Avainsana: azorit

Azorit – yhden unelman täyttymys

Päätin, että kirjoitan kesän aikana väläyksiä elämästäni Azoreilla, tuumailuistani Sao Miguelin saarella. Opiskelen restonomiksi ja halusin tehdä yhden työharjoitteluni ulkomailla, koska elämäntilanteeni mahdollistaa sen. Lähdin matkaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja tarkoitukseni on palata Suomeen syyskuun loppupuolella.

Miksi Azoreille?

Monet ovat kysyneet minulta, että miksi juuri Azorit. Ensimmäisen kerran, ehkä kahdeksan vuotta sitten, löysin Azorit jostain matkaoppaasta. Ihastuin maisemiin ja siitä lähtien on sydämessäni kytenyt toive päästä kokemaan nämä ihmeelliset saaret. Jossain vaiheessa vuosien varrella ajatus syventyi siihen, että haluan viettää Azoreilla pidemmän ajanjakson, lomaviikon sijaan kuukausia. En vieläkään tiedä miksi niin pitkään, mutta ehkä syyskuun lopulla Suomeen palatessani, tiedän syyn.

Azorit sopivat kohteeksi minulle myös ilmastonsa vuoksi. Täällä on kesällä lämmin, mutta ei sellainen kuiva helle kuten esimerkiksi Välimeren maissa. Aurinko on täällä voimakas ja olen saanut huomata sen jo ensimmäisten viikkojen aikana. Tuntuu suorastaan, että kasvoni saavat väriä pilvisenäkin päivänä! Ilmaston kosteus oli hiukan yllätys, vaikka tiesin odottaa sitä. Ensimmäiset päivät olivat sateisia, joten tuntui, että kaikkialla on märkää ja esimerkiksi lenkkivaatteet kuivuivat varjoisassa paikassa ulkona pari päivää. Vähitellen alan kuitenkin tottua siihen, että vaatteet voivat ajoittain tuntua hiukan nihkeiltä päällä, vaikka olisivat kuivia. Ja koska kesä lämpenee, myös ilman kosteuden vaikutus muuttuu.

Luonto on täällä aivan uskomaton. Maisemat hämmästyttävät upeudellaan joka päivä: meri, tulivuorien kraatereiden jyrkät seinämät, mutkikkaat vuoristotiet, suuret peltoaukeat ja käsittämättömän vehreä luonto. Pääsin jo ensimmäisen viikon aikana moniin luontopaikkoihin, osana työharjoitteluani ja osittain omin päin tutkien. Nautin luonnosta kaikilla aisteillani. Ihan jo vain meren pauhun kuuleminen on ollut sykähdyttävää. En tiennyt, että valtameri voi pitää sellaista ääntä. Nyt, kun olen löytänyt hienoja paikkoja, tiedän minne mennä ennen iltavuoroja oleskelemaan ja nauttimaan luonnosta.

Toiveita, tavoitteita ja odotuksia

Vaikka ensisijainen syy olemiselleni täällä on opiskeluihin liittyvä työharjoittelu, koen, että tähän liittyy myös paljon muutakin. Toivon, että välimatka arkisiin kuvioihini Suomessa antaa minulle hyvää perspektiiviä siihen, mitä haluan elämässäni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni näin pitkän aikaa poissa Suomesta ja myös se on herättänyt erilaisia tuntemuksia.

Ihan ensimmäisinä päivinä koin painetta, että minun täytyisi olla koko ajan menossa, tutkia saaren eri sopukoita ja ottaa jokaisesta hetkestä mahdollisimman paljon irti. Oli kuitenkin pakko muistuttaa itselle, että nyt en ole lomamatkalla ja minulla on viikon tai kahden sijaan lähes 14 viikkoa aikaa tutkia paikkoja ja kerätä kokemuksia. Välillä, kuten tänään, on vietettävä myös ns. kotipäiviä, pestävä pyykkiä, laitettava ruokaa ja ihan vaan oleskeltava ihan kuin kotonakin. Tänään minulla on luvassa iltavuoro vastaanotossa, jossa tapaan asiakkaita ja välillä pystyn myös keskittymään yrityksen markkinointiin liittyviin tehtäviini.

Harjoitteluohjaajani on joogaopettaja ja hän pitää tunteja useita kertoja viikossa. Suomessa sain itseni joogatunneille yleensä korkeintaan kerran viikossa. Nyt olen jo pelkästään ensimmäisen viikon aikana ollut joogassa neljä kertaa. Pääsen syventämään harjoitustani ja alan huomata, miten kehon avautuminen alkaa vähitellen avaamaan myös energiaani ja tunteitani. Olen iloinen, että ohjaajalleni energiatyöskentely ja henkinen harjoitus ovat luonteva osa yrityksen toimintaa. Olen vuosien ajan peitellyt tätä osaa itsessäni ja kokenut vaikeaksi integroida sitä jokapäiväiseen elämääni. Nyt näen ja koen esimerkkejä siitä, kuinka esimerkiksi reiki-energiaa voi käyttää myös tukemaan asiakastyötä. Käymme hedelmällisiä keskusteluja mm. yrittäjyyden herättämistä tunteista ja tunteiden kohtaamisen vaikeudesta. Samat kysymykset kuin Suomessa, askarruttavat ihmisiä täälläkin.

Asettuminen ja koti-ikävä

Nyt on tullut todella konkreettisesti näkyväksi, kuinka paljon muutokset voivat kuormittaa. Kun kaikki on uutta: ympäristö, ilmasto, ruoka ja ihmiset, voi tuntea itsensä uskomattoman väsyneeksi, vaikka ei olisi päivän aikana mukamas tehnyt juurikaan mitään erityistä. Sadepäivänä palelevat varpaat, sosiaalisuuskiintiö täynnä, väsyttäisi ja olisi oikeastaan nälkäkin ja kuitenkin jostain täytyy repiä voimia keskusteluihin vieraalla kielellä… silloin voi alkaa tuntumaan, että olisi mukavampi olla kotona, mököttämässä omassa rauhassa. Päiväunet, tarpeeksi omaa aikaa ja riittävästi hyvää ruokaa auttoivat haastavimpien aloituspäivien ohi.

Rannat ovat täynnä laavakiveä <3

Viljattoman ja sokerittoman ruokavalioni noudattaminen ontui täällä pahasti ensimmäisen viikon aikana. Huomasin kehossa, ettei paikallisten suosima valkoinen leipä varsinaisesti parantanut oloani. Sama vaikutus oli sokerisilla herkuilla. Vähitellen ruokavalio alkaa asettumaan tuttuihin uomiinsa. Täällä hedelmät on kuitenkin niin tuoreita ja lähellä tuotettuja, että niitä olen syönyt kohtuudella, vaikka makeita ovatkin. Ruokavalion vaikutukset jaksamiseen ovat olleet kyllä huomattavat. Jaksan huomattavasti paremmin, kun hiilihydraatit olisivat pienemmässä osassa ja keho saisi tarpeeksi rasvaa.

Juuri ennen lähtöäni Suomesta pakkasin kotini pakettiin ja täällä ollessani, on kodistani haettu viimeinen muuttokuorma ja omaisuuteni on varastossa. On ollut jollain tapaa aika haikea olo ja mieli on askarrellut paljonkin sen parissa, että mistä haluan itseni löytää, kun hiukan vajaan kolmen kuukauden päästä palaan takaisin Suomeen. Olen miettinyt ihmisiä, paikkoja, töitä ja kuunnellut sydämeni ääntä siinä, että mikä tuntuisi hyvältä suunnalta. Jäänkö tuttuun Kuopioon vai käännänkö elämäni suuntaa vaihtamalla paikkakuntaa? On ollut yllättävä huomata, että vaikka viihdyn täällä, lasken jo päiviä, milloin palaan takaisin Suomeen. Vertailuna, tänne tullessa aloitin lähtölaskennan vasta, kun lähtöön oli enää alle kuukausi. Asettuminen on toki vielä kesken, mutta huomaan, että sydämeni on paljolti Suomessa.

Päivä kerrallaan

Täällä oleminen on siis hyvää läsnäoloharjoitusta. Saadakseni kokemuksistani parhaan mahdollisen hyödyn ja ilon, on syytä keskittyä siihen, mitä koen juuri nyt. Vaikka mieli välillä askarteleekin tulevaisuuden parissa, yritän muistaa palauttaa itseäni tähän hetkeen ja tuntemuksiin. Tietenkin tähän hetkeen kuuluu myös kaikki välimatkan herättämät tunteet ja ajatukset, mutta en halua niiden himmentävän kokemuksiani. Mitenhän sitä osaisi ajatella samalla tavalla arjessaan Suomessa? Ehkäpä opin siihen paremmin täällä. Olen nyt antanut itselleni luvan, että voin antaa asunto- ja työpaikkailmoitusten olla rauhassa ainakin heinäkuun loppuun saakka eikä senkään jälkeen ole vielä mikään hoppu miettiä Suomen kuvioita.

Olen ollut yhteydessä läheisiini viestein ja puheluin. Tuntuu hyvältä, etteivät kontaktit katoa, vaikka fyysistä välimatkaa tuleekin. Toisaalta on myös mielenkiintoista nähdä, että miten täällä asumiseni vaikuttaa ihmissuhteisiin. Ainakin jo ennen lähtöä koin erittäin tärkeäksi olla yhteydessä kaikkein läheisimpiin ystäviin ja tietenkin perheeseen. Koti-ikävä ja läheisten kaipaus aaltoilevat päivästä riippuen. Vaikka Suomessa voin olla pitkiäkin aikoja, etten ole yhteydessä juuri keneenkään, huomaan, että täällä kaipaan kontaktia tuttuihini. Ehkä se kuitenkin helpottaa myös asettumisessa, kun tietää, etteivät yhteydet Suomeen katkea.

Koska elämä heitti syliini mahdollisuuden päästää irti arkikuvioistani myös asunnosta luopumisen kautta, olen yrittänyt luoda itselleni henkistä tilaa ”puhdistaa pöytää”. Viime talvi ja kevät ovat muuttaneet minua henkisesti paljon ja koen, että samaa kehitystä jatkan edelleen. Oman voiman vahvistuminen ja riippumattomuus ovat olleet teemoja, jotka ovat resonoineet vahvasti. On ollut tärkeää olla ja tulla näkyväksi kokonaisena, autenttisena itsenäni. Huomaan välillä, että minun on vaikea hyväksyä itsessäni kaikkia niitä vahvoja tunteita, joita koen enkä aina osaa toimia intuitioni mukaisesti. Uskon, että koko ajan kuitenkin uskallan tulla enemmän ja enemmän esille myös henkisten kokemusteni ja johdatukseni kanssa. Irtautuminen elämästä Suomessa antaa mahdollisuuden irroittautua vanhoista toimimattomista kuvioista. Hyvä kohta tehdä jonkinlainen tilinpäätös ja ikäänkuin aloittaa alusta syksyllä.

Jaan lisää matkakuviani ja tunnelmia Instagramissa @elamankauniithetket ja Facebookissa samannimisellä sivulla.

Mikä on elämässä tärkeää?

Olen kevään ajan pistänyt elämääni pakettiin. Olen valmistautunut luopumaan asunnostani ja vuokraamaan sen eteenpäin neljän kuukauden ajaksi, ollessani itse työharjoittelussa ulkomailla. Opiskelen matkailualaa ja vietän kesän 2019 Azoreilla keskellä Atlanttia.

Tavaroiden pakkaaminen, reissun järjestely ja muu elämä näiden ympärillä on saanut miettimään, että mikä on elämässä todella tärkeää. Omien tavaroiden läpikäyminen on avannut silmiä siihen, että mitä todella tarvitsen. On pitänyt päättää, että mitä pakkaan varastoon ja mitä otan mukaani. Olen todennut, etten tarvitse paljoa. Olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt aika kovaa inventaaria tavaroissani ja luopunut paljosta. Kevään aikana kuitenkin totesin, että edelleen minulla on kaapeissani ja hyllyissä monenlaista turhaa. Prosessi on vienyt vuosia ja mielenkiinnolla seuraan, millainen tavaramäärä lopulta tuntuu hyvältä.

Reissuun lähdön päivän lähestyessä huomasin myös tietynlaista haikeutta. Aloin kaivata ihmisiä, joita en välttämättä normaalistikaan näe kuukausiin. Järjestin tapaamisia, viestittelin ja soittelin ystävilleni. Yhtäkkiä tuntui hankalalta, etten voikaan nähdä tärkeitä ihmisiäni milloin tahansa. Näin painajaisia, joissa läheisilleni tapahtui jotain ikävää ja en pystynyt auttamaan heitä. Olen antanut itselleni luvan lähteä pois Azoreilta hetkenä minä hyvänsä, mikäli jollakin rakkaalla ihmisellä olisi vakava tilanne ja läsnäoloani tarvittaisiin. Tämän ajatuksen salliminen helpotti oloani. On ollut mielenkiintoista seurata, millaisia tunteita ja pelkoja on noussut pintaan. Olen huomannut, että läheisten merkitys on tietyllä tavalla jopa entisestään korostunut ja toivon, etten sitä arvoa enää unohda elämäni varrella.

Elämän turvaverkot

Kiinnitymme toisiin ihmisiin ja myös tavaroihin luoden itsellemme turvaverkkoa. Haluamme ankkuroitua ja juurtua johonkin. Olen aiemmin tarrannut ja hakenut turvaani toisista ihmisistä, erityisesti parisuhteesta. Nyt pidän tärkeänä, että koen turvaa ollessani itsekseni, omassa voimassani. Tällä hetkellä koen pystyväni seisomaan selkä suorassa, omilla jaloillani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun tunnistaa oman voimansa ja sen rajat, osaa toimia niiden mukaisesti. Tein keväällä päätöksen jälleenvuokrata asuntoni ja turvata sen, että Suomeen palatessani minulla on paikka jonne palata. Koin tärkeäksi, että voin palata tuttuun paikkaan, omaan kotikaupunkiin. Vuokrauspäätös antoi minulle rohkeutta lähteä kauas kotikonnuista ja ponnistaa elämäni pisimmälle ulkomaanmatkalle.

Elämä osaa kuitenkin yllättää. Olin juuri saanut pakattua tavarani varastoon ja muutaman päivän ajan saanut hengähtää ennen lähtöäni Azoreille, kun sain vuokralaiseltani ilmoituksen, että vuokra-asunnossani on ilmeisesti hometta. Tein pikaisesti päätöksen luopua asunnosta ja yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa olen lähdössä kuukausiksi tuhansien kilometrien päähän kotimaastani ja kaikki Suomeen jäävä omaisuuteni siirtyy varastoon. Alkoi muuttorumba, joka saatiin loppuun vasta minun oltua jo viikon Azoreilla. Tällä hetkellä ei ole tietoa, onko minulla Suomeen palatessani mitään kotia vai asunko väliaikaisesti tuttavien nurkissa.

Minulla on toki Suomessa työpaikka, mutta koska avoimesti etsin töitä matkailualalta, olen tilanteessa, jossa minua ei pidättele mikään muu kuin minä itse. Vaikka olin kevään aikana jo miettinyt paljon, mikä on todella tärkeää, kysymys on seurannut minua mukanani Azoreille. Mitä ihan todella haluan elämältäni? Missä haluan elää ja asua? Millaisiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin haluan juurtua? Mikä on minulle tärkeää?

Vapaa kuin taivaan lintu

Tiedän, että monet haaveilevat elämäntilanteesta, jossa olen. Olen vapaa menemään ja tulemaan miten haluan, voin täysin vapaasti päättää, minne päin maailmaa suuntaan. Minua ei pidättele perhe, ei asuntolaina eikä oikeastaan mikään muukaan. Jo viime talvena pohdin vapauden tunnetta, koska tajusin, että vaikka ulkoiset olosuhteet mahdollistavat minkälaisia päätöksiä tahansa, en silti kokenut olevani vapaa. Oli tärkeä ymmärtää, että vapaus ei synny olosuhteista, vaan mielentilasta.

Tajusin, että niin pitkään, kun olen kiinnittyneenä pelkoihini ja toimin niiden “vallassa”, en tunne itseäni vapaaksi. Jos nyt tarrautuisin pelkoon asunnottomuudesta, olisin jumissa ajatuksissani ja kiertäisin pelon kehää. Olen kuitenkin pystynyt näkemään, että tämä yllättävä tapaus on jälleen askel johonkin, jota en osaa vielä edes kuvitella. Avaan silmäni erilaisille mahdollisuuksille ja tutkin, millaisia tunteita ne minussa herättävät. Vapauden tunne syntyy siitä, kun olen vapaa tekemään valinnan siihen suuntaan, mihin sydän minua ohjaa eikä tarvitse jumittaa pelkojen tarinoissa.

Olen leikitellyt ajatuksella, etten palaisikaan enää pysyvästi Suomeen, vaan muuttaisin jonnekin ulkomaille. Ajatus on tavallaan kiehtova, mutta ei herätä minussa sellaista paloa, että kokisin sitä ajankohtaiseksi ainakaan tässä vaiheessa elämääni. Sydämeni ohjaa minua takaisin Suomeen ja minulla on jo ensi syksyksi suunnitelmia. Minulle vapaus syntyy siitä, että luotan asioiden järjestyvän. En todellakaan ymmärrä montaakaan asiaa elämäni olosuhteista tällä hetkellä, mutta tiedän, että aikanaan minulle selviää, miksi tarvitsin nämä kokemukset. Olen huomannut, että pelot ovat aiemmin synnyttäneet takertumista asioihin ja ihmisiin, mutta nyt annan elämän kuljettaa ja opettelen luottamaan sydänkompassini ohjaukseen.

Vapaus syntyy, ainakin minun kokemukseni mukaan siitä, kun uskaltaa kohdata pelkonsa. Välttämättä se ei tarkoita, että pitäisi tehdä asioita, joita pelkää, vaan edes todeta, että tämä asia elämässä tuntuu pelottavalta. Pelko voi olla hyvin monenlaisten tunteiden takana ja esimerkiksi nyt, kun tunnen Azoreilla ikävää joitakin ihmisiä kohtaan, tiedän pelkääväni, etten tapaa heitä enää koskaan. Olen antanut ikävän tuntua kehossa ja nostaa pintaan ajatukset, jotka tunteen alla lymyilevät. Koen, että oloni vapautuu joka kerta, kun jokin mielen tarina ja siihen liittyvä tunne tulevat nähdyiksi.

Mikä siis on elämässä todella tärkeää? Itselleni se on vapaus elää ja olla juuri se, mitä olen. Tärkeää on vapaus peloista, koska se merkitsee mahdollisuutta rakkaudelle. Toivon ajan Azoreilla antavan minulle sopivaa välimatkaa tarkastella edelleen, että mitkä asiat ovat elämässäni tärkeitä. Mihin haluan elämäni suunnata? Keiden kanssa haluan viettää aikaani?