Avainsana: läsnäolemisen vaikeus

Läsnäolon voimaa, osa 2 – Nykyhetken hyväksyminen

Todellisessa syvässä läsnäolossa on kyse käsillä olevan hetken hyväksymisestä. Itsessäni tämä ajatus on herättänyt paljon kysymyksiä sekä vastustusta. Olen kokenut, etten voi hyväksyä nykyhetkeä, koska asiat eivät ole niinkuin toivoisin niiden olevan.

Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän vastustelen nykyhetkeä, sen enemmän mieltäni painavat erilaiset pelot ja ahdistukset. Olen alkanut tutkia, että millä tavoin voisin paremmin hyväksyä tämän hetken ja toisaalta olen myös tutustunut siihen, millä eri tavoin yritän paeta sitä. Mielestäni olen päässyt asiassa eteenpäin ja pystyn jo useissa tilanteissa kohtaamaan nykyhetken paremmin kuin ennen. Kuitenkin, monia kertoja päivässä, joudun palauttelemaan itseäni ajatusteni virrasta tähän hetkeen.

Miksi nykyhetken hyväksyminen on tärkeää?

Kuten kirjoitin Läsnäolon voimaa -sarjan ensimmäisessä osassa, koen, että yksi suurimmista henkisen taakan syistä on se, ettemme ole läsnä tälle hetkelle. Uskon, että kuka tahansa toivoo oman henkisen kuormansa olevan pienempi.

Mieti hetki asioita, jotka painavat sinua elämässäsi tällä hetkellä eniten. Halutessasi, kirjoita asiat myös ylös paperille. Ota tälle oikeasti hetki aikaa. Kun olet miettinyt ainakin viisi sinua mietityttävää teemaa, tarkastele, kuinka moni noista murheista liittyy menneisyyteen tai tulevaan? Voisitko ajatella lakkaavasi murehtimasta edes joistakin niistä asioista, jotka löytyvät listaltasi?

Kun mielemme poukkoilee menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, kehomme on jatkuvassa hälytystilassa. Etsimme merkkejä siitä, pitäisikö jostain asiasta huolestua tai olisiko syytä välttää jotain tilanteita. Varuillaan olo on osa biologista perimäämme, olemme valppaina hyökkäämään, pakenemaan tai esittämään kuollutta eli lamaantumaan. Kun tarkastelemme nykyhetkeä varoitussignaalien läpi, näemme asiat erilaisina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Aiheutamme itsellemme turhaa stressiä.

Jos olet kokenut riittämättömyyttä edellisessä työpaikassasi etkä ole käsitellyt noita tunteitasi, todennäköisesti kohtaat samanlaisia tunteita myös nykyisessä työssä. Tai jos olet tullut edellisessä parisuhteessa loukatuksi, todennäköisesti skannaat uutta kumppaniasi, että löytyykö hänestä samanlaisia piirteitä kuin edellisestä. Voi olla, että saat uusia korjaavia kokemuksia, mutta voi myös olla, että hyvät jutut jäävät huomaamatta, jos aivosi ovat valmistautuneet näkemään vaaraa. Menneisyyden varjot värittävät kokemuksesi.

Pelostasi johtuen, saatat toimia menneisyyden toimintamallien mukaan, vaikka nykyisessä tilanteessa ei olisikaan mitään vaaraa. Haluatko antaa menneisyydelle niin suuren vallan, että jätät nykyhetken mahdollisuudet käyttämättä? Kerroin FB-livessä, miten itse olen kohdannut ihmissuhteessa pelkojani siitä, että uskallanko puhua itselleni vaikeista asioista. Alkuun löin ”luukut kiinni” ja halusin paeta, koska kokemukseni menneisyydestä oli, etten ollut tullut hyväksytyksi ja kuulluksi syvimpien aatosteni kanssa. Lopulta tulin tietoiseksi tästä pelosta ja aloin tietoisesti toimia toisin. Aloin opettelemaan luottamaan nykyhetkeen ja siihen, että ihminen, jonka kanssa keskustelen, haluaa todellakin kuulla, mitä minulla on sanottavaa. Jouduin pelon kanssa vastakkain useita kertoja, mutta vähitellen, kun uskalsin tuntea pelkoni ja tehdä sen näkyväksi, oloni ja uudenlainen toimintatapa helpottuivat.

Kuinka hyväksyä nykyhetki?

Kun olet aidosti läsnä, hyväksyt tämän hetken sellaisena kuin se on. Kyse ei ole siitä, että passiivisesti hyväksyisit, jos sinua kohdellaan väärin tai olisit toimimatta, jos siihen on todella tarvetta. Kyse on siitä, että kohtaat tämän hetken sellaisena kuin se on, yrittämättä arvottaa sitä. Hyväksyt ja tunnet tilanteessa syntyvät tunteet, mutta et jää niihin jumiin. Hyväksyt myös sen, jos tuntuu vaikealta. Voisiko olla mahdollista, että toteaisit jostain tilanteesta, että tämä on tilanne ja jättäisit arvostelemasta tilannetta hyväksi tai huonoksi? Miltä kuulostaa ajatus, että luomme itse mielessämme suurimman osan ongelmistamme?

Usein haluaisimme elämäntilanteemme olevan erilainen kuin mitä se on. Voisitko, elämäntilanteestasi huolimatta, olla kuitenkin läsnä tälle hetkelle? Elämäntilanteesi voi olla kuinka haastava tahansa, mutta sinulla on kuitenkin mahdollisuus keskittyä tähän hetkeen antamatta liikaa valtaa sille, mitä tapahtui eilen tai mahdollisesti tapahtuu huomenna. Elämäntilanne muotoutuu aina menneisyyden pohjalta, mutta läsnäolo syntyy aina vain nyt. Tiedät ehkä ihmisiä, jotka pysyvät aidosti rauhallisina ja kiinni hetkessä, vaikka kaikki näyttäisi romahtavan ympärillä. Kun vuosia sitten olin masennuksen vuoksi sängyn pohjalla, minua lohdutti ajatus, että juuri tällä sekuntilla, minulla ei ole mitään hätää. Mieleni velloi erittäin paljon menneen ja tulevan välillä, mutta pieninä hetkinä osasin palauttaa itseni hetkeen ja sain levähtää tuon henkäyksen verran.

Olen tätä tekstiä kirjoittaessani yövuorossa. Minua väsyttää ja totta puhuen, olisin mieluummin kotona peiton alla nukkumassa. Jos vastustan tätä hetkeä, keskityn väsymykseeni ja tuskailen, miten haluaisin asioiden olevan toisin. Voisin lisätä ”kierroksia” miettimällä, että olisin aikanaan voinut valita urani toisin tai edes valita työpaikan, jossa ei ole vuorotyötä. Kun hyväksyn tämän hetken, huomaan väsymykseni ja toimin pitääkseni itseni hereillä – en passiivisesti alistu, vaan teen sen, minkä koen juuri nyt tärkeäksi. Yritän tehdä tässä hetkessä oloni mahdollisimman mukavaksi. Voin myös tulevaisuudessa valita toisin, mutta nyt on turha miettiä sitä. Annan tulevaisuuden tulla aikanaan.

Tämän hetken hyväksyminen ei tarkoita sitä, että koko ajan tuntuisi hyvältä tai ikäviä tunteita ei heräisi. Läsnäolo on myös läsnäoloa tunteille. Tarjoatko itsellesi mahdollisuuden pysähtyä tuntemaan? Aina ei kesken arjen pyörityksen ole aikaa kuulostella miltä tuntuu, saatikka mahdollisuutta antaa kaikkien tunteiden tuntua ja näkyä. On kuitenkin tärkeää, että tarjoat itsellesi päivittäin aikaa tuntea päivän aikana syrjään sysätyt tunteesi. Oletko tullut ajatelleeksi kuinka paljon joudut sammuttamaan tunteita esimerkiksi työpäivän aikana? Mitä enemmän tunteita tulee padonneeksi, hyvin paljon tiedostamattaan, sitä enemmän kuormitumme ja väsymme. Ikävien tunteiden torppaaminen väsyttää, sillä keho ei pääse purkamaan tunteen herättämää hälytystä.

Tässä tietoisuusharjoitus siihen, miten voit auttaa itseäsi purkamaan päivän aikana syntynyttä tunnekuormaa:

  1. Asetu pitkällesi ilman mitään virikkeitä.
  2. Sulje silmäsi ja keskity hetkeksi hengitykseesi.
  3. Kysy itseltäsi: Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
  4. Kuuntele, mitä keho kertoo. Mieleesi voi nousta ajatuksia ja voit halutessasi käydä päivän tapahtumia läpi ja kuulostella, herättävätkö muistot kehossasi jotain reaktioita.
  5. Jos huomaat kehossa esim. jännityksiä tai kipuja, tarkkaile noita tuntemuksia yrittämättä muuttaa niitä.
  6. Jos pintaan nousee tunteita, anna tunteiden tuntua kehossa. Itke, jos itkettää, kihise kiukusta, jos kiukuttaa.
  7. Hyväksy myös se, jos kehosta ei nouse mitään erityistä. On hienoa, että tarjoat itsellesi kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja oppia tuntemaan itsesi paremmin.

Ikävien tunteiden ja tilanteiden hyväksyminen

Miten hyväksyä tunteet ja tilanteet, jotka tuntuvat pahalta? Tätä kysymystä olen pohtinut usein ja hartaasti. Tiedän, etten ole kysymykseni kanssa yksin. Helposti vastustamme tässä hetkessä herääviä ikäviä tunteita. Välttelemme niiden kohtaamista erilaisilla keinoilla, mutta samalla tulemme ajaneeksi itsemme vain syvemmälle ahdinkoon. Olet ehkä huomannut toimivasi näin. Joskus välttely piiloutuu erilaisten addiktioiden taakse, joista osa voi olla terveellisempiä kuin toiset. Olet saattanut paeta jotain tilannetta ja sen herättämiä ikäviä tunteita, koska sinulla ei ole ollut välineitä tunteittesi kohtaamiseen. Et ole sen takia millään tavalla huono ihminen. Tunteiden välttely on todella tavallista. Luulen, että kaikki meistä tekee tai on tehnyt sitä elämänsä aikana.

Jos tunteitaan juoksee pakoon, tulee elämästä jatkuvaa pakenemista. Ennen kuin aloin itse ymmärtämään tunteiden kohtaamisen tärkeyden, olin jatkuvasti tyytymätön ja jollain tapaa levoton. Näin paljon syitä pahaan olooni itseni ulkopuolella: työpaikassa, parisuhteessa, menneisyyden tapahtumissa ja milloin missäkin. Vaikka vatvoin asioita niin ystävien kuin ammattilaisten kanssa, en kuitenkaan uskaltanut kohdata ja TUNTEA syvimpiä tunteitani. Ongelmat seurasivat sitä tiiviimmin, mitä enemmän yritin niitä paeta. Ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, saattoi olo hetkeksi helpottaa, kunnes ongelmat toistuivat hyvin samankaltaisina kuin ennen.

Olet ehkä kuullut ajatuksen, että jos törmäät elämässäsi jatkuvasti samanlaisiin ongelmiin, on jonkin tilanteen tarjoama oppi jäänyt oppimatta. Olin kiusallisen tietoinen tästä ajatuksesta ihmetellessäni, että miksi samankaltaiset tilanteet toistuvat elämässäni. Nyt ymmärrän paremmin, että niin pitkään kuin en uskalla tuntea ikävältä tuntuvia tunteita ja niiden tuomia viestejä, jauhan samoja juttuja. Jos en uskalla olla läsnä elämän tuomille kivuille ja opeille, joudun kohtaamaan samankaltaisia pettymyksiä kerta toisensa jälkeen.

