Avainsana: oma voima

Azorit – yhden unelman täyttymys

Päätin, että kirjoitan kesän aikana väläyksiä elämästäni Azoreilla, tuumailuistani Sao Miguelin saarella. Opiskelen restonomiksi ja halusin tehdä yhden työharjoitteluni ulkomailla, koska elämäntilanteeni mahdollistaa sen. Lähdin matkaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja tarkoitukseni on palata Suomeen syyskuun loppupuolella.

Miksi Azoreille?

Monet ovat kysyneet minulta, että miksi juuri Azorit. Ensimmäisen kerran, ehkä kahdeksan vuotta sitten, löysin Azorit jostain matkaoppaasta. Ihastuin maisemiin ja siitä lähtien on sydämessäni kytenyt toive päästä kokemaan nämä ihmeelliset saaret. Jossain vaiheessa vuosien varrella ajatus syventyi siihen, että haluan viettää Azoreilla pidemmän ajanjakson, lomaviikon sijaan kuukausia. En vieläkään tiedä miksi niin pitkään, mutta ehkä syyskuun lopulla Suomeen palatessani, tiedän syyn.

Azorit sopivat kohteeksi minulle myös ilmastonsa vuoksi. Täällä on kesällä lämmin, mutta ei sellainen kuiva helle kuten esimerkiksi Välimeren maissa. Aurinko on täällä voimakas ja olen saanut huomata sen jo ensimmäisten viikkojen aikana. Tuntuu suorastaan, että kasvoni saavat väriä pilvisenäkin päivänä! Ilmaston kosteus oli hiukan yllätys, vaikka tiesin odottaa sitä. Ensimmäiset päivät olivat sateisia, joten tuntui, että kaikkialla on märkää ja esimerkiksi lenkkivaatteet kuivuivat varjoisassa paikassa ulkona pari päivää. Vähitellen alan kuitenkin tottua siihen, että vaatteet voivat ajoittain tuntua hiukan nihkeiltä päällä, vaikka olisivat kuivia. Ja koska kesä lämpenee, myös ilman kosteuden vaikutus muuttuu.

Luonto on täällä aivan uskomaton. Maisemat hämmästyttävät upeudellaan joka päivä: meri, tulivuorien kraatereiden jyrkät seinämät, mutkikkaat vuoristotiet, suuret peltoaukeat ja käsittämättömän vehreä luonto. Pääsin jo ensimmäisen viikon aikana moniin luontopaikkoihin, osana työharjoitteluani ja osittain omin päin tutkien. Nautin luonnosta kaikilla aisteillani. Ihan jo vain meren pauhun kuuleminen on ollut sykähdyttävää. En tiennyt, että valtameri voi pitää sellaista ääntä. Nyt, kun olen löytänyt hienoja paikkoja, tiedän minne mennä ennen iltavuoroja oleskelemaan ja nauttimaan luonnosta.

Toiveita, tavoitteita ja odotuksia

Vaikka ensisijainen syy olemiselleni täällä on opiskeluihin liittyvä työharjoittelu, koen, että tähän liittyy myös paljon muutakin. Toivon, että välimatka arkisiin kuvioihini Suomessa antaa minulle hyvää perspektiiviä siihen, mitä haluan elämässäni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni näin pitkän aikaa poissa Suomesta ja myös se on herättänyt erilaisia tuntemuksia.

Ihan ensimmäisinä päivinä koin painetta, että minun täytyisi olla koko ajan menossa, tutkia saaren eri sopukoita ja ottaa jokaisesta hetkestä mahdollisimman paljon irti. Oli kuitenkin pakko muistuttaa itselle, että nyt en ole lomamatkalla ja minulla on viikon tai kahden sijaan lähes 14 viikkoa aikaa tutkia paikkoja ja kerätä kokemuksia. Välillä, kuten tänään, on vietettävä myös ns. kotipäiviä, pestävä pyykkiä, laitettava ruokaa ja ihan vaan oleskeltava ihan kuin kotonakin. Tänään minulla on luvassa iltavuoro vastaanotossa, jossa tapaan asiakkaita ja välillä pystyn myös keskittymään yrityksen markkinointiin liittyviin tehtäviini.

Harjoitteluohjaajani on joogaopettaja ja hän pitää tunteja useita kertoja viikossa. Suomessa sain itseni joogatunneille yleensä korkeintaan kerran viikossa. Nyt olen jo pelkästään ensimmäisen viikon aikana ollut joogassa neljä kertaa. Pääsen syventämään harjoitustani ja alan huomata, miten kehon avautuminen alkaa vähitellen avaamaan myös energiaani ja tunteitani. Olen iloinen, että ohjaajalleni energiatyöskentely ja henkinen harjoitus ovat luonteva osa yrityksen toimintaa. Olen vuosien ajan peitellyt tätä osaa itsessäni ja kokenut vaikeaksi integroida sitä jokapäiväiseen elämääni. Nyt näen ja koen esimerkkejä siitä, kuinka esimerkiksi reiki-energiaa voi käyttää myös tukemaan asiakastyötä. Käymme hedelmällisiä keskusteluja mm. yrittäjyyden herättämistä tunteista ja tunteiden kohtaamisen vaikeudesta. Samat kysymykset kuin Suomessa, askarruttavat ihmisiä täälläkin.

Asettuminen ja koti-ikävä

Nyt on tullut todella konkreettisesti näkyväksi, kuinka paljon muutokset voivat kuormittaa. Kun kaikki on uutta: ympäristö, ilmasto, ruoka ja ihmiset, voi tuntea itsensä uskomattoman väsyneeksi, vaikka ei olisi päivän aikana mukamas tehnyt juurikaan mitään erityistä. Sadepäivänä palelevat varpaat, sosiaalisuuskiintiö täynnä, väsyttäisi ja olisi oikeastaan nälkäkin ja kuitenkin jostain täytyy repiä voimia keskusteluihin vieraalla kielellä… silloin voi alkaa tuntumaan, että olisi mukavampi olla kotona, mököttämässä omassa rauhassa. Päiväunet, tarpeeksi omaa aikaa ja riittävästi hyvää ruokaa auttoivat haastavimpien aloituspäivien ohi.

Rannat ovat täynnä laavakiveä <3

Viljattoman ja sokerittoman ruokavalioni noudattaminen ontui täällä pahasti ensimmäisen viikon aikana. Huomasin kehossa, ettei paikallisten suosima valkoinen leipä varsinaisesti parantanut oloani. Sama vaikutus oli sokerisilla herkuilla. Vähitellen ruokavalio alkaa asettumaan tuttuihin uomiinsa. Täällä hedelmät on kuitenkin niin tuoreita ja lähellä tuotettuja, että niitä olen syönyt kohtuudella, vaikka makeita ovatkin. Ruokavalion vaikutukset jaksamiseen ovat olleet kyllä huomattavat. Jaksan huomattavasti paremmin, kun hiilihydraatit olisivat pienemmässä osassa ja keho saisi tarpeeksi rasvaa.

Juuri ennen lähtöäni Suomesta pakkasin kotini pakettiin ja täällä ollessani, on kodistani haettu viimeinen muuttokuorma ja omaisuuteni on varastossa. On ollut jollain tapaa aika haikea olo ja mieli on askarrellut paljonkin sen parissa, että mistä haluan itseni löytää, kun hiukan vajaan kolmen kuukauden päästä palaan takaisin Suomeen. Olen miettinyt ihmisiä, paikkoja, töitä ja kuunnellut sydämeni ääntä siinä, että mikä tuntuisi hyvältä suunnalta. Jäänkö tuttuun Kuopioon vai käännänkö elämäni suuntaa vaihtamalla paikkakuntaa? On ollut yllättävä huomata, että vaikka viihdyn täällä, lasken jo päiviä, milloin palaan takaisin Suomeen. Vertailuna, tänne tullessa aloitin lähtölaskennan vasta, kun lähtöön oli enää alle kuukausi. Asettuminen on toki vielä kesken, mutta huomaan, että sydämeni on paljolti Suomessa.

Päivä kerrallaan

Täällä oleminen on siis hyvää läsnäoloharjoitusta. Saadakseni kokemuksistani parhaan mahdollisen hyödyn ja ilon, on syytä keskittyä siihen, mitä koen juuri nyt. Vaikka mieli välillä askarteleekin tulevaisuuden parissa, yritän muistaa palauttaa itseäni tähän hetkeen ja tuntemuksiin. Tietenkin tähän hetkeen kuuluu myös kaikki välimatkan herättämät tunteet ja ajatukset, mutta en halua niiden himmentävän kokemuksiani. Mitenhän sitä osaisi ajatella samalla tavalla arjessaan Suomessa? Ehkäpä opin siihen paremmin täällä. Olen nyt antanut itselleni luvan, että voin antaa asunto- ja työpaikkailmoitusten olla rauhassa ainakin heinäkuun loppuun saakka eikä senkään jälkeen ole vielä mikään hoppu miettiä Suomen kuvioita.

Olen ollut yhteydessä läheisiini viestein ja puheluin. Tuntuu hyvältä, etteivät kontaktit katoa, vaikka fyysistä välimatkaa tuleekin. Toisaalta on myös mielenkiintoista nähdä, että miten täällä asumiseni vaikuttaa ihmissuhteisiin. Ainakin jo ennen lähtöä koin erittäin tärkeäksi olla yhteydessä kaikkein läheisimpiin ystäviin ja tietenkin perheeseen. Koti-ikävä ja läheisten kaipaus aaltoilevat päivästä riippuen. Vaikka Suomessa voin olla pitkiäkin aikoja, etten ole yhteydessä juuri keneenkään, huomaan, että täällä kaipaan kontaktia tuttuihini. Ehkä se kuitenkin helpottaa myös asettumisessa, kun tietää, etteivät yhteydet Suomeen katkea.

Koska elämä heitti syliini mahdollisuuden päästää irti arkikuvioistani myös asunnosta luopumisen kautta, olen yrittänyt luoda itselleni henkistä tilaa ”puhdistaa pöytää”. Viime talvi ja kevät ovat muuttaneet minua henkisesti paljon ja koen, että samaa kehitystä jatkan edelleen. Oman voiman vahvistuminen ja riippumattomuus ovat olleet teemoja, jotka ovat resonoineet vahvasti. On ollut tärkeää olla ja tulla näkyväksi kokonaisena, autenttisena itsenäni. Huomaan välillä, että minun on vaikea hyväksyä itsessäni kaikkia niitä vahvoja tunteita, joita koen enkä aina osaa toimia intuitioni mukaisesti. Uskon, että koko ajan kuitenkin uskallan tulla enemmän ja enemmän esille myös henkisten kokemusteni ja johdatukseni kanssa. Irtautuminen elämästä Suomessa antaa mahdollisuuden irroittautua vanhoista toimimattomista kuvioista. Hyvä kohta tehdä jonkinlainen tilinpäätös ja ikäänkuin aloittaa alusta syksyllä.

Jaan lisää matkakuviani ja tunnelmia Instagramissa @elamankauniithetket ja Facebookissa samannimisellä sivulla.

Mitä kadut kuolinvuoteellasi?

Mikä saa sydämesi syttymään?
Mihin mielesi palaa kerta toisensa jälkeen uteliaana, innostuneena?
Mitä haluaisit kokea?
Minkä tekemättä jättämistä katuisit kuolinvuoteellasi?

Kun opiskelin life coachiksi, kirjoitimme yhtenä harjoituksena muistopuheen itsellemme. Siis omiin hautajaisiimme. Luimme puheet ääneen toisillemme. Muistan, miten ääneni särkyi muutamassa kohdassa eikä lukemisesta meinannut tulla mitään. Kurkkua kuristi tekstissä asiat, joiden toteutumista elämässäni halusin, mutta jotka tuntuivat vaikeilta toteuttaa. Kirjoituksessa oli kuitenkin paljon myös sanoja elämänasenteestani ja tavastani elää ja olla ihmisten kanssa.

Olen useita kertoja elämässäni miettinyt myös sitä, mitä asioita haluan kokea ja miten haluan elää, ettei tarvitsisi katua. Yksi tärkeimmistä on muistopuheessakin esiin tullut elämänasenteeni. Toivon, että osaan elää positiivisena, tulevaisuuteen uskoen. Uskon, että kokisin heittäneeni elämääni hukkaan, jos huomaisin katkeroituneeni tai jääneeni jumiin pahaan oloon. Olen opetellut läsnäoloa, huolehtimisen ja murehtimisen vähentämistä. Vaikka on olemassa kaunis sanonta, että huokaus on rukous, voi huokaus olla myös merkki stressistä ja turhista huolista.

Mitä haluaisit kokea elämässäsi?

Riippumatta siitä, minkä ikäinen olet tai millaisessa elämäntilanteessa juuri nyt olet, toivoisin sinun miettivän, että mitä haluaisit kokea elämässäsi. Mikä toisi hymyn huulillesi tai olisi unelmiesi täyttymys? Mikä asia ilahduttaisi? Kun elämää ei millään tavalla suunnittele, saattaa jossain kohdassa huomata, että on tyytynyt elämään, joka ei sytytä tai tuntuu keskinkertaiselta. Tavallisessa ja rauhallisessa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta mielestäni on surullista, jos kokee, että oma elämä on tyytymistä eikä tunnu merkitykselliseltä.

Olen aina ollut kova haaveilemaan elämästäni. Minulla on ollut kaikenlaisia visioita siitä, kuinka elämän kuuluisi mennä. Välillä on vaikuttanut siltä, että mitä tarkemmin olen kuvitellut, sitä varmemmin asiat ovat tuntuneet menevän ihan toisella tavalla. Olen välillä ollut kovastikin ahdistunut siitä, ettei elämä näytä noudattavan sitä käsikirjoitusta, jota sille olen yrittänyt kaavailla. Tämä on toistunut niin suuremmissa kuin pienissäkin asioissa. Olen ollut surullinen siitä, miten asiat ovat menneet ja pettynyt sen takia myös itseeni. Välillä tuo pettymys on ollut suistaa minut pois raiteiltani.

Kun olen tutustunut itseni kehittämiseen, oman itsen johtamiseen, olen ymmärtänyt, että haaveilulla, suunnittelulla ja tavoitteilla on eroa. Olen ymmärtänyt myös vahvasti sen, että elämää ei voi ennakoida. Se, että elämä menee eri tavalla kuin on toivonut, ei ole virhe tai kenenkään vika. Voin haaveilla uudesta työpaikasta, mutta jos en tietoisemmin pohdi mitä haluan, saatan päätyä tekemään työtä, joka on ”tyhjää parempi”. Saatan suunnitella vaihtavani työpaikkaa, mutta jos en tee sen eteen mitään konkreettista, voi olla, että vuodet vierii ja huomaan olleeni samassa paikassa ”paremman puutteessa”. ”Tämähän on ihan hyvä työ.” Jos ihan hyvä tai paremman puutteessa on sinulle sopiva taso elämääsi, edellä kuvattu tilanne ei ole kohdallasi huono ollenkaan. Itse haluan enemmän tai ainakin jotain merkityksellisempää.

Palataan takaisin kysymykseen, mitä haluat elämässäsi kokea. Jos todella haluat pitää huolen siitä, ettei kuolinvuoteellasi tarvitse katua tekemättä jättämiäsi asioita, kannattaa tarttua tilaisuuteesi jo nyt. Millaista elämänasennetta ja elämäntapaa haluat toteuttaa? Missä haluaisit käydä? Kenet haluaisit tavata? Kenelle haluaisit sanoa, että hän on sinulle tärkeä? Mitä haluaisit tehdä?

Olen itse tehnyt bucket listin eli niin sanotun toivelistan asioista, joita haluan elämäni aikana kokea. Bucket list nimitys tulee englannin kielisestä sanonnasta ”to kick the bucket” eli potkaista tyhjää. Ajatuksena on siis listata asioita, joita haluaa toteuttaa ennen kuolemaansa. Jotkut puhuvat esimerkiksi joistain paikoista maailmassa, että ne ovat heidän bucket list-kohteitaan. Itselläni bucket listilta löytyy isojen haaveiden lisäksi pieniä hetkiä, kuten metsämansikoiden pujottaminen heinänkorteen. Olen kirjoittanut listaani noin 100 asiaa, joista osa on jo toteutunut ja tiedän, että lista tietenkin täydentyy ja muokkautuu elämän myötä.

Suosittelen sinullekin bucket listin tekemistä. Jo listan tekeminen itsessään on hyvä pysähtyminen oman itsen ja omien toiveiden äärelle. Millaiset asiat saavat elämäsi tuntumaan elämältä? Yksi arvostamistani henkisistä opettajista Wayne Dyer puhui usein siitä, että kenenkään ei pitäisi kuolla musiikin yhä soidessa sisällään. Hän tarkoitti tällä sitä, että jokaisen pitäisi soittaa elämänsä sävelmää eläessään, elää sydämen äänen mukaisesti ja toteuttaa itseään onpa intohimo mikä tahansa.

Suunnitelmien ja listojen tekeminen ei itsessään riitä. Elämä koostuu hetkistä, tunteista ja niiden aistimisesta. Kokemukset muodostavat sen kokonaisuuden, joka muotoutuu mielessämme ja muistoissamme elämäntarinaksi. Sinä vaikutat omilla teoillasi siihen, kuinka täyteläiseksi koet elämäsi nyt ja kelatessasi muistojasi taaksepäin. Älä tuhlaa aikaa epäröintiin tai menneiden murehtimiseen. Tartu tilaisuuteen, elä elämääsi juuri nyt, uskalla rakastaa, uskalla tuntea. Uskalla tuntea oma voimasi.