Naisen ja miehen voima

Uskotko, että voimasi on sinussa koko ajan läsnä? Ymmärrätkö, että se on rakkautta itseäsi kohtaan, mahdollistaa turvan ja luo luottamusta elämääsi?

Naistenpäivänä pysähdyin miettimään elämäni hetkiä, jolloin mies on musertanut voimaani. Olen pohtinut näitä ennenkin ja ymmärrän vastuuni: Minä olen antanut siihen mahdollisuuden. En ole tuntenut omaa voimaani, vaan olen etsinyt sitä epätoivoisesti suunnasta ja toisesta ymmärtämättä, että kannan sitä mukanani koko ajan. Tällaisista lähtökohdista olen päätynyt tilanteisiin, joissa olen ollut vastakkain miehen kanssa, joka aistii voiman ja kokee sen uhkana. Tällöin voimaa ei ole kunnioitettu, vaan sitä on hyväksikäytetty, muserrettu, tallottu ja vähätelty. Vastuuttomasti ja rajattomasti minua kohtaan on toiminut niin mies kuin minä itse.

Minulla on ollut elämäni aikana useita parisuhteita, joten monenlaisia kokemuksia on tullut kohdatuksi. Aiemmin häpesin suhdehistoriaani, mutta olen alkanut ymmärtämään, että nekin kokemukset voin kääntää voimavarakseni. Niiden avulla olen saanut tarkemman kuvan siitä, kuka olen, millainen on voimani ja millainen olen naisena. On toki tavallaan surullista, että tuo voima ja omat rajat on pitänyt etsiä monien haavojen kautta, mutta ehkä se on myös aika tavallista. Usein ihmiset löytävät itsestään uuden ulottuvuuden kohdattuaan jotain todella syvältä koskettavaa.

Uhrautuminen rikkoo rajoja

Juttelin jokin aika sitten ystäväni kanssa parisuhteista ja hän kertoi päässeensä eräästä miehestä yli vasta sitten, kun oli kuvainnollisesti ottanut turpaansa tarpeeksi pahasti. Hän oli tajunnut, että on antanut kohdeltavan itseään huonosti jo pidemmän aikaa, hän oli roikkunut toisessa ja yrittänyt miellyttää monin eri tavoin, jotta toinen rakastaisi. Hän uhrasi elämästään paljon toisen eteen ja ”palkinnoksi” tuli huonoa kohtelua ja lopulta ero.

Uskon, että useimmat meistä on joutunut kokemaan rajuja sydänsuruja. Ja korostan, että niitä voi kokea myös ollessaan parisuhteessa. Pahimmillaan suhteen päättyminen voi suistaa elämän raiteiltaan. Mitä enemmän on uhrannut omaa hyvinvointiaan toisen eteen tai mitä enemmän on rakentanut elämäänsä toisen varaan, sitä rajumpi pudotus on. On aika raakaa, että myös irtautuminen pahoinvoivasta suhteesta voi todella repiä sisuskaluja. Kun on antanut oman voimansa toisen käsiin ja sallinut tavalla tai toisella toisen toistuvasti ylittää rajat, voi parisuhteen päättyminen musertaa palasiksi sydämen lisäksi itsetunnon ja elämän rakenteet.

Tiedän omasta kokemuksestani ja lukemattomista läheltä seuratuista erokokemuksista käsin, että palasien kerääminen voi viedä aikaa vuosiakin. Aina ei saa kasattua itseään samanlaiseksi kuin ennen eroa, mutta miksi pitäisi? Traumat ja rajut kokemukset muuttavat hermostoamme, joten samanlaiseksi palaaminen on mahdotonta. Tärkeämpää on miettiä, millaisista palasista haluan itseni nyt koota? Mitä haluan elämäni, rajojeni ja rakkauteni olevan? Miten voisin olla aidommin minä, rehellisempi itselleni ja sitä kautta mahdolliselle tulevalle kumppanille? Miten otan oman voimani takaisin itselleni?

Kuinka voin vahvistaa omia rajojani?

Kun mietit suhdehistoriaasi taakse päin, tunnistat varmasti hetkiä, jolloin sinulla on ollut huono olla. Saatko muistoistasi selvää, miksi sinulla oli niin paha olla? Tunnistatko, millä tavoin rajojasi on tuolloin rikottu? Kun tunnistat ne kohdat, joissa rajasi on ylitetty, saat kiinni myös siitä, missä rajasi todennäköisesti ovat myös nyt. Kun tunnistat rajasi, saat yhteyden omaan voimaasi. Vaikeampi kysymys onkin, että uskallatko käyttää tuota voimaasi? Itselläni on ollut haasteena se, että vaikka olisin tunnistanut rajani, olen saattanut pelätä loukkaavani toista enkä ole uskaltanut puolustaa rajojani. Eli en ole uskaltanut käyttää omaa voimaani.

Joskus yhteys omaan voimaan täytyy hakea sisuuntumisen kautta. Itselläni tämä on toiminut niin, että olen miettinyt tilanteita, joissa olisi pitänyt asettaa rajoja ja sanoitan noita tilanteita mielessäni tai vaikka kirjoittamalla uudelleen. Annan sen kiukun nousta, joka olisi pitänyt uskaltaa näyttää tuolloin. Tämä on minulle vaikeaa. Huomaan, että oma konfliktien pelko sekä kiukun ja vihan kokeminen kielletyiksi tunteiksi, blokkaavat jopa mielikuviani nopeasti. Mutta opettelen askel askeleelta tuntemaan myös kiukkuni. Mielessäni voin olla vaikka kuinka vihainen jollekin menneisyyden tapahtumalle ja voin sanoa toiselle suorat sanat juuri niillä sanankäänteillä kuin kehosta nousee.

Olen myös huomannut, että koska olen ollut myös uhkaavissa tilanteissa, on tärkeää, että koen myös ne uudelleen. Tunnen pelon, hämmennyksen ja myös niistä nousevan vihan eli normaalin puolustusreaktion. Omiin toimintatapoihini ei ole kuulunut uhkaa kohdatessa hyökätä, vaan joko lamaantua tai paeta. Mielikuvissani minulla on mahdollisuus puolustautua eri tavalla kuin tuolloin. Kun koen voimani ja rajani uudella tavalla, voin toimia uudella tavalla myös tulevaisuudessa. Voimaannun.

Lopuksi vielä kokoelma keinoja, joilla voit vahvistaa omaa voimaasi

  • Tunnista hetket ja asiat, jotka eivät ole vahvistaneet hyvinvointiasi.
  • Tunnista hetket, joissa olet luopunut voimastasi tai antanut periksi rajoistasi. Olet saattanut antaa päätösvallan toiselle asiassa, johon sinulla olisi selkeä mielipide tai suostunut kohteluun, joka tuntuu pahalta.
  • Kuvittele menneisyyden hetket uudelleen ja kirjoita konkreettisesti tai mielessäsi niistä uutta tarinaa. Nyt sinulla on mahdollisuus sanoittaa tilanteet uusiksi ja vahvistaa käsitystä rajoistasi ja voimastasi.
  • Huomaa hetket, jolloin voit asettaa rajoja.
  • Opettele pitämään päätöksistäsi ja rajoistasi kiinni. Kirjoita vaikka etukäteen itsellesi istuvia lauseita, joilla voit osoittaa toisille, missä rajasi menevät. ”Tänään ei sovi minulle…, olen ajatellut toimia toisin…, minusta tuntuisi hyvältä…, minulla on muita suunnitelmia.., minusta tämä tuntuu ikävältä/hyvältä…”
  • Pidä kiinni rajoistasi ja huolehdi omasta hyvinvoinnistasi. Älä lannistu, vaikka tämä voi vaatia opettelua.

Omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinni pitäminen tuo elämääsi sisäisen turvan tunnetta. Kun luottamuksesi itseesi ja voimaasi kasvaa, uskallat olla rennommin myös muiden seurassa. Luottamuksesi elämään kasvaa. Rajoista kiinni pitämisessä on kyse terveestä tavasta käyttää vihaa. Pahimmillaan viha rikkoo ja syö voimaa, mutta terveiden rajojen asettamisen kautta viha suojelee rakkautta, jota sisälläsi kannat. Rakkautta itseäsi kohtaan. Kun koet olevasi turvassa, uskallat aidommin olla läsnä tässä hetkessä toisille ja itsellesi. Turvasta käsin uskallat kokea tunteesi ja ne ovat sinulle viestejä myös rajoista huolehtimiseen. Kun huolehdit turvasta ja rakkaudestasi itseäsi kohtaan, pystyt avautumaan ja välittämään niitä myös muille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *