Avainsana: yksinolo

Yksin vai yksinäinen? Kysymyksiä yksinäisyydestä

Oletko koskaan tuntenut itsesi yksinäiseksi, vaikka et olisi yksin? Mistä johtuu, että koemme yksinäisyyttä, vaikka olisimme toisten seurassa? Miten parisuhteessa voi olla yksinäinen?

Eteeni tuli teksti: ”Jos rakkaus muuttuu yksinäiseksi, on aika päästää irti.” Jäin miettimään yksinäisyyden kokemuksia ihmissuhteissani, niin pari- kuin ystävyyssuhteissakin. Tunnistan muistoistani helposti tunteen, että olen yksinäinen, vaikka lähelläni olisi toinen ihminen. Muistan kokeneeni huonoa omaatuntoa ja huolta siitä, että koen olevani yksinäinen seurassa. Erityisen vaikea noita tunteita on ollut hyväksyä parisuhteessa. Tuolloin mielessä on pyörinyt ajatukset, että enkö välitäkään toisesta tarpeeksi tai mikä tässä suhteessa on pilalla, kun olen yksinäinen. Helposti on myös ajatellut, että kun tuo toinen huomioisi minut paremmin, en olisi yksinäinen. Tuo yksinäisyyden kokemus on kuitenkin ollut minun tunteeni, joten jokin minussa on synnyttänyt tuon kokemuksen. Mistä tuossa kokemuksessa on kysymys?

Pohdinnoissani pysähdyin myös hetkiin, joissa asun itsekseni elämäntilanteessa, jossa ei ole parisuhdetta. Sama yksinäisyys on tunnistettavissa myös niistä hetkistä. Tällöin yksinäisyys tuntuu jotenkin ymmärrettävämmältä ja jotenkin jopa siedettävämmältä, sillä yksinäisyys toisen seurassa tuntuu minusta lohduttomalta. Ollessani yksin ja yksinäinen voin ikäänkuin kääriytyä itseeni, mutta minun ei tarvitse yrittää löytää yhteyttä siihen toiseen, joka voi tuntua olevan valovuosien päässä. Pääsen helpommalla, kun yhteyttä kokeakseni minun ei tarvitse yrittää muuntautua sellaiseksi kuin se toinen mahdollisesti odottaa minun olevan. Olen mieluummin yksin (yksinäinen), kuin (yksinäinen) kameleontti jonkun toisen seurassa.

Mistä on kyse silloin, kun koen yksinäisyyttä? Koska voin tuntea yksinäisyyttä myös parisuhteessa ja ystävien seurassa, ei lääke tunnu olevan muiden seuraan hakeutuminen. Toisten seurassa ollessa yksinäisyyden hetkissä tulee tunne yhteydettömyydestä: Tuo toinen ei halua tai pysty yhteyteen kanssani, emme ymmärrä toisiamme. Yksikseen ollessa voi tuntea, että ei ole olemassa ketään, joka haluaa olla yhteydessä kanssani. Yhteydettömyys, irrallisuus, yksin omien kokemustensa kanssa jääminen ovat tuntemuksia, joita liitän yksinäisyyden kokemukseen. Tutkimusten mukaan yksinäisyys aiheuttaa aivoissa hälytystilan, jonka myötä ihminen saattaa tulkita sosiaalisissa tilanteissa vääristyneesti ja kielteisiksi positiivisiakin signaaleja, joita saa muilta ihmisiltä. Yksinäinen saattaa sivuuttaa kohteliaisuudet tai loukkaantua herkemmin. Yksinäisyys tuntuu siis aiheuttavan yhteydettömyyden tunteen myötä aivoissa stressireaktion.

Jos tunnen yhteydettömyyttä, keneen yhteys on itse asiassa katkennut? Kuten aiemmin totesin, ei muiden seura tunnu olevan automaattisesti ratkaisu. Vai olenko ollut väärien ihmisten seurassa? Olisi helppo tyytyä ajattelemaan, että syy on itseni ulkopuolella ja muissa ihmisissä, mutta se ei täysin selittäisi sitä, miksi olen kokenut yhteydettömyyttä myös yksin. Jos ympäriltä karsii kaikki muut ihmiset, jää yksin oman yhteydettömyyden kanssa. Onko siis niin, että en ole yhteydessä itseeni? Johtuuko yksinäisyyden tunteeni siitä, etten ole yhdessä itseni kanssa?

Nyt tullaankin mielenkiintoiselle maaperälle. Itsen kanssa yhteydessä oleminen ei ole helppoa, jos itsen kuuntelemiselle ei ole tarpeeksi aikaa. Voi olla myös vaikea olla rohkeasti sitä mitä on ja elää omien tarpeidensa suuntaisesti. Edellä kuvaamani toisten seurassa kameleontin tapaan muuntautuminen on ollut ainakin itselleni hyvin tuttua läpi elämän. Omat olotilat ja tarpeet ovat jääneet nopeasti sivuun, kun olen asettanut muut itseni edelle. Tällä tavalla eläen, tulee lopulta todella yksinäinen olo. Kun muiden tarpeet on edellä, ei omia tarpeitaan enää edes tunnista. Outo valju tunne vaivaa, vaikka vierellä olisi maailman ihanin ihminen. Yksinäisyys oman kumppanin kainalossa herättää todella ristiriitaisia tunteita. Itse asiassa se paha olo on ajanut minut monia kertoja pois tärkeimmän ihmisen läheltä.

Omaan itseen yhteyden vahvistaminen vaatii tiedostamista. Itseäni on auttanut eteenpäin kysymykset. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Mitä minä haluan tässä tilanteessa? Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin juuri nyt? Aiemmin toivoin näihinkin vastausta ja helpotusta muilta ihmisiltä, mutta olen alkanut ymmärtää, että on tärkeää, että löydän avun itsestäni. Löydän itseltäni avaimet omaan hyvinvointiini ja tarpeitteni täyttämiseksi. Tämän olen tiennyt teoriassa jo pitkään, mutta oma kokemukseni ja aito ymmärrys on vahvistunut vasta viime vuosien aikana.

Kun olen alkanut ymmärtämään oman vastuuni, olen oppinut toimimaan uudella tavalla myös ihmissuhteissani. Huolehdin, että tapaan ystäviäni pääasiassa hetkissä, jolloin en ole rasittunut esimerkiksi pitkästä opiskelupäivästä. Olen myös oppinut itsestäni, että pystyäkseni keskustelemaan asioista syvemmällä tasolla, tarvitsen tapaamiselle tarpeeksi aikaa, jotta pystyn rentoutumaan ja henkisesti avautumaan. Tämä on johtanut siihen, että olen pyrkinyt mahdollistamaan myös tarpeeksi pitkät tapaamiset. Turvaan voimavarojani ja järjestän aikaa aidon yhteyden syntymiselle eli yksinäisyyden torjumiselle.

Alussa esittämässäni sitaatissa puhuttiin rakkauden muuttumisesta yksinäiseksi ja ehdotettiin irtipäästämistä ratkaisuksi, jolla ehkä viitataan toisesta ihmisestä irtautumiseen. Yhteyden syntyminen toisen ihmisen kanssa ei tietenkään ole vain itsestä kiinni. Voin olla itseni kanssa yhteydessä ja tuoda omaa itseäni avoimesti esille, mutta toinen pysyy edelleen tavoittamattomissa. Tuo tunne voi syntyä esimerkiksi siitä, että toinen tyrmää ajatukseni, on poissaoleva tai ei kerro itsestään juuri mitään. Onko tällöin aina tarve päästää irti ihmisestä? Voisiko irtipäästämisessä olla kyse myös siitä, että irroittautuu niistä odotuksista, joita toiseen lataa? Koen, että myös epärealistiset odotukset kasvattavat yhteydettömyyttä. Kun päästän irti paineista ja odotuksista, joita tähän ihmissuhteeseen luon, voin kokea aidommin sen mitä todella on. Jos muutan odotukset arvostukseksi, miten tilanne muuttuu? Voinko olla aidommin oma itseni, muuttumatta kameleontiksi?

Tunnistan kuitenkin yksinäisyyttä enemmän hetkiä, joissa olen yksin, mutta en yksinäinen. Nautin yksinolon mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Voin valita, milloin päästän lähelleni muita ja milloin olen yhteydessä muihin ihmisiin. Uppoudun mielelläni omiin puuhiini ja nautin elämästäni jotenkin vapautuneemmin kuin koskaan muiden seurassa. Mielestäni jokaisen pitäisi osata olla myös yksin, että saa olla oma itsensä omine kommervenkkeineen. Yksinolo ja erityisesti oleminen omien ajatusten seurassa voi tuntua pelottavalta ja usein me täytetään elämä äänillä ja virikkeillä, vaikka oltaisiin itsekseenkin. Nettisurffailu, telkkari, viestit, puhelut, harrastukset, syöminen… Itse olen tunnistanut, että minulle tulee herkästi nälkä, jos minulla on liian tylsää tai koen olevani liian yksin. Tartun herkemmin myös someen, jos oloni on syystä tai toisesta levoton – eikä se selailu tietenkään oloa helpota. Yksinolo avaa sosiaalisia tilanteita paremmin mahdollisuuden kuulla sen, mitä sisällä todella tapahtuu.

Asuttuani pitkään toisen ihmisen kanssa ja muutettuani sitten omaan kotiin, olen kohdannut yksinolon ja yksinäisyyden tunteita uudella tavalla. Olen oppinut itsestäni uutta. Olen huomannut nauttivani yksinolosta todella paljon ja haaveilen tekeväni monia asioita elämässäni yksin. Tämä on uutta, koska olen aina luullut olevani todella sosiaalinen. Monet ihmiset tuntuvat olevan yksinäisiä, vaikka heillä olisi paljon ystäviä ja perhettä ympärillään. Luulen, että tilanne on monella sama kuin se on ollut minullakin: ei osata tai uskalleta ottaa tilaa olla itsekseen, ei olla yhteydessä omaan sisimpään ja sen jälkeen yhteys on vaikeaa muidenkaan kanssa. Nykypäivän elämänmeno tuntuu vaativan sosiaalisesti aktiivista elämää ja ainakin itselleni sosiaalinen työ ja sosiaalinen vapaa-aika ovat osoittautuneet haastavaksi yhtälöksi. Mikä on sinun tilanteesi? Tarvitsetko enemmän yksinoloa?

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

”En ole sellainen kuin luulin.” Kolme keinoa oppia tuntemaan itsensä paremmin.

Miten parantaa itsetuntemusta? Kuulen usein ihmisiltä kommentteja, etteivät he oikein tiedä, mitä heidän tarpeensa ovat tai mitä he elämältään haluavat. Kuulostaako tutulta? Uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus päästä paremmin kosketuksiin omaan itseen, kunhan annamme siihen mahdollisuuden.

Olen itse ollut useissa elämäntilanteissa ihan ulalla siitä, mitä todella haluan. Parempi itsetuntemus on paljastanut tarinoita ja uskomuksia, joiden päälle olen elämääni rakentanut. Niiden löytymisen myötä olen saanut paremmin yhteyden siihen, millaista elämää haluan, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mitä rajaan pois elämästäni.

Haluan esitellä sinulle nyt kolme keinoa, joilla voit parantaa itsetuntemustasi ja saada paremmin yhteyden siihen, millainen todella olet. Olen itse saanut näistä paljon apua matkallani ja toivon, että niistä olisi hyötyä myös sinulle.

1. Keskustele ihmisten kanssa, jotka koet erilaiseksi kuin sinä

Kuuntele tarkasti, miten he kokevat maailman, miten he puhuvat tunteista ja olemisestaan. Saatat huomata, että jonkun ajatukset resonoivat ja herättävät sinut ajattelemaan, että tuoltahan minustakin tuntuu. Tai noin minäkin haluaisin asioiden todella olevan. Toisen sanoittaessa tuntojaan, saattavat silmäsi avautua myös ongelmille, joita elämässäsi on. Saatat kuulla toisen sanoissa totuutta itsestäsi, joka ei kuitenkaan vielä näy käytännössä. Harmittavan usein, sisimpämme ja se miten elämme eivät vastaa toisiaan. Sen sijaan, että jäisit miettimään, että ei tuollainen ole minulle mahdollista, mieti, miten voisit sallia ja saada itsellesi niitä asioita, jotka toisen sanoissa kaikuvat tutuilta.

Joskus tällainen keskustelu voi avata todella tärkeitä oivalluksia. Kuunnellessani vahvasti yksinoloon kaipaavaa ystävääni tajusin, että hänen kuvauksensa oman tilan tarpeesta olivat hyvin tuttuja ajatuksia myös minulle. Palasia alkoi loksahdella paikoilleen, kun tajusin, että todellisuudessa yksinolon tarpeeni on aika suuri. Yhtäkkiä sain ymmärrystä siihen, miksi sosiaalinen työ lastensuojelulaitoksessa oli saanut minut kuormittumaan niin vahvasti. Vahvat riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet olivat töissä läsnä ja välillä epäilin jopa ammattitaitoani.

askeleet

Kun käytin sosiaalisuuteni töissä loppuun, minulla ei ollut jaksamista ihmissuhteisiini, en aina vastannut ystävien puheluihin ja tapasin heitä harvoin. Parisuhteessa pinnani oli lyhyt enkä jaksanut ottaa vastaan ristiriidoista tulevaa kuormitusta. Intensiivinen asiakastyö vaikeiden aiheiden parissa ja ajoittainen voimakas ärsyketulva äänekkäissä ja hektisissä tilanteissa on ollut minulle yksinkertaisesti liikaa. Tämän ymmärtäminen on tehnyt minut myötätuntoisemmaksi itseäni kohtaan ja tekemään muutoksia elämäni eri osa-alueilla.

2. Anna itsellesi aikaa ja järjestä mahdollisuuksia yksinoloon

Kun hääräämme arjen pyörityksessä, meille ei jää mahdollisuutta kuulla sitä, mitä syvällä sisimmässämme tunnemme. Syvimpien tuntojen avautuminen vaatii aikaa ja tilaa, joten tarvitset näitä mahdollisuuksia useammin kuin kerran kuussa. Voin melkein kuulla, miten joku sanoo, ettei tämä ole mahdollista, koska on lapset, työ, harrastukset ja kotityöt. Joku viisas on todennut, että jos sinulla ei ole aikaa meditoida kymmentä minuuttia, meditoi tunti.

omaa aikaa

Olen sitä mieltä, että mitä ruuhkaisemmaksi olemme elämämme järjestäneet, sitä suurempi tarve on järjestää aikaa myös itselle ja yksinoloon. Suosittelen myös, että käytät tuon ajan todella itsesi kuuntelemiseen etkä esimerkiksi somessa pörräilyyn. Jo 15 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään. Tuon hetken voit ottaa esimerkiksi juuri ennen nukahtamista, jos sen järjestäminen on muuten vaikeaa. Tai jos käyt lenkillä, älä laitakaan kuulokkeita korville, vaan lenkkeile omien ajatustesi seurassa.

Vaikka moni meistä haaveilee, että saisi olla edes hetken rauhassa, niin yksinolo voi kuitenkin tuntua oudolta. Usein kuulee esimerkiksi äitien kertovan sitä, että yksinollessa jaksoi sohvalla istua ehkä viisi minuuttia ja sitten pitikin rueta jo touhuamaan, kun oli vaan niin kummallista. Tekemättömyys ja hiljaisuus saattavat tuntua alkuun epämiellyttäviltä, mutta se kertoo siitä, että aivosi ovat jo ohjelmoituneet valtavaan ärsykepommitukseen.

Aivoihin on muodostunut vahvat yhteydet ”hyperaktiivisuudesta” ja koska ihmisen keho yrittää aina toimia energiaa säästäen, se yrittää pakottaa sinut palaamaan vanhaan aktiiviseen toimintatapaan. Kun olet tästä tietoinen, voit määrätietoisesti pitää huolen näistä rauhoittumisen hetkistä ja opettaa aivoja olemaan toisin. Vähitellen hiljaiset hetket muuttuvat helpommiksi ja alat suorastaan kaivata niitä. Jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua neurotieteilijä Joe Dispenzan kirjoihin ja haastatteluihin.

3. Kuuntele, mitä kehosi haluaa sinulle kertoa

Kehomme säilöö elämän aikana uskomattoman määrän informaatiota sekä hyvässä että pahassa. Ikävät kokemukset, piilotellut tunteet, traumat ja pelot kätkeytyvät kehoon luoden sinne jäykkyyksiä, kiputiloja, sairauksia sekä erilaisia epämääräisiä tunnetiloja. Monissa sananlaskuissa piilee tähän liittyen viisauksia: Kantaa huolia harteillaan, jokin tapahtuma tulee iholle, selkä pettää (kuorman alla), sydän särkyy, sappi kiehuu, ihan vain muutamia mainitakseni.

hengittäminen

Voit miettiä kehosi jännityksiä myös siinä valossa, että mikä tunnetila saa sinut esimerkiksi jännittämään hartiat tai kipuilevan alaselän. Ehkä tunnet tuota tunnetta huomaamattasi ja se ikäänkuin odottaa jäykistyneessä lihaksessa sitä, että antaisit tilaa sen huomioimiselle. Jos harrastat joogaa tai jotain muuta venytyksiä sisältävää lajia, voit tehdä harjoituksen myös tietoisena kehossa heräävistä reaktioista. Nouseeko jotain lihasta venyttäessä pintaan jokin tunne?

Olen itse saanut joskus todella jäykkää lihasta venytellessäni vahvan yhteyden kiukkuun ja vihaan. Annoin kivun tuntua lihaksessa ja samalla sähisin ja pihisin ulos tunnetta, joka oli ilmiselvästi jäänyt tuntematta silloin, kuin olisi ollut sen aika. Itse tein tämän ollessani yksin kotona, mutta toki voit kokeilla, millaisen säväyksen tällainen tunteelle antautuminen antaa ohjatulla venyttelytunnilla! 😉

Tärkeintä paremman itsetuntemuksen saavuttamisessa on se, että aidosti ja rehellisesti kuulet sen, mitä sisimmässäsi haluat. Mitä sydämesi puhuu, mikä tuntuu kehossa oikealta? Joskus pelko, ikävät kokemukset tai väsymys saattavat vääristää ajatuksia. Siitäkin syystä tarvitsemme aitojen viestien kuulemiseksi apua, aikaa ja tilaa sekä myös uskallusta. Ihan aina ei mielen tai kehon sopukoista nouse kovin mukavia juttuja käsittelyyn, mutta sekin tulee sitten tarpeeseen. Luota itseesi ja sisäiseen viisauteesi.