Kuinka sitten hyväksyä tilanteet, jotka herättävät todella voimakkaita vaikeita tunteita? Kuinka hyväksyä elämäntapahtumat, jotka tuntuvat vääriltä? Olen itse pohtinut näitä kysymyksiä erityisesti kahden minulle rakkaan ihmisen tehtyä itsemurhan. On inhimillistä käydä läpi kaikki kriisin vaiheet ja mielessään jopa kieltää tapahtunut, mutta oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää päästä myös eteenpäin. Olen seurannut läheltä kuinka eri tavoin ihmiset käsittelevät asioita ja kuinka paljon surun kuorma voi kasvaa siitä, että tunteita jää käsittelemättä tai jäädään kiinni johonkin katkeruuteen. Keskustelin erään ystäväni kanssa, joka on menettänyt nuoren veljensä ja hän kuvasi erään perheenjäsenensä pakenevan suruaan, vielä vuosien jälkeenkin, jatkuvaan puuhaamiseen ja toisaalta myös toisten vaikeita tunteita torppaamalla.

Minulle on ollut tärkeää tuntea kaikki raskaat tunteet, koskettaa omaa ikävää, kohdata suru kerta toisensa jälkeen ja antaa lupa myös kiukulle. Itselleni on ollut kuitenkin myös erittäin tärkeää todeta neutraalisti, että näin on tapahtunut. Asiat ovat niinkuin ne ovat. Välillä toki puskee pintaan takertuminen ja toiveet, että voitaisiin palata aikaan, jolloin läheiseni elivät, mutta lohtua löytyy myös siitä, että päästän irti tuosta takertumisesta. Kun olen läsnä tälle hetkelle, voin olla surullinen, mutta minun ei tarvitse olla epätoivoisesti kiinni menneessä. Surun alla on rauha siitä, että minulla ei ole mitään hätää tässä hetkessä.

Sisimmässäni on rauha

Minulle läsnäolo tässä hetkessä on rauhaa ja tasapainoa. Voin sanoa ihan rehellisesti, että saan kosketuksen tuohon rauhaan vain hetkittäin. Mitä enemmän olen tehnyt tietoisuusharjoituksia, sitä vahvempana tuon rauhan kuitenkin koen. Välillä, kun pelot ja surut valtaavat mielen, löydän aina vain nopeammin takaisin omaan sisäiseen voimaani ja rauhan ytimeen.

Läsnäoloon sisältyvä rauha on myös kokemusta turvasta. Vaikka elämäntilanne olisi kuinka myrskyinen tahansa tai tulevaisuus epävarma, läsnäolo tuo tunteen turvasta ja siitä, että elämä kantaa. Läsnäolon harjoittaminen kasvattaa turvan, luottamuksen ja rauhan kokemusta. Kun pystyy palauttamaan itsensä tähän hetkeen, vähenee myös poukkoilun ja levottoman puuhailun tarve.

Kirjoitan seuraavassa osassa siitä, miten tunnistaa hetket, jolloin pelkoon perustuvat tunteet ohjaavat ja kuinka vahvistaa rakkaudesta ja sisäisestä rauhasta käsin toimimista. Uskon ja tiedän, että jokaisella meistä on mahdollisuus lisätä sisäistä rauhaa ja läsnäoloa.

Läsnäolon voimaa, osa 1: Missä ajatuksesi kulkevat?

Riittääkö läsnäoloksi, että on paikalla? Mistä sinulle tulee vaikutelma, että joku ihminen on tilanteessa täysin läsnä? Havahdutko koskaan, että olet hautautunut mielessäsi muistoihin tai tulevaisuuden kuvioihin? Onko sinun helppo vain olla vai tarvitsetko jotain tekemistä pystyäksesi olemaan paikallasi?

Tässä juttusarjassa kirjoitan läsnäolosta, sen vaikeudesta ja keinoista, miten lisätä läsnäoloa elämässäsi. Ensimmäisessä osassa kerron mielemme harhailusta menneen ja tulevan välillä.

Uskon, että aito läsnäolo elämässä nostaa elämän nautinnollisuutta ja onnellisuuden tasoa moninkertaisesti. Olen sitä mieltä, että suuri osa henkisestä kuormituksestamme johtuu kahdesta seikasta.

  1. Emme ole läsnä tälle hetkelle, vaan elämme ajatuksissamme menneessä tai tulevassa
  2. Emme hyväksy käsillä olevaa hetkeä, vaan määrittelemme asiat, tapahtumat, tunteet tai ihmiset ongelmallisiksi, uhkaaviksi tai jollain tapaa huonoiksi.

Menneistä ja tulevasta huolehtiminen vievät pois läsnäolosta

Ihminen ajattelee päivän aikana noin 60 000 ajatusta. Kuinka tietoinen olet siitä, millaisia ajatuksia ajattelet? Väitän, että suurin osa meistä pyörittelee ajatuksia, jotka pääosin sijoittuvat menneeseen tai tulevaan. Yleensä tästä seuraa suruja ja pelkoja. Tietenkin ihminen voi olla myös kiitollinen menneistä tapahtumista tai odottaa innokkaana tulevaa, mutta silti pinnan alla voi olla pelkoja. “Nyt tuntuu hyvältä, mutta entä jos tämä onni ei kestäkään?”

Olen itse ollut elämäni varrella usein tilanteissa, joissa olen toivonut jonkin menneisyydessä tapahtuneen jatkuvan tai toistuvan samanlaisena. Kun asiat eivät ole menneet toivomallani tavalla, takertuminen menneeseen on aiheuttanut kärsimystä ja ahdistuneisuutta. Luulen, että minulta on jäänyt myös huomaamatta jotain tärkeää käsillä olleesta hetkestä, kun olen verrannut sitä menneeseen. Olen myös pelännyt jonkin menneisyydessä tapahtuneen toistuvan uudelleen. Olen etsinyt merkkejä, varoitussignaaleja, että onko uhkaa havaittavissa. Ikävä kyllä, kun etsii ongelmia, niitä yleensä silloin myös saa. Se mihin keskityn, sen vaikutus voimistuu, joten jos etsin merkkejä ongelmista, todennäköisesti niitä myös löydän. Olenko ymmärtänyt antaa läsnäolevalle hetkelle sen ansaitsemaa mahdollisuutta ollessani pelkojeni ohjailemana?

läsnäolo

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet yrittänyt ratkaista mielessäsi jotain tulevaisuuteen sijoittuvaa asiaa, tuloksetta? Minä ainakin tunnustan murehtineeni etukäteen todella monenlaisia asioita ja käyttäneeni siihen paljon aikaa ja energiaani. Mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä enemmän epäröimme ja saatamme yrittää keksiä vastauksia siihen, että miten pääsemme perille. Tosiasia on, että emme koskaan voi täysin ennustaa, miten elämämme menee tai miten jotkin asiat tulevat ratkeamaan tulevaisuudessa. On todella ikävää, jos jokin sinulle tärkeä asia jää kokonaan kokematta vain sen takia, ettet pysty täysin tietämään reittiä lopputulokseen. Entä jos kaikki menisikin paremmin kuin osaat edes koskaan kuvitella?

Ihminen hyppii herkästi näiden kahden ulottuvuuden välillä ja tekee päätöksensä tässä hetkessä niiden perusteella. Koska epäonnistuin menneisyydessä, epäonnistun todennäköisesti myös tulevaisuudessa, joten en aio nyt toimia. Miten monia asioita jää tekemättä sen perusteella, että kuvittelemme menneisyytemme olevan sama kuin tulevaisuutemme? Entä jos ne eivät olekaan yhtä kuin? Entä jos voisitkin omilla toimillasi ja ajatuksillasi vaikuttaa siihen, että menneisyys ei toista itseään?

Jos haluaa saada elämässään uudenlaisia tuloksia aikaan, täytyy alkaa myös ajattelemaan uudella tavalla. Ehdotan, että jos menneessä ja tulevassa ajatusten pyörittely aiheuttaa sinulle minkäänlaista pahaa oloa, ala opettelemaan läsnäolon taitoa. Voit aloittaa vaikka sillä, että tiedostat hetket, jolloin karkaat murehtimaan. Kysymykset: miltä minusta tuntuu juuri nyt tai mitä voin tehdä juuri nyt, auttavat sinua pääsemään kiinni tähän hetkeen.

Kuinka olla läsnä tässä hetkessä?

Tuntuuko sinusta, että elämä lipuu ohitsesi etkä ehdi saada siitä otetta? Mitä enemmän haahuilet muualla kuin läsnäolevassa hetkessä, sitä todennäköisemmin sinusta tuntuu juuri tuolta. Koemme elämämme aidommin, kun pystymme olemaan ilman menneisyyden tai tulevaisuuden vääristämiä linssejä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Läsnäoloa voi harjoittaa esimerkiksi monien eri hengitysharjoitusten avulla, mutta keskellä arkista aherrusta on aika hankala ottaa hetkiä hengittelemiselle. Vai onko? Toimiessani valmentajana ohjasin useille asiakkaille tai ryhmille minuutista viiteen kestäviä läsnäoloharjoituksia ja lähes poikkeuksetta ihmisten palaute oli, että he hämmästyivät lyhyen harjoituksen voimakasta vaikutusta.

Hengitys ja hengitykseen keskittyminen on yksi voimakkaimmista keinoista tuoda itsensä läsnä tähän hetkeen.

  • Tuo huomio hengitykseesi. Tunne, miten se virtaa sisään ja ulos.
  • Kun käyt töissä vessassa, ota minuutti hengittämiselle.
  • Odottaessasi auton kanssa liikennevaloissa, löysää otetta ratista ja hengitä syvään.
  • Kotona lasten kanssa voitte opetella yhdessä rentoutumista ja hengittämisen avulla rauhoittumista.
  • Seuraavan kerran ollessasi vaikeassa keskustelutilanteessa, muista tietoisesti hengittää rauhassa ja keskity tuntemaan oman kehosi keskikohta. Tämä ei vaadi keskustelun keskeyttämistä, vaan vie ihan vain pari sekuntia aikaa.

Aito ja syvä läsnäolo vaatii tämän hetken hyväksymistä. Tämä on meistä suurimmalle osalle se, mikä tuottaa hankaluutta. Kun koemme tilanteen, lähdemme automaattisesti arvottamaan sitä menneisyyden kokemusten perusteella. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Voit tiedostaa ajatuksesi ja todeta itsellesi lempeästi, että jaahas, taas meinaan reagoida kuten aina ennenkin. Anna itsellesi mahdollisuus valita läsnäolo. Mitä tietoisemmaksi tulet, sen paremmin voit antaa tämän hetken olla juuri niin kuin se on ja olla tuomitsematta sitä siltä pohjalta, mikä on ennen mennyt pieleen. Kirjoitan seuraavassa postauksessa siitä, miten voimme hyväksyä tämän hetken ja antautua läsnäololle.

Tässä vielä toiset viisi yksinkertaista askelta läsnäoloon. Voit tehdä nämä kaikki kerralla tai treenailla vain yhtä. Läsnäolon lisääminen vaatii toistoja ja harjoittelua.

  • Tule tietoiseksi siitä, että ajatuksesi harhailevat menneessä ja tulevassa.
  • Tuo ajatukset tähän hetkeen.
  • Keskity kaikilla aisteillasi siihen, mitä juuri nyt koet.
  • Voit keskittyä tuntemaan kehosi, asentosi ja kehon tuntemukset. Tämä onnistuu missä vain, hissimatkalla, kävellessäsi kadulla, istuessasi tietokoneen ääressä tai kotisohvalla.
  • Jos olet rauhallisessa paikassa, anna kehon tuntea kaikki tunteet, mitä se haluaa tuntea. Anna kehon toimia niin kuin se haluaa – jännitykset, tärinät ja muut keholliset tuntemukset ovat täysin sallittuja. Et huku tunteisiisi, vaikka siltä saattaisi tuntuakin.

Läsnäolo ei ole mikään passiivinen tila, vaan jos tilanne vaatii toimintaa, on syytä toimia. Jos kuitenkin pystyt toimimaan ilman, että toimit menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojen vallassa, olet paremmin läsnä sille, mitä juuri nyt koet. Elämä on arvokas kaikkine kokemuksineen, mutta vaikealtakin tuntuvat hetket ansaitsevat läsnäolon valon. Miksi lisäisit kärsimystäsi lisäämällä kuormaa tuomalla muistoja menneisyydestä? Tämä hetki voi olla kevyempi juuri sellaisena kuin se on.