Avainsana: pelko

Mikä on elämässä tärkeää?

Olen kevään ajan pistänyt elämääni pakettiin. Olen valmistautunut luopumaan asunnostani ja vuokraamaan sen eteenpäin neljän kuukauden ajaksi, ollessani itse työharjoittelussa ulkomailla. Opiskelen matkailualaa ja vietän kesän 2019 Azoreilla keskellä Atlanttia.

Tavaroiden pakkaaminen, reissun järjestely ja muu elämä näiden ympärillä on saanut miettimään, että mikä on elämässä todella tärkeää. Omien tavaroiden läpikäyminen on avannut silmiä siihen, että mitä todella tarvitsen. On pitänyt päättää, että mitä pakkaan varastoon ja mitä otan mukaani. Olen todennut, etten tarvitse paljoa. Olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt aika kovaa inventaaria tavaroissani ja luopunut paljosta. Kevään aikana kuitenkin totesin, että edelleen minulla on kaapeissani ja hyllyissä monenlaista turhaa. Prosessi on vienyt vuosia ja mielenkiinnolla seuraan, millainen tavaramäärä lopulta tuntuu hyvältä.

Reissuun lähdön päivän lähestyessä huomasin myös tietynlaista haikeutta. Aloin kaivata ihmisiä, joita en välttämättä normaalistikaan näe kuukausiin. Järjestin tapaamisia, viestittelin ja soittelin ystävilleni. Yhtäkkiä tuntui hankalalta, etten voikaan nähdä tärkeitä ihmisiäni milloin tahansa. Näin painajaisia, joissa läheisilleni tapahtui jotain ikävää ja en pystynyt auttamaan heitä. Olen antanut itselleni luvan lähteä pois Azoreilta hetkenä minä hyvänsä, mikäli jollakin rakkaalla ihmisellä olisi vakava tilanne ja läsnäoloani tarvittaisiin. Tämän ajatuksen salliminen helpotti oloani. On ollut mielenkiintoista seurata, millaisia tunteita ja pelkoja on noussut pintaan. Olen huomannut, että läheisten merkitys on tietyllä tavalla jopa entisestään korostunut ja toivon, etten sitä arvoa enää unohda elämäni varrella.

Elämän turvaverkot

Kiinnitymme toisiin ihmisiin ja myös tavaroihin luoden itsellemme turvaverkkoa. Haluamme ankkuroitua ja juurtua johonkin. Olen aiemmin tarrannut ja hakenut turvaani toisista ihmisistä, erityisesti parisuhteesta. Nyt pidän tärkeänä, että koen turvaa ollessani itsekseni, omassa voimassani. Tällä hetkellä koen pystyväni seisomaan selkä suorassa, omilla jaloillani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun tunnistaa oman voimansa ja sen rajat, osaa toimia niiden mukaisesti. Tein keväällä päätöksen jälleenvuokrata asuntoni ja turvata sen, että Suomeen palatessani minulla on paikka jonne palata. Koin tärkeäksi, että voin palata tuttuun paikkaan, omaan kotikaupunkiin. Vuokrauspäätös antoi minulle rohkeutta lähteä kauas kotikonnuista ja ponnistaa elämäni pisimmälle ulkomaanmatkalle.

Elämä osaa kuitenkin yllättää. Olin juuri saanut pakattua tavarani varastoon ja muutaman päivän ajan saanut hengähtää ennen lähtöäni Azoreille, kun sain vuokralaiseltani ilmoituksen, että vuokra-asunnossani on ilmeisesti hometta. Tein pikaisesti päätöksen luopua asunnosta ja yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa olen lähdössä kuukausiksi tuhansien kilometrien päähän kotimaastani ja kaikki Suomeen jäävä omaisuuteni siirtyy varastoon. Alkoi muuttorumba, joka saatiin loppuun vasta minun oltua jo viikon Azoreilla. Tällä hetkellä ei ole tietoa, onko minulla Suomeen palatessani mitään kotia vai asunko väliaikaisesti tuttavien nurkissa.

Minulla on toki Suomessa työpaikka, mutta koska avoimesti etsin töitä matkailualalta, olen tilanteessa, jossa minua ei pidättele mikään muu kuin minä itse. Vaikka olin kevään aikana jo miettinyt paljon, mikä on todella tärkeää, kysymys on seurannut minua mukanani Azoreille. Mitä ihan todella haluan elämältäni? Missä haluan elää ja asua? Millaisiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin haluan juurtua? Mikä on minulle tärkeää?

Vapaa kuin taivaan lintu

Tiedän, että monet haaveilevat elämäntilanteesta, jossa olen. Olen vapaa menemään ja tulemaan miten haluan, voin täysin vapaasti päättää, minne päin maailmaa suuntaan. Minua ei pidättele perhe, ei asuntolaina eikä oikeastaan mikään muukaan. Jo viime talvena pohdin vapauden tunnetta, koska tajusin, että vaikka ulkoiset olosuhteet mahdollistavat minkälaisia päätöksiä tahansa, en silti kokenut olevani vapaa. Oli tärkeä ymmärtää, että vapaus ei synny olosuhteista, vaan mielentilasta.

Tajusin, että niin pitkään, kun olen kiinnittyneenä pelkoihini ja toimin niiden “vallassa”, en tunne itseäni vapaaksi. Jos nyt tarrautuisin pelkoon asunnottomuudesta, olisin jumissa ajatuksissani ja kiertäisin pelon kehää. Olen kuitenkin pystynyt näkemään, että tämä yllättävä tapaus on jälleen askel johonkin, jota en osaa vielä edes kuvitella. Avaan silmäni erilaisille mahdollisuuksille ja tutkin, millaisia tunteita ne minussa herättävät. Vapauden tunne syntyy siitä, kun olen vapaa tekemään valinnan siihen suuntaan, mihin sydän minua ohjaa eikä tarvitse jumittaa pelkojen tarinoissa.

Olen leikitellyt ajatuksella, etten palaisikaan enää pysyvästi Suomeen, vaan muuttaisin jonnekin ulkomaille. Ajatus on tavallaan kiehtova, mutta ei herätä minussa sellaista paloa, että kokisin sitä ajankohtaiseksi ainakaan tässä vaiheessa elämääni. Sydämeni ohjaa minua takaisin Suomeen ja minulla on jo ensi syksyksi suunnitelmia. Minulle vapaus syntyy siitä, että luotan asioiden järjestyvän. En todellakaan ymmärrä montaakaan asiaa elämäni olosuhteista tällä hetkellä, mutta tiedän, että aikanaan minulle selviää, miksi tarvitsin nämä kokemukset. Olen huomannut, että pelot ovat aiemmin synnyttäneet takertumista asioihin ja ihmisiin, mutta nyt annan elämän kuljettaa ja opettelen luottamaan sydänkompassini ohjaukseen.

Vapaus syntyy, ainakin minun kokemukseni mukaan siitä, kun uskaltaa kohdata pelkonsa. Välttämättä se ei tarkoita, että pitäisi tehdä asioita, joita pelkää, vaan edes todeta, että tämä asia elämässä tuntuu pelottavalta. Pelko voi olla hyvin monenlaisten tunteiden takana ja esimerkiksi nyt, kun tunnen Azoreilla ikävää joitakin ihmisiä kohtaan, tiedän pelkääväni, etten tapaa heitä enää koskaan. Olen antanut ikävän tuntua kehossa ja nostaa pintaan ajatukset, jotka tunteen alla lymyilevät. Koen, että oloni vapautuu joka kerta, kun jokin mielen tarina ja siihen liittyvä tunne tulevat nähdyiksi.

Mikä siis on elämässä todella tärkeää? Itselleni se on vapaus elää ja olla juuri se, mitä olen. Tärkeää on vapaus peloista, koska se merkitsee mahdollisuutta rakkaudelle. Toivon ajan Azoreilla antavan minulle sopivaa välimatkaa tarkastella edelleen, että mitkä asiat ovat elämässäni tärkeitä. Mihin haluan elämäni suunnata? Keiden kanssa haluan viettää aikaani?

Läsnäolon voimaa, osa 3 – Viekö sinua pelko vai rakkaus?

Oletko miettinyt, kuinka paljon päivittäisestä toiminnastasi on automaattista? Mitä paremmin olemme läsnä tälle hetkelle, sitä paremmin voimme tiedostaa toimintamme takana olevia motiiveja. Haluamme uskotella itsellemme, että valitsemme suuren osan toiminnastamme täysin vapaasti, mutta todellisuudessa erittäin suuri osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu ikäänkuin autopilotilla. Eikä siinä sinänsä mitään väärää ole, mutta jos haluat jotenkin muuttaa elämääsi, tästä faktasta kannattaa kiinnostua.

Heräät aamulla ja toistat päivästä toiseen samat rutiinit. Mietit samanlaisia ajatuksia herättyäsi, teet aamutoimet samassa järjestyksessä, menet tuttua reittiä töihin. Ajattelet samankaltaisia ajatuksia ja tunnet samankaltaisia tunteita. Ikävä todeta, mutta näin on, jos et ole tietoinen ja todellakin valitse toimia toisin.

Toistamme elämässämme samanlaisia kaavoja niin pitkään, kunnes tulemme tietoisemmiksi läsnäolevan hetken voimasta. Tässä hetkessä sinulla on vapaus valita toisin. Tässä hetkessä voit alkaa muuttamaan ajatteluasi ja toimintatapojasi. Olet kuitenkin opettanut aivojasi nykyiseen toimintaan vuosien ja todennäköisesti vuosikymmenten ajan, joten voit olla varma, että aivosi tulevat vastustamaan yrityksiäsi. Jos todella haluat muuttaa elämääsi, sinun täytyy alkaa luomaan itsellesi uudenlaisia tunteita, uudenlaista toimintaa ja sitä kautta aivoihin uudenlaisia kytkentöjä.

Toimitko pelosta käsin?

Niin tuskastuttavaa kuin se onkin, myös toimintamme takana olevat tunteet ja motiivit säilyvät hyvin samankaltaisina, jos emme ala tietoisesti muuttamaan niitä. Kirjoitin Läsnäolon voimaa -sarjan edellisessä osassa siitä, että saatamme menneisyyden peloista tai kohtaamattomista tunteista johtuen rajoittaa toimintaamme myös nykyhetkessä. Erittäin usein varovaisuudelle ei ole nykyisyydessä perusteita, mutta silti suljemme pois muutoksen mahdollisuuksia pysyessämme kiinni vanhoissa tunteissa ja toimintamalleissa.

Tiedän varsin hyvin omasta kokemuksestani, että mitä on toimia menneisyyden möröt niskassaan esimerkiksi uudessa parisuhteessa. Kannoin vuosikymmeniä mukanani kohtaamattomia haavoja, joihin jokainen kumppanini tahtomattaan onnistui sohimaan. Meni todellakin pitkään, ennen kuin ymmärsin, että samankaltaisina toistuvat ongelmat johtuvat osittain ja varmasti suurelta osin omista kohtaamattomista peloistani ja hoitamattomista haavoistani. Sain haavan vuotamaan, vaikka kumppanillani ei olisi ollut minkäänlaista tarkoitusta satuttaa minua.

Lue lisää:
Läsnäolon voimaa, osa 2
Nykyhetken hyväksyminen


Kun en pystynyt näkemään oman haavani, pelkoni ja ahdistukseni vaikutusta, syytin tilanteesta erittäin herkästi kumppania. En tiedostanut syvällä olevaa pelon ydintä ja saatoin ahdistua todella voimakkaasti haavaani osuvista tilanteista. Välillä yritin pakonomaisesti muuttaa tilannetta muokkaamalla käytöstäni tai yrittämällä vaikuttaa kumppanin toimintaan välillä melko kyseenalaisinkin keinoin. Jälkeenpäin tarkasteltuna kohtaamaton ja tunnistamaton pelko oli todella tuhoisaa itselleni ja myös parisuhteille. Toimimme tällaisilla haitallisilla tavoilla hyvin monenlaisissa tilanteissa, jos emme pysty kohtaamaan sitä, miksi tilanteet tuntuvat meistä pahalta.

Olen onneksi vähitellen alkanut ymmärtämään, mitä tarkoittaa, kun toimitaan pelosta käsin. Koen, että mikäli toimintamme tai ajattelumme takana on pelko, asiat tuntuvat jotenkin monimutkaisilta. Saatamme yrittää mielessämme ratkaista asioita, miettiä ja vatvoa sekä analysoida suuntaan ja toiseen. Mielestäni pelko aiheuttaa sulkeutumista. Se sulkee meitä ihmisinä: osoitamme tunteitamme vähemmän, kommunikoimme niukemmin ja saatamme vetäytyä vuorovaikutuksesta kokonaan. Saatamme kokea, että pakeneminen on hyvä ratkaisu. Pelko sulkee myös ajatteluamme: näemme hyvin vähän vaihtoehtoja tai vain yhden, jumitumme vanhoihin malleihin ja saatamme pyrkiä olemaan ajattelematta koko asiaa. Pelko aiheuttaa niin sanottuja negatiivisia tunteita: ahdistusta, kiukkua, vihaa. Kohtaamattomana pelkoon liittyvät tunteet aiheuttavat kipuja, väsymystä ja pahimmillaan paniikkioireita. Sillä ei ole mitään väliä, onko pelko relevantti vai ei. Jos kehossa on pelkoa, mieli ei erota sitä, onko syy todellinen vai ei.

Onko toiminnan takana rakkaus?

Käytän nyt sanaa rakkaus hyvin laajassa merkityksessä. En puhu romanttisesta rakkaudesta, vaan sisällämme olevasta rauhasta ja tasapainosta. Koen, että kun olemme yhteydessä syvimpään ytimeemme ja toimimme siitä käsin, olemme yhteydessä sisällämme olevaan rakkauteen.

Olen itse kokenut muutoksen pelosta rakkauteen mm. blogikirjoittamisen suhteen. Aiemmin, kun toimin yrittäjänä, koin usein kirjoittamisen jollain tapaa ahdistavana ja siihen liittyi paljon epävarmuutta. Kirjoitin harvoin ja yleensä minua vaivasi tunne, etten tiedä, mistä kirjoittaisin. Kun julkaisin tekstejäni, en halunnut jakaa niitä oikein missään. Kun lopetin yritystoimintani ja tein päätöksen jatkaa blogaamista, koin ihanan vapautumisen. Aloin kirjoittamaan sydämestäni, välittämättä niinkään siitä, mitä muut ajattelevat. Kun vapauduin kirjoittamaan omalla tyylilläni ja niistä aiheista, jotka ovat tuntuneet itselle henkilökohtaisesti tärkeiltä, olen alkanut saada positiivista palautetta teksteistäni. Aiheita tulvii mieleeni niin paljon, että niitä on varmaankin jo vuoden tarpeiksi. Tekstejä syntyy viikottain, yleensä yhtä aikaa on useampikin teksti muhimassa. Nautin tekemisestä. Muutos on radikaali verrattuna aikaisempaan.

Jos pohdin jotain elämässäni olevaa pulmaa tai yritän tehdä päätöstä jonkin asian suhteen, kuuntelen sisintäni, että millaisen tunteen asia minussa herättää. Koen, että rakkaus synnyttää sisällä lämpöä, rauhaa ja avautumista. Jos aiheeseen liittyy pelkoa, alkaa hyvin nopeasti analysointi tai tulee jollain tapaa sulkeutunut olo. Rakkaudesta käsin toimiessasi näet paljon mahdollisuuksia tai olet valmis etsimään reittejä päästäksesi tavoitteeseesi. Olet avoimempi itsellesi ja toisille, kommunikoit rikkaammin ja osoitat tunteitasi enemmän kuin pelkoon kietoutuessasi. Hakeudut voimakkaammin yhteyteen toisten kanssa. Rakkaudesta toimiessasi tunnet kasvavasi ihmisenä ja koet tekemisesi merkitykselliseksi. Kun rakkauden keskellä kohtaat pelkoja, pystyt rauhallisemmin ottamaan ne vastaan ja pelosta huolimatta toimimaan. Sisällämme oleva rauha luo meihin rohkeutta kohdata tilanteita, jotka ovat aiemmin tuntuneet mahdottomilta.

Rakkaus ilmenee elämässämme ns. positiivisina tunteina. Hyvä olo, rauha, ilo, innostuneisuus, leikkisyys, onnellisuus, kiitollisuus, ihastus ja tasapaino ovat esimerkkejä tunteista, jotka pohjautuvat rakkaudesta. Koemme kaikki tunteet eri tavoin ja omassa tunneskaalassasi rakkaus saattaa kuulostaa todella suurelta tunteelta. Itse koen, että rakkaus, ilo tai rauha on kuitenkin tietyllä tapaa ydinolemuksemme ja se, mitä kohti haluamme elämässämme mennä.

Miten päästä pelosta rakkauteen?

Tuntuuko sinusta nyt, että suuri osa elämästäsi on kuvaukseni perusteella pelon kautta elämistä? Jos siltä tuntuu, et ole tunteesi kanssa yksin. Kun emme ole läsnä tälle hetkelle, käytämme tiedostamattamme vanhoja toimintamallejamme ja ajaudumme herkästi toimimaan pelosta käsin. Onneksi voimme alkaa toimimaan toisin, harjoittelemaan onnellisuutta ja rakkautta sekä löytämään rauhaa tästä hetkestä.

Tässä vinkkejä siihen, miten voit auttaa itseäsi toimimaan enemmän rakkaudesta käsin ja kokea elämäsi täyteläisemmäksi.

1.Kohtaa pelkosi, haavasi ja syyt ahdistustesi takana. Tiedän, että toistan tätä viestiä ehkä tekstistäni toiseen, mutta olen itse saanut tunteitteni kohtaamisesta niin valtavan suuren avun, että uskallan suositella tätä muillekin. Syvimpien pelkojen kohtaaminen itsekseen voi olla vaikeaa, joten etsi avuksesi ihminen, joka ymmärtää tunnetyöskentelystä tai johon luotat niin täysin, että uskallat hänen seurassaan purkaa tunteitasi. En tarkoita, että purat ne häneen, vaan purat tunteitasi hänen ollessa rinnallasi, tukena ja myötätuntoisesti tuntemassa kanssasi.

2. Tunnista ja voimista tilanteita, joissa toimit rakkaudesta käsin tai jotka herättävät sinussa hyvää oloa. Uskon, että jokainen, synkässäkin elämäntilanteessa oleva, pystyy löytämään jonkin, vaikka ihan pienenkin asian, joka tuo hyvää oloa. Tee niitä asioita ja vietä niiden ihmisten kanssa aikaa, jotka voimistavat hyvää oloasi. Älä välitä siitä, ettet aina tiedä, mihin asiat johtavat, vaan luota tunteeseen. Suhtaudun itse tällä hetkellä matkailualan opintoihini tällä tavoin. En todellakaan tiedä, mihin tulevaisuus johtaa, mutta olen kiinnostunut alasta ja suunta tuntuu hyvältä, joten luotan sydänkompassiini.

3. Tee asioita, jotka tuntuvat voimistavan hyvinvointiasi ja voimaasi. Tiedän, että useat meistä miettivät, miten tuoda esille omaa itseään, kuinka olla oma itsensä kilpailuhenkisessä maailmassa ja olenko tällaisena riittävä. Meissä jokaisessa on sisällämme valtava voima, josta olet ehkä saanut kokemuksia myös omalla kohdallasi. Tee asioita, jotka saavat tuon voimasi heräämään. Ruoki ja ravitse omaa sisäistä valoasi ja anna sen näkyä myös ulospäin. Tee asioita siksi, että nautit niistä, älä siksi, että se näyttää hyvältä cv:ssä tai muuten muiden silmissä.

4. Salli itsellesi hyvää. Niin ihmeellistä kuin se onkin, meidän on joskus/usein vaikea sallia itsellemme hyvää. Milloin viimeksi olet antanut itsellesi luvan nauttia täysin siemauksin? Annoitko nautinnon näkyä ulospäin (ei välttämättä muille, mutta ulospäin)? Olen tajunnut, että itseni on ollut vaikea sallia itselleni onnellisuutta ja tiedän, etten ole taaskaan ainut, joka kokee näin. Joskus hyvältäkin tuntuvat tunteet voivat pelottaa ja tuntuu helpommalta vaan työntää niitä jollain verukkeella syrjään. Ehkä pelkäämme pudotusta onnesta synkkyyteen. Ehdotan, että suljet silmäsi ja nautiskelet olostasi niin täysillä kuin vain ikinä pystyt. Annat ilon ja onnen pursuilla just sellaisena kuin ne nyt jaksavat tulla esille ja nautit.

5. Uskalla olla oma itsesi juuri nyt. Olen kipuillut pitkään sen kanssa, etten osaa tai uskalla olla oma itseni. Ajattelin, että minun täytyy jotenkin eheytyä, kohdata mörköjäni ja tulla paremmaksi ihmiseksi, jotta voin olla oma itseni. Koin, että vasta, kun uskallan tulla näkyväksi kaikkine puolineni, olen aidosti oma itseni. Eräänä iltana lenkillä tajusin: Olen oma itseni koko ajan. Olen oma itseni myös silloin, kun en uskalla tuoda itsestäni esille jotain asiaa tai tarvitsen aikaa avatakseni suuni. Olen oma itseni myös siinä, että elämässäni on keskeneräisyyttä. Olen oma itseni myös siinä, että välillä räpiköin ja etsin omaa suuntaani. Minä ja toimintatapani voivat muuttua eikä se tee tämän hetken minusta epäaitoa. Olen aito juuri tällaisena ja annan sen näkyä.