita on vaikea kohdata. Jo itsessään luonnossa liikkuminen ja raitis ilma tekevät hyvää, mutta kun olen antanut luonnolle mahdollisuuden koskettaa syvemmältä, olen päässyt syvempään yhteyteen myös itseni kanssa. Metsän turva ja kallioiden järkkymättömyys ovat tuoneet minut lähemmäs omaa perusturvallisuuttani. Metsän syliin lasken huokaukseni ja annan tuulten ottaa ne mukaansa